Rentouttava yhden yön staycation Porvoossa

Kaupallinen yhteistyö: Visit Porvoo

Nauratti, kuinka huojentunut olin, ettei viimeviikkoiseen kahden päivän Porvoon lomaan kuulunut ollenkaan maastopyöräilyä tai melomista. Tiedän, ne ovat ihan lempijuttujani, mutta varmaan intensiivinen kesä- ja syyskausi tekivät sen, että lokakuun lopun hämäränhyssyn laskeuduttua päälle, olen kaivannut vain rentoutumista ja virkistäytymistä.

Sain toden totta rentoutuakin näiden parin päivän aikana, kun hurautimme vajaa tunnin Helsingistä koilliseen ja tutustuimme paremmin sympaattiseen Porvooseen. Olin ollut kaupungissa muutamia kertoja ennenkin, mutta en vielä koskaan kunnolla ajan kanssa, enkä ikinä yökylässä.

Lähinnä söimme, nukuimme ja ihastelimme. Mitä sitä muuta ihminen kaipaisikaan virkistyäkseen?

Kahden päivän kaupunki- ja luontoloma Porvoossa

Porvoo on erityisen helposti saavutettavissa Helsingin lisäksi Kaakkois-Suomesta, esimerkiksi Kouvolasta, Kotkasta ja Lahdesta, mutta ei Tampereeltakaan aja paikan päälle kuin reilu pari tuntia ja Hämeenlinnastakin vain vajaa puolitoista. Myös julkinen liikenne toimii hyvin, ja bussit kärräävät paikalle luotettavasti.

Olen itse aina ennen ollut Porvoossa vain päiväreissulla tai ohikulkumatkalla, mutta nähtävää riittää kyllä useammaksikin päiväksi. Tälläkin kertaa jäi olo, että olisi voinut hyvin olla vielä pidempään, vaikka toisaalta tuntuikin, että sai kokea ihanan paineettomasti vaikka mitä.

1.päivä
Porvoon Vanha kaupunki ja jokiranta

Ensimmäinen päivä pyhitettiin pitkälti Vanhalle kaupungille. Sen tunnelma on aivan ihana, ja hyvin erilainen kuin ”uuden” Porvoon.

Porvoo on siitä uniikki, että kaupungissa on hyvin vähän mitään ketjuliikkeitä tai -ravintoloita. On mukavaa, kun voi haahuilla yksityisliikkeestä toiseen, ihastella antiikkikauppojen ikkunoita ja syödä hyvää ruokaa ja herkkuja yhdessä sun toisessa paikassa.

Lounas: Café Cabriole (Piispankatu 30)

Aloitimme lomamme runsaalla lounaalla. Café Cabriole sijaitsee viime vuosisadan vaihteessa rakennetussa tunnelmallisessa jugendtalossa Porvoon keskustassa. Lounas oli erinomainen: runsas, perinteikäs salaattipöytä, keitto sekä lämpimiä ruokia.

Huomioitavaa on kuitenkin myös se, että Porvoon laajin gluteeniton makeiden valikoima löytyy täältä! Eräs lukija vinkkasi, että täältä olisi saanut myös huippuhyvää kaakaota.

Majoitus: Porvoon jokimajat (Rantakatu 23)

Yövyimme kelluen! Porvoon jokimajat ovat pikkuruisia, mutta hyvin, hyvin sympaattisia asuntoja Porvoonjoen varrella, vajaa kilometrin päässä Vanhasta kaupungista. Jokimajasta löytyy nykyajan normaalimukavuudet ja se on tarkoitettu ympärivuotiseen käyttöön. Pitkillä tai suurikokoisilla ihmisillä voi olla hankaluuksia mahtua mukavasti parvelle, mutta myös sohvapaikka löytyy. Parvella olisi lämpimällä kelillä mukava katsella ohilipuvia veneitä, joita nyt tiirailimme pyöreistä, merihenkisistä ikkunoista.

Aivan ykkösbonus majapaikassa oli se, että sieltä löytyy pyörät vapaaseen käyttöön vierailijoille. Kruisailimmekin onnessamme Porvoota ympäri.

Vanhan kaupungin tunnelmaa:

Ani’s Café

Iltapäiväherkut ja -kahvit nautimme tällä kertaa täällä. Valkkasimme vitriinin monien kakkujen sijaan itsetehtyä jäätelöä, cappuccinon ja kaakaon. Kakut leivotaan paikan päällä ja paikassa leijui muutenkin ihana itsetekemisen tunnelma.

PetriS Chocolate

Käsintehtyjä, kotimaisia konvehteja? Oi, kyllä! Tämän putiikin muistattekin ehkä Mathildedalin jutuistani, toinen myymälä löytyy kuitenkin Porvoosta. Sen lisäksi, että myymälässä on paljon ihanaa suklaata, myydään toisessa huoneessa muutakin laatutavaraa, esimerkiksi kynttilöitä, kodinhoitoaineita, tekstiileitä sekä käsintehtyjä saippuoita.

Brunbergin suklaa- ja makeismyymälä

Porvoo on Suomen suklaapääkaupunki, siitä ei ole kahta sanaa. Brunbergillä myydään kaikkia klassikoita, niin kuin tryffeleitä ja pusuja, mutta myös uudempia tulokkaita, kuten gluteenitonta lakritsia. Suklaanystävien kannattaa suunnata nostalgiaostoksille.

Niin mua -second hand & vintage

Tämä oli hieno löytö! Kiitos vaan kaikille vinkanneille. Niin mua -vintageliikkeessä myydään pääosin suomalaisia vintagevaatteita 1940–1980-luvuilta. Kuratointi on tehty huolella, joten laiskempikin second hand -shoppaaja pärjää hienosti. Täältä voisi tehdä vaikka minkälaisia löytöjä!

Porvoon Paahtimo kahvila, sekä paahtimon puoli (vierekkäin)

Porvoon paahtimo sekä paahtimon kahvila sijaitsevat lähekkäin toisiaan. Tällä hetkellä paahtimonpuoli on kiinni, mutta hämärästä, tunnelmakahvilasta kävimme ostamassa kahvia (tosi hyvää!) tuliaiseksi kotiin. Tänne sopi hyvin jotkut marraskuiset glögit, kahvit, kaakaot tai vaikka kaljat.

COCOCO Market

Vastaavaan kauppaan en ollut Suomessa koskaan törmännyt, täällä oli aivan oma tuntunsa. Afrikkalaiseen lifestyleen keskittynyt pikkuputiikki myi upeita tyynynpäällisiä, mattoja ja muita tekstiilejä, sekä veikeitä ja värikkäitä asusteita ja kodinyksityiskohtia. Valitettavasti sain käskyn olla ostamatta saukonpään muotoista hammasmukia, mutta ehkä joskus käyn sen vielä hankkimassa.

Riimikko

Tämä on sellainen taianomainen lelukauppa, josta lapsena osasi vain unelmoida. Käsintehtyjä puuleluja, nukkekoteja ja niiden esineitä, paperitarvikkeita ja vaikka mitä muuta. Hirsiseinäisen kaupan sisällä viipyy yllättävän pitkään, ja jännästi sitä tällainen 29-vuotiaskin löytää vaikka mitä ostettavaa.

Myös kahvi- ja teeliike Skafferiin sekä nostalgian herkkukauppa Doris & Dukeen oli tarkoitus ennättää, mutta pitäähän jotain jättää ensi kertaankin. Vanhassa kaupungissa kannattaakin huomioida, että useat liikkeet sulkeutuvat jo viideltä.

Porvoon Tuomiokirkko

Illalla vielä kauppojen mentyä viimeistään kuudelta kiinni, työnsimme fillarimme kirkolle. Porvoon kirkko on yksi suosikkejani koko maassa. Katonharja oli täynnä naakkoja, jotka olivat muutenkin aivan villinä koko illan, ja aurinko laski mailleen silmien edessä.

Linnamäki

Kaupungin kupeessa, kävelymatkan päässä keskustasta ja Vanhasta Porvoosta, nousee muinainen Linnamäki, joka lienee yksi paikallisten suosikkipaikkoja – niin paljon sain siitä vinkkejä. Linnamäki on yksi Uudenmaan suurimmista muinaisjäännöksistä, jonka näkyvät rakennejäänteet ovat keskiajalta. Meille alueen kiertely jäi vähän liian pimeäksi, kun emme malttaneet irrottautua kaupungista riittävän ajoissa, mutta tänne tekisi mieli tulla vaikka brunssille joku lämmin päivä.

Illallinen: Bistro Sinne (Läntinen Aleksanterinkatu 1)

Illan viimeinen etappi oli joen toisella puolella, loft-henkeen sisustetussa Bistro Sinnessä. Silmät alkoivat jo vähän luppaamaan päivän päätteeksi, mutta vielä jaksoimme nauttia isolla ilolla muun muassa jääkellarin nieriää, tattikeittoa sekä paahdettua maa-artisokkaa. Tämä ei ole sellainen söötinsuloinen Porvoo-ravintola, vaan edustaa kaupungin modernia laitaa. Etenkin alkuruoat olivat erinomaiset, ja palvelu samoin.

2. päivä
Luontoretkeilyä Porvoon saaristossa

Kelluvassa jokimajassa nukutun yön jälkeen oli vuorossa piiiiiitkä aamiainen ja sukeltaminen Porvoon saariston tunnelmaan loppupäiväksi. Porvoon saaristo on upea, olin siellä itse ensi kerran vasta tänä kesänä. Kyläkaupat, kesätorit ja muut uniikit pikkupaikat tuovat paikkaan uniikin ripauksen, vaikka luonto itsessään on jo hulppea sekin.

Aamiainen: Aatos Café (Kaivokatu 37B)

Ennen retkipäivää kävimme rennossa Aatoksessa aamiaisella. Vanhan elokuvateatterin tiloihin rakennettu kahvila tarjoaa käsityönä tehtävää aamiaista ja lounasta, itsetehtyjä mehuja ja smoothieita, erikoiskahveja ja laadukkaan teevalikoiman, luomuviinejä ja pienpanimo-tuotteita sekä kahvilaherkkuja. Itselleni tuli paikasta mieleen aivan kulttuurituotannon opiskeluajat: luuhasin aina vähän kiusallisen pitkään juuri tuollaisissa kotoisissa, lämminhenkisissä kahviloissa.

Sikosaaren puoti

Ensimmäinen etappimme saaristossa oli Sikosaaren puoti, josta olin kuullut ystävältäni. Puodissa myydään itsepyydettyä kalaa ja kalajalosteita, mutta saatavana on myös myös riistaa ja rapuja sesongin mukaan sekä sieniä ja marjoja keruuaikana. Paikassa oli niin lämmin ja mukava meininki, että olisi tehnyt mieli ostaa vaikka mitä. Tyrniäkin olisi saanut poimia matkaan. Tyydyimme kuitenkin tällä kertaa vain yhteen pakettiin hirvijauhenlihaa, sillä kala ei olisi säilynyt hyvänä autossa kotiin saakka.

Island Riddles -kierros, lähtö Pellingin Söderby Boden-kyläkaupalta (Vanha Söderbyntie 44)

Porvoosta ajaa Pellinkiin vajaassa tunnissa. Matkalla on yksi ilmainen lossi, jonka aikataulut luonnollisesti vaikuttavat myös omaan matkantekoon. Maisemat ovat kauniita, joten matka kulkee kyllä jouten.

Pellingistä, Söderby Boden -kyläkaupalta pääsimme starttaamaan sympaattisen pulmametsäradan, vähän kuin pakohuoneen, mutta ilman kiirettä tai painetta ja niin, että koko ajan edetään metsäreittiä eteenpäin.

“Kuinkas sitten kävikään” -teemaretki perustuu Tove Janssonin samannimiseen rakastettuun kuvakirjaan. Island Riddles vie Muumien ikimetsään ja tismalleen samoille rannoille, joilla Tovekin käveli lapsena. Reitille lähtiessämme saimme mukaamme kirjan sekä lähtiessäsi mukaasi kirjan sekä 14 arvoitusta, jotka ratkottiin reitillä metsän halki.

Kovin paljon en radasta voi paljastaa, mutta sen voin sanoa, että mukavaa oli. Luulen, että parhaimmillaan tämä olisi perheen yhteisenä aktiviteettina, parhaiten toimisi varmaankin alakouluikäisten kanssa. Näin koko perhe voisi kulkea ja ratkoa rataa yhdessä.

Reitillä ei ole koskaan kahta ryhmää samaan aikaan, joten rauhallinen kulku on taattu. Jokainen ryhmä saatellaan ohjeineen mukaan reitille ihan henkilökohtaisesti.

Lounas laavulla

Reitin kierrettyämme istuimme vielä pitkään laavulla ja söimme myöhäisen luontolounaan: saaristolaisleipää inkiväärisilakalla ja lohisalaatilla, sekä pannukakkua mustikkahillolla. Söin ihan rehellisesti sanottuna niin paljon, että napa poksui.

Reitin kiertämiseen meni useampi tunti, joten nälkä oli ehtinyt jo tullakin. Taivaalta oli lisäksi sadellut vähän vettä, minkä huomasi märistä lapasista laavulla. Vaatteet kuivuivat nuotion äärellä, kun mutustimme lounastamme onnestamme ja pohdiskelimme, kelle reittiä voisi suositella.

 

Illaksi ajoimme kotiin. Olo oli rentoutunut ja virkistäytynyt, eli kaksi kahdesta tavoitteesta toteutui.

Käsintehdyt konvehdit toimme seuraavana päivänä vanhemmille Kouvolaan tuliaisiksi, ja itse jäin haaveilemaan eräästä keraamisesta purkista, joka jäi yhden antiikkikaupan ikkunaan. Onpahan hyvä tekosyy lähteä pian uudestaan staycationille.

Porvoon kaupunki on hyvä reissukohde niille, jotka tykkäävät sellaisesta sympaattisesta, lämpimästä ja nostalgiahuuruisesta sekä kahvintuoksuisesta kaupunkifiilistelystä. Porvoon saaristoa suosittelen rauhaa rakastaville, merifaneille sekä kaikille niille, jotka ovat elämässään vaikuttuneet joko Saariston lapset -sarjasta, Muumipapasta ja Merestä tai Myrskyluodon Maijasta.

Itse kuulun kumpaankin ryhmään. On ilo, kun ei tarvitse valita kaupunki- ja luontomatkailun väliltä.

-Henriikka

Lue lisää Staycation-vinkkejä Porvooseen

Kuvien edit: Toni Eskelinen

Kaikkien pitäisi käydä Mathildedalissa

Kaupallinen yhteistyö (osa palveluista saatu)

Kävin Mathildedalin kylässä juuri ennen, kun kevät keikahti kallelleen. Vettä vihmoi ja oli harmaampaa kuin yksikään lonkero, mutta muistot ovat kultaisia ja lämpöisiä.

Matkustus, mukaan lukien kotimaan matkustus, oli hetken aikaa hyllyllä. Nyt taas, kun sille on annettu vihreää valoa, kerron teille kaikille:

Menkää käymään Mathildedalissa. Siellä tulisi jokaisen ihmisen vähintään kerran elämässään käydä.

Tuossa yllä olevassa kuvassa hymyilen sateen taivuttamassa tukassa Mathildedalin eli Matildan kylän olohuoneessa, kyläravintola Terhossa.

Terho on sellainen lungin meiningin lintukoto. Kiviarinauunissa paistettua lankkupitsaa, kaljaa ja hyvää mieltä. Olohuonekeikkoja, karaokea ja hyvällä kelillä takapihalle levittäytyvä Beer Garden. Taulut seinillä vähän sinne päin ripustettuna, ja lattiat täynnä ihanan värikkäitä mattoja. Kun sisään astuu, tuntuu kuin kyläläiset olisivat omassa kotonaan, ja heidän seassaan palloilee muutama ihmeissään oleva turisti – no, kesällä vähän enemmänkin kuin muutama.

Ravintolan lisäksi Terho on kyläpaahtimo. Takapihan talossa toimii myös Kyläpanimo. Osa oluiden nimistä, ja kaikki pulloissa olevat kuvat juontavat juurensa Matildan kylän tarinoista. Ei tarvitse suotta lähteä merta edemmäs kalaan, kun läheltä löytyy kahvit ja oluetkin. (Odotan itse kovin innoissani, että joskos jossain vaiheessa valikoimaan ilmestyisi gluteenitontakin olutta. Siihen saakka iloitsen siitä, että pitsaa on!)

Matilda on sellainen unelma, joka on oikeasti olemassa. Toivoisin joskus löytäväni kodin jostain samankaltaisesta, aktiivisesta yhteisöstä maaseudulta. Jos juureni vetäisivät idän sijaan enemmän länsi-Suomeen, voisin hyvin kuvitella muuttavani Mathildedaliin. Onneksi Salon kainalossa, aivan Teijon kansallispuiston läheisyydessä sijaitsevassa kylässä pääsee aina vierailemaan.

Pari viikkoa sitten olin Teijossa yötä ja mistäpä muualta haimmekaan aamukahvimme kuin kyläkaupalta. Myyjä vitsaili hyvällä sarkastisella otteella niin suvereenisti, että meni ensin hetki änkyttäessä:

“Kuuluuko santsi?”
“Joo, mutta maitoa et saa ottaa.”
“Ööö..ömhh… kröhö… AAAAAA!”

Luulen, että moni muistaa Matildan juuri alla olevan kuvan alpakoista. Pari vuotta sitten kyläidyllin kehittyessä tohinalla ja saadessa samalla mediahuomiota, usein kuvassa kököttivät juuri nämä sympaattiset alpakat. Siellä ne olivat meidänkin vierailumme aikana, likomärkinä mutta tyytyväisen oloisina. Vähän kuin itsekin olin! Kuljimme kuorivaatteissa ympäri piskuista kylää ja saavuimme aina uuteen paikkaan vettä valuen. Ei ollut yksi eikä kaksi paikkaa, jossa purskahdettiin nauruuun meidät nähdessämme. “Siellä taitaa sataa?”

Mathildedal on sellainen kohde, että lyhyessäkin ajassa pystyy näkemään paljon. Jo tunnissa pääsee jyvälle, muutamassa alulle ja vuorokaudessa perille. Kaikki “nähtävyydet” ja palvelut ovat toisistaan kävelymatkan päässä, ellei sitten reissuunsa halua yhdistää vaikkapa juuri Teijon Kansallispuiston fiilistelyä. Bussikyydit kuljettavat ainakin kesäisin perille, mutta omalla autolla paikan päälle pääsee vuoden ympäri. Tietysti esimerkiksi fillariretki paikan päälle voisi myös olla aika upea kokemus.

Itse haaveilen kesäreissusta, jossa ensin rötväilisi Teijossa telttayön ja sitten ottaisi luksus-hetket heti perään Matildassa jonkun pihakeikan, lankkupitsan ja suklaapuodin suklaiden saattelemana. Terhon yhteydessä on tänä kesänä myös Pänstdrunk-kauppa, jossa on upeita turkkilaisia mattoja ja pyyhkeitä myytävänä. Se pitäisi päästä kurkkaamaan. Ja vaikken kyläolutta saakaan juoda, niin onneksi Ylönkylässä, Salossa valmistetaan seudun omenista myös kuivaa Lepola-siideriä.

Terhon ja alpakoitten lisäksi Matildassa on punamultatalojen ja ruukkirakennusten täyteinen ruukkikylä. Siellä eri ruoka-, kahvila-, design- ja käsityöyrittäjät levittävät osaamistaan ja tarjontaansa meren vierellä, historian havistessa ympärillä:

Alpakanvillaan erikoistuneen pienkehräämön, Ruukin Kehräämö & Puoti -liikkeen luonnonmukaiset neuleet ja asusteet syntyvät juuri näistä lähistön alpakoiden villoista.

Second chance on kotimaassa tehtyihin naisten- ja lastenvaatteisiin sekä sisustuotteisiin erikoistunut pikkuliike.

Kaarnalaiva keskittyy erilaisten, laadukkaiden ja luonnonmukaisista materiaaleista valmistettujen harjojen valmistukseen.

Antiikkiliike Huldan Puotiin emme tällä kertaa päässeet, sillä se oli kiinni. Ihan hyvä. Varmaan olisi kaikki rahat lähteneet kulkemaan mystisesti uusille teille.

Mahdollisesti ostostelua ja tavaroiden ihastelua parempaa on kuitenkin herkuttelu.

Siis huh huh, millainen satsi päivään mahtui! Parasta oli maistella kaikkialla vähän jotain.

Erityisen hyvin mielen päälle jäi Matildankartanon leipomoravintola. Jos Terho on sellainen hipsterihenkinen, niin tässä on enemmän mummolantuntua. Molempi parempi. Matildankartanossa toimiva leipomoravintola tarjoili suussasulavaa vuohenjuustoa ja erikoisuutena lauantain artesaanipizzaa. Ikkunoista näkyvällä niityllä järjestetään kuulemma piknikkejäkin, joskin olettaakseni vasta näillä kesäsäillä.

Café Mathildedalista saa lähituottajien raaka-aineista tehtyjä suolaisia ja makeita herkkuja: pannukahvia, paikan päällä leivottua kakkua, käsintehtyä pastaa, talon paahdettua leipää, pientuottajien hilloja sekä makeisia.. paikan tunnelma on lämmin ja  uniikki. Kahvilan takaseinä on täynnä kirjoja, joita voi halutessaan lainata ja lueskella.

Lyhyen kävelymatkan päässä muusta meiningistä on vanha koulu, jonne on rakennettu PetriS Chocolate, oma konditoria käsintehdyille luksus-suklaille. Suklaan lisäksi tarjolla on kevyttä lounasta, kahvia ja teetä sekä pientä sisustustavaraa.

Venesataman ravintolaan, Mathildan Marinaan tajusimme mennä vasta puoli tuntia ennen sulkemisaikaa, niin emme päässeet illalliselle, kun keittiö oli mennyt jo kiinni. Täytyypä suunnata merenrantaterassille tai ruokailemaan toiste.

Tämä nyt on tällaista hehkutusta koko juttu.

Mutta kyllä minä koen niinkin, että olen saanut kotimaan matkailuyrityksiltä itse niin valtavasti, että olen mieluusti auttamassa nyt, kun kaikkea yritetään starttailla uudestaan omituisen kevään jälkeen. Tietenkin kehotuksia on noudatettava kuuliaisesti, mutta kyllä soisin näkevän mahdollisimman monen tukevan pieniä matkailutoimijoita Suomessa mahdollisimman vikkelästi. Näin saamme nämä sympaattiset palvelut ja kyläyhteisöt toimimaan tulevaisuudessakin.

Yöksikin suosittelen jäämään, jotta piipahduksesta tulee kunnon irtiotto. Me majoituimme Airbnb:n kautta varattavassa Mathildedalin Ratsutalohuoneistossa, jossa oli oma keittiö, sauna, parveke ja kaikki. (Sauna oli tietysti tärkein!) Kaikki oli ihan kävelymatkan päässä, joten koko Matilda-aikana ei tarvinnut autoilla minnekään. Asuntoon olisi hyvin mahtunut vaikka isompi perhe tai neljän hengen kaveriporukka.

Mutta arvatkaa, mikä oli kuitenkin kaikista parasta koko minireissulla?

Matildedahlin kyläsauna. Siellä minä kökötin löylyissä kyläläisten kanssa, pulahdin muutamasti avannossa ja join onnellisena kylmää vichyä.

Tuli sellainen olo, kun kyhjötin hissukseen lauteiden kulmassa, että kyllä sitä pitäisi muuttaa maaseudulle. Pitäisi päästä kyläsaunaan useamminkin kuin kerran vuodessa.

Ehkä vielä joskus perustan kyläsaunavuoron. Sitä ennen pääsen onneksi hetkessä Mathildedaliin.

-Henriikka

Ravintola Terhon sivuilta löydät kylän olohuoneen ajankohtaiset tiedot
Visit Mathildedalin sivuilta näet kylän hyvään pakettiin koostettuna