Yhteistyössä Valio & Asennemedia
En ole vielä ehtinyt laatia edes uuden vuoden lupauksia tälle vuodelle, kun kolkutellaan jo joulun ovella. Tuntuu, että kirjoitin silmänräpäys sitten lähtölaukauksesta syksyn urheilurutiineille. Todellisuudessa siitäkin on jo kaksi kuukautta.
Miltä syksy on sitten urheilun puolesta näyttänyt? Noh, ihan hyvältä, muttei loisteliaalta. Olin vasta kaksi viikkoa palautuneiden alaselkäkipujen vuoksi pois treenitantereelta, jota seurasi viikon superflunssa. Kun istuu kolme viikkoa vaihtopenkillä kahdesta kuukaudesta, ei voi antaa kaudelle täysiä pisteitä.
Mutta se on sanottava, että breikkejä lukuun ottamatta olo on ollut hyvä, ja urheilu on antanut virtaa, vaikka motivaatiopulaa minulla on ollut terveinäkin aika ajoin. Lauantaina olin kuitenkin pitkällä, reippalla kävelyllä ensimmäisen kerran sairastelun jälkeen, ja eilisaamuna olimme sisarusporukalla kiipeilemässä. Raajoissa tuntuu ihanasti, että kroppaa on päässyt taas vihdoin käyttämään.
Ja arvatkaa mistä olen iloinen? Yleensä ennen joulua ajaudun sellaiseen motivaatiottomaan tilaan ja lopetan liikkumisen miltei tyystin. Viime vuonna taukoa oli pari kuukautta, klassisesti ne pimeyden sanelemat marras- ja joulukuu. Nyt tuntuu, että pimeyden lisääntyessä yritys päästä liikkelle on vain voimistunut.
Entä miten on ravinnon laita? Sokerilakkoni on todella pitänyt. Rupeamasta on takana 2,5 kuukautta ja jäljellä on 1,5. Yllättävän nopeasti päiviä on kertynyt jo se 125, ja voin olla ylpeä itsestäni ja kaikista haasteeseen tarttuneista.
Urheilun kanssa käsi kädessä on kulkenut tietysti ruoka. Yhtenä selkeänä ravinnon tukipilarina ja makeanhimon taltuttajana ovat syksyllä toimineet proteiinit. Kolmen kuukauden Valio PROfeel -proteiinijauheiden alkaa olla ohi ja on aika kertoa kokemuksista.
Kuinka olen käyttänyt tuotteita? Punaisissa pussissa olevaa laktoositonta heraproteiinilisää olen yhdistänyt arjen ruokaani. Aamusmoothien sekaan sitä on varmasti mennyt kaikista eniten, sillä proteiinirikkauden lisäksi heralisä tekee juomasta ihanan kuohkeaa. Sen lisäksi olen sekoittanut protskuja esimerkiksi banaanilettuihin, puuroon ja jugurttiin. Sekoitinpa sitä joskus sämpylöihinkin ja suolaisiin leivonnaisiin.
Tiedän hyvin, mitä tuotetta tulen ainakin ostamaan jatkossa kotiinkin: kotimainen, maustamaton heraproteiinilisä on sopinut omaan käyttööni parhaiten.
Sinisten pussien proteiinivälipalajauhe on ollut itselläni palautusjuomina treenien jälkeen ihan sellaisenaan. Jauhetta juomapulloon, vettä päälle ja rivakka vatkaus. Usein ruokailuni treenien jälkeen venyy melko pitkälle ja tiedän, että tuloksia ei synny, jos kroppa ei pääse palautumaan. Välipalajauheiden avulla olen yrittänyt skarpata tässä ja tiedän, että keväällä tästä tulee vielä tärkeämpää: edessä on intensiivinen juoksuprojekti, josta en tule selviämään ilman kunnon ravintoa ja palautumista.
Vedänkö proteiineja niin että napa natisee? En. Olen käyttänyt lisäproteiinia muutaman vuoden ajan nimenomaan intensiivisen treenin ja aktiivisen elämän rinnalla.
Lähiviikot olen nyt pitänyt sairaslomaa liikunnasta, enkä ole käyttänyt siis lisiäkään samalla tavalla. Turhaan ei kannata hotkia, vaan järkevästi ja terveellisesti, omaa elämäntapaa tukien. Proteiinintarve vaihtelee elämäntilanteen mukaan.
En ole koskaan kokenut itseäni urheilijaksi tai halunnut käyttää sitä sanaa itsestäni. Urheilu kuuluu elämään monen muun asian rinnalla ja samoilta tuntuvat myös proteiinit. Turha niistä on tehdä sen ihmeellisempää asiaa kuin ne ovat: jos kroppasi kaipaa lisäproteiinia, kannattaa miettiä mistä sitä saisi.
Miltä tulevat urheilukuukaudet tulevat sitten näyttämään? Nämä kuvat on otettu Helsinki Core Trainersin tiloista, missä Kanerva on minua niin monesti koutsannut. Edessä oleva juoksuprojekti laittaa kuitenkin viikkorytmiä sen verran uudenlaiseksi, että voimatreenin tilalle tulee lähikuukausiksi huomattavan paljon kestäyvyysurheilua. Jännittää, mutta uudet haasteet innostavat.
Miltä teistä tuntuu? Onko syksyn pimeys imenyt urheiluhalut? Vieläkö sokerilakkolaiset jaksaa sinnitellä?
We can do it!
Voimia sisaret ja veljet!
-Henriikka