Yllätysten treenikevät

Minulla on siitä mielenkiintoiset urheilutottumukset, että niitä ei ole. En tiedä itsekään miten treenaan puolen vuoden päästä (vai treenaanko?) tai mitä lajeja kalenteristani löytyy. Ainoat pysyvät asiat on muutos, itsensä haastaminen ja hauskanpito.

Tämä kevät jatkaa tutulla vaihtelevalla tyylillään. Puolivuotinen on täynnä niin paljon kaikkea uutta, etten meinaa itsekään pysyä perässä.

Tässä lyhyesti, miltä treenitulevaisuuteni näyttää.

Tukholman maraton

Ihan oikein luettu! Jostain kumman syystä olen löytänyt itseni juoksemasta tavoitteellisesti kohti 42 kilometrin jälkeistä maaliviivaa eli elämäni ensimmäistä maratonia. Kesäkuun ensimmäisenä lauantaina testataan tämän mimmin fyysistä ja henkistä kanttia oikein toden teolla, kun lähden maratonlaivalla Ruotsiin. Onneksi ei tarvitse treenata aivan yksin, sillä olen löytänyt koko keväälle juoksuseuraa ja -tukea ASICS Running Club Helsingistä.

Vielä en usko, että pystyn siihen, mutta ehkä itseluottamus kasvaa tulevien neljän kuukauden aikana. Motivaationi pysyy korkealla, kun kuvittelen sen taikahetken, kun juon maalissa onnellisena mustaa kahvia.

Jukolan viesti

Kyllä, edelleen luettu oikein. Lupauduin juuri suunnistustiimiin, joka tähtää kesäkuun kolmantena lauantaina Jukola-tapahtumaan.

En osaa todellakaan suunnistaa. YHTÄÄN. Lupasivat ettei tarvitsekaan. Luulen mahdollisesti kehittyvistä suunnistustaidoista olevan kuitenkin kosolti hyötyä, kun vaellan tuolla rinkka selässä pitkin maita ja mantuja.

En tiedä asiasta vielä yhtään enempää itsekään, joten enempää en pysty kertomaan. Pysykää siis kuulolla.

Astanga-joogan alkeet

Jannen ja minun syksyllä alkanut viikkoharrastus jatkuu. Ihanan kotikutoinen ja matalan kynnyksen astanga-jooga pidetään kerran viikossa Töölössä. Kalliolan Kannatysyhdistyksen jooga maksaa puolelta vuolelta 72 euroa ja tekee hurjan, hurjan hyvää yläselälleni ja koko kropalle.

Olen tajunnut, että liikkuvuutteni on todella epätasaista, ja etten osaa hengittää yhtään.

Kaikki muu mukava

Kotikuntopiirit, Kanervan treenit Helsinki Core Trainersilla (kuvissa), kiipeily, vaellus, salilla käynti, lumilautailu… Urheilu on parhaimmillaan (ja usein tehokkaimmillaan) spontaanina hauskanpitona. Pakarani saivat esimerkiksi eilen vuoden treenin perheen kesken järjestetyissä olympialaisissa, keppihevosjuoksussa.

Nyt lähden pihalle pimeyteen juoksemaan ankean kympin testiajan. Yääh. Mutta tiedän treenin jälkeisen fiiliksen korvaavan ennakkonurinan.

Tsemppiä tulevaan viikkoon!

-Henriikka

Syksyn urheiluistani ja ravinnostani

Yhteistyössä Valio & Asennemedia_mg_2503-2-kopio

En ole vielä ehtinyt laatia edes uuden vuoden lupauksia tälle vuodelle, kun kolkutellaan jo joulun ovella. Tuntuu, että kirjoitin silmänräpäys sitten lähtölaukauksesta syksyn urheilurutiineille. Todellisuudessa siitäkin on jo kaksi kuukautta.

Miltä syksy on sitten urheilun puolesta näyttänyt? Noh, ihan hyvältä, muttei loisteliaalta. Olin vasta kaksi viikkoa palautuneiden alaselkäkipujen vuoksi pois treenitantereelta, jota seurasi viikon superflunssa. Kun istuu kolme viikkoa vaihtopenkillä kahdesta kuukaudesta, ei voi antaa kaudelle täysiä pisteitä.

Mutta se on sanottava, että breikkejä lukuun ottamatta olo on ollut hyvä, ja urheilu on antanut virtaa, vaikka motivaatiopulaa minulla on ollut terveinäkin aika ajoin. Lauantaina olin kuitenkin pitkällä, reippalla kävelyllä ensimmäisen kerran sairastelun jälkeen, ja eilisaamuna olimme sisarusporukalla kiipeilemässä. Raajoissa tuntuu ihanasti, että kroppaa on päässyt taas vihdoin käyttämään.

_mg_2316-2-kopio_mg_0848-kopio

Ja arvatkaa mistä olen iloinen? Yleensä ennen joulua ajaudun sellaiseen motivaatiottomaan tilaan ja lopetan liikkumisen miltei tyystin. Viime vuonna taukoa oli pari kuukautta, klassisesti ne pimeyden sanelemat marras- ja joulukuu. Nyt tuntuu, että pimeyden lisääntyessä yritys päästä liikkelle on vain voimistunut.

Entä miten on ravinnon laita? Sokerilakkoni on todella pitänyt. Rupeamasta on takana 2,5 kuukautta ja jäljellä on 1,5. Yllättävän nopeasti päiviä on kertynyt jo se 125, ja voin olla ylpeä itsestäni ja kaikista haasteeseen tarttuneista.

Urheilun kanssa käsi kädessä on kulkenut tietysti ruoka. Yhtenä selkeänä ravinnon tukipilarina ja makeanhimon taltuttajana ovat syksyllä toimineet proteiinit. Kolmen kuukauden Valio PROfeel -proteiinijauheiden alkaa olla ohi ja on aika kertoa kokemuksista.

_mg_2449-2-kopio _mg_2490-2-kopio

Kuinka olen käyttänyt tuotteita? Punaisissa pussissa olevaa laktoositonta heraproteiinilisää olen yhdistänyt arjen ruokaani. Aamusmoothien sekaan sitä on varmasti mennyt kaikista eniten, sillä proteiinirikkauden lisäksi heralisä tekee juomasta ihanan kuohkeaa. Sen lisäksi olen sekoittanut protskuja esimerkiksi banaanilettuihin, puuroon ja jugurttiin. Sekoitinpa sitä joskus sämpylöihinkin ja suolaisiin leivonnaisiin.

Tiedän hyvin, mitä tuotetta tulen ainakin ostamaan jatkossa kotiinkin: kotimainen, maustamaton heraproteiinilisä on sopinut omaan käyttööni parhaiten.

Sinisten pussien proteiinivälipalajauhe on ollut itselläni palautusjuomina treenien jälkeen ihan sellaisenaan. Jauhetta juomapulloon, vettä päälle ja rivakka vatkaus. Usein ruokailuni treenien jälkeen venyy melko pitkälle ja tiedän, että tuloksia ei synny, jos kroppa ei pääse palautumaan. Välipalajauheiden avulla olen yrittänyt skarpata tässä ja tiedän, että keväällä tästä tulee vielä tärkeämpää: edessä on intensiivinen juoksuprojekti, josta en tule selviämään ilman kunnon ravintoa ja palautumista.

_mg_0890-kopio _mg_2420-2-kopio

Vedänkö proteiineja niin että napa natisee? En. Olen käyttänyt lisäproteiinia muutaman vuoden ajan nimenomaan intensiivisen treenin ja aktiivisen elämän rinnalla.

Lähiviikot olen nyt pitänyt sairaslomaa liikunnasta, enkä ole käyttänyt siis lisiäkään samalla tavalla. Turhaan ei kannata hotkia, vaan järkevästi ja terveellisesti, omaa elämäntapaa tukien. Proteiinintarve vaihtelee elämäntilanteen mukaan.

En ole koskaan kokenut itseäni urheilijaksi tai halunnut käyttää sitä sanaa itsestäni. Urheilu kuuluu elämään monen muun asian rinnalla ja samoilta tuntuvat myös proteiinit. Turha niistä on tehdä sen ihmeellisempää asiaa kuin ne ovat: jos kroppasi kaipaa lisäproteiinia, kannattaa miettiä mistä sitä saisi.

_mg_2544-2-kopio

Miltä tulevat urheilukuukaudet tulevat sitten näyttämään? Nämä kuvat on otettu Helsinki Core Trainersin tiloista, missä Kanerva on minua niin monesti koutsannut. Edessä oleva juoksuprojekti laittaa kuitenkin viikkorytmiä sen verran uudenlaiseksi, että voimatreenin tilalle tulee lähikuukausiksi huomattavan paljon kestäyvyysurheilua. Jännittää, mutta uudet haasteet innostavat.

Miltä teistä tuntuu? Onko syksyn pimeys imenyt urheiluhalut? Vieläkö sokerilakkolaiset jaksaa sinnitellä?

We can do it!
Voimia sisaret ja veljet!

-Henriikka

Lähtölaukaus syksyn urheilurutiineille

Yhteistyössä Valio & Asennemedia_mg_3081-kopio

Lehdet lakastuu, illat pimenee, aamut sarastaa aiempaa myöhemmin: on aika laittaa syksyn urheilurutiinit kuntoon.

Kaikkien edellisten urheilu-aiheisten kirjoitusteni myötä on varmasti selvää, että tarvitsen treeniin paljon vaihtelua, haasteita ja projekteja. Olen urheilun fiilistelijä: minä todella nautin liikunnasta sen tuottaman hyvän olon ja opittujen taitojen vuoksi. Fiilistely vaatii kuitenkin, että treenille on varattu aikaa. Joskus se on priorisoitava jonkun toisen, jopa kivemmalta kuulostavan, asian yli. Joskus on taas kuunneltava kroppaa ja jäätävä kotiin, niin kuin elokuun kahden viikon flunssan aikana.

Hyvästä treeneistäkään ei kuitenkaan ole hyötyä tai puoliksikaan yhtä paljon iloa, jos ruokapuolen jättää heitteille. Syksyn tavoitteeksi otankin hyvään oloon keskittymisen lisäksi nimenomaan harjoittelua tukevan ravinnon.

_mg_3147-kopio_mg_3269-kopio_mg_3333-kopio

Syksyn urheiluni koostuu paljon juoksusta ja kävelystä. Haluan saada kestävyyskuntoa takaisin ja että kympin juoksulenkki tuntuu taas suht kevyeltä. Sen lisäksi käyn Helsinki Core Trainersilla, Kanervan yhteistreeneissä 1–2 kertaa viikossa ylläpitämässä erityisesti lihaskuntoa ja liikkuvuutta. Toissapäivänä aloitin kokonaan uuden harrastuksen ja maanantai-iltojani rauhoittaa marraskuun loppuun asti astangajoogan alkeet. Tämän lisäksi ostin juuri jäsenyyden 24/7-salille, jonne voin sulkeutua tekemään vatsalihaksia tai juoksemaan matolla, kun syysillat tulevat korvista ulos.

Kuulostaa aika paljolta, eikö vain? Etenkin kun miettii päälle kaikki melomiset, vaellukset, kössit, kiipeilyt ja muut elämykset. Mutta haluankin urheilla paljon. En fanaattisesti, mutta 4–5 kertaa viikossa. Mutta maailma ei kaadu, jos en pariin viikkoon saakkaan aikaiseksi tehdä juuri mitään. Enkä halua harjoitella läheskään aina kovalla intensiteetillä, vaan myös rauhassa mieltä ja kehoa huoltaen.

_mg_3038-kopio _mg_3319-kopio_mg_3165-kopio

Koko syksyä leimaa myös aikakausi, joka on muuttanut yllättävän paljon arkeni rutiineita: 125 päivän sokerilakko on laittanut ruokavalioon ryhtiliikettä kokonaisvaltaisemminkin. Erityishuomio on kuitenkin kohdistunut proteiineihin: olen jo pari vuotta käyttänyt lisäproteiinia palautusjuomissa, mutta nyt olen huomannut proteiinipitoisten välipalojen pitävän myös pahimman makeannälän poissa.

Tämän syksyn proteiinilisäni tulevat Valiolta. Olen vasta aloittanut Valio PROfeel-uutuustuotteiden käytön ja siksi pystyn kirjoittamaan varsinaisia käyttöarvioita vasta myöhemmin. Se lupaa kuitenkin hyvää, että uudet Valion Profeel -protskutuotteet ovat laktoosittomia ja täysin suomalaisia. Sarjasta löytyy sekä proteiinivälipalajauhetta, jota kokeilen käytän ennen tai jälkeen urheilusuorituksen, sekä ihan perusaterioihin lisättävää heraproteiinijauhetta. Kunhan tästä nousen, sekoitan maustamatonta herajauhetta aamusmoothieni sekaan.

Kerron tuotteista vielä enemmän myöhemmin, kun olen oikeasti ehtinyt kokeilla niitä useamman viikon ajan.

_mg_3218-kopio _mg_3276-kopio_mg_3186-kopio

Syksy innostaa, luonto innostaa. Kun katsoin näitä kuvia, tekisi mieli mennä ryntäilemään kyseisiä Nuuksion portaita ylös ja alas. Ja mikä riemuvoitto oli tänä aamuna, kun sain raahattua Jannen kanssani aamusalille ennen seitsemää. Voin kertoa, että herääminen oli kaikkea muuta kuin miellyttävää. Nyt kello lähestyy kahdeksaa, ja istun tyytyväisenä aamutakissani suihkun raikkaana.

Mikään treeni tai arjen tempoilu ei tunnu hyvältä, jos ei syö ja nuku hyvin. Joten pidetään huolta, ettemme valvo itseämme tyhmiksi ja sairaiksi ja että mietimme ja kuuntelemme mitä ravintomme meille tekee.

Tiedän, että itsellänikin on vaara taipui ennen joulua loppusyksyn alakuloon ja täyteen urheilulakkoon. Sovitaanko, että jos minä tsemppaan teitä, niin te tsemppaatte minua?

-Henriikka

Treeni-into hallussa!

_MG_2519 kopio

Olen saanut taas heinäkuun alusta nauttia täydestä treenimotivaatiosta. Aloitin 1,5 kuukauden tauon jälkeen TFW Helsingillä eikä innostukselle näy loppua. Vaikka olenkin viimeisen puolentoista vuoden aikana saanut taas urheilusta otetta, en muista koska viimeksi olisin odottanut treenejä näin suuresti. Olen nähnyt jopa sporttiunia ja katsonut muutamia opetusvideoita Youtubesta. Huh huh!

Kävin aiemmin viime vuonna kokeilemassa yhtä testituntia TFW:llä. Ensivaikutelma oli hyvä. Salilla tuntui olevan hyvä meno ja tekemisen sekä erityisesti tsemppaamisen meininki. Tunnelma tuntui itselleni jopa astetta liiankin villiltä ja äänekkäältä, mutta jäin kuitenkin miettimään testikuukauden kokeilua.

_MG_2346 kopio _MG_2436 kopio _MG_2459 kopio

Uuden vuoden tienoilla kirjoitin muutaman kuukauden urheilutauostani ja hukkuneesta sporttimotivaatiosta. Selailin monia nettisivuja ja mietin perinteisen salitreenin ja juoksun ohella muun muassa tankotanssia, sirkusta, aikuisten uimakoulua, trampoliinikurssia, mailapelejä, hiihtoa ja höntsäkorista. Päädyin myös takaisin TFW:n sivuille, mutta alkukevään intensiivikurssit oli jo varattu loppuun. Päädyin takaisin lähisalille omineni painoja nostamaan.

Helmikuussa huomasin uusien kurssien ilmoittautumisen alkaneen ja hätäännyin: pakko päästä, pakko päästä. Halusin kaverin mukaan ja laskin muutamassa sekunnissa mahdollisista treenikavereistani ulos Jannen ja Roosaliinan, jotka nauttivat yliopistoliikunnan etuja sekä ystäväni Bean joka 100-prosenttisen innostujan luonteestaan huolimatta asustaa tällä hetkellä Afrikan tantereella. Kelasin läpi vaihtoehdot ihmisistä, jotka innostuvat kaltaisteni lailla nollasta sataan sekunnissa. Soitin ystävälleni Johannekselle, joka sanoi miettivänsä iltaan. Viiden minuutin päästä hän soitti takaisin: ”Let’s do this!”.

_MG_2558 kopio _MG_2568 kopio _MG_2586 kopio _MG_2613 kopio

Maaliskuun puolessa välissä starttasi odottamamme kurssi, joka kantaa nimenään Cocovi-haaste. Haasteen tarkoitus on intensiivisen treenikauden lisäksi horjuttaa koko elämää ja kaikkia elämäntapoja terveellisimmille raiteille. Treenejä oli neljästi viikossa, joista kahdet ”Cocovi-haasteporukan” ja kahdet kaikkien salilla käyvien kanssa. Sen lisäksi kahteen kuukauteen mahtui kaksi ravintoluentoa (plus vähän Cocovi-herkkuja) ja uniluento. Kahden kuukauden ajan saimme myös tukea ja erilaisia viikkohaasteita facebook-ryhmäämme. Ennen ja jälkeen haasteen oli kuntotestit ja kehonkoostumusmittaukset. Kun haasteeseen lähti täysillä mukaan, se pureutui laajasti elämän eri osa-alueisiin ja tulokset olivat taattuja.

What can I say? Löysin näiden parin kuukauden aikana ihan uudenlaisen urheilijan itsestäni. Olen aina ollut endorfiini- ja adrenaliiniryöppyinen urheilija; sellainen joka saa kunnolla fiiliksiä ja tunteita pintaan sporttaillessa. Samanlaista tsemppihuumaa en ole kuitenkaan kokenut lähivuosina yksilölajeissa, punttisalilla ja juoksulenkeillä, kun kaverit ovat usein puuttuneet ympäriltä. Nyt muistin taas, miksi ryhmässä liikkuminen on ehdottomasti parasta.

_MG_2621 kopio _MG_2636 kopio _MG_2675 kopio

TFW:n tunnit ovat aina ohjattuja. Se on itselleni aika must, aloitinhan salitreenauksen vasta viime syksynä, ja olen oikeista tekniikoista usein aika epävarma. Tunneille ilmoittaudutaan netissä aina etukäteen ja mukaan mahtuu vajaa parikymmentä taistelijaa. Tunnilla tehdään lähes aina pareittain, jolloin pari tarkkailee tekniikan oikeaoppisuutta ja tsemppaa täysillä. Tämä on parhaita asioita koko jutussa. Jotenkin sitä ei pysty tekemään aivan yhtä kunnolla, jos kaveri ei kannusta rinnalla. Osa tunneista on matalasykkeisempiä voimatreenejä, osa keskittyy enemmän nostamaan sykettä ja lisäämään liikkuvuutta, nopeutta ja räjähtävyyttä. Jälkimmäiset tunnit kulkevat nimellä ”Hurrikaani” tai ”Energy Circuit”. Voimatreenit olivat ja ovat itselleni niitä ”helpompia”, toisaalta tiesin tarvitsevani enemmän oppia näistä korkeamman sykkeen tunneista. Ja toisaalta olen mieluummin urheilijanakin nopea, vahva ja ketterä, kun silkkaa jäykkää lihasta.

Koko konsepti on siitä paras, että se ei ole liian hifistelevä mutta pureutuu kuitenkin laajasti kaikkiin elämän osa-alueisiin. Huomasin ajattelevani haastetta paljon laajemmin kuin pelkän urheilun näkökulmasta. Itselleni treeniä huomatavan paljon vaikeampi asia on saada terveellinen ruokavalio hyvin ja pitkäaikaisesti haltuun. Unta olen aina saanut, mutta tajusin voivani tehdä senkin eteen paljon enemmän. Näiden lisäksi muun muassa palautuminen, kehonhuolto, elämänasenne ja yleinen mielenhallinta olivat niitä osa-alueita joihin sain ammennettua paljon.

_MG_2684 kopio _MG_2736 kopio _MG_2770 kopio _MG_2773 kopio _MG_2836 kopio

Vaikka yritänkin nykyisin välttää sanaa ”inspiroitunut”, pitää kuitenkin kertoa, että treenien jälkeen olin usein sellainen. Ja vaikka se ei ollutkaan pääasia, niin myös rasvaprosentti pieneni ja lihakset kehittyivät. Muutama kaveri pudotti rasvaprosenttiaan viidellä?! Mieletön saavutus lyhyessä ajassa.

Toukokuun puolessa välissä oli aika jättää moikat Cocovi-haasteen porukalle. Kesäkuu menikin reissatessa, mutta heinäkuussa palasin TFW:lle ja olen käynyt tunneilla 3–4 kertaa viikossa. Aamutreeneihin en ole nyt heinäkuussa useasti uskaltanut, mutta syksyn tullen seitsemän aamutreenit ovat itselleni niitä mieluisimpia. Myös treenikaverini Johannes jatkoi ilokseni remmissä ja kevään Rantarunko-haasteemme jatkuukin nyt Joulurunko-haasteena.

_MG_2544 kopio _MG_2423 kopio _MG_2376 kopio

En pyri bikini fitness –lavoille tai pelkkää kanaa nakertavaksi urheiluhulluksi, mutta eritoten saan intoa ja iloa, niin treenitunneille kuin vapaa-ajallekin. Joskus treenit menevät vähän kehnonlaisesti, mutta lähden aina salilta hyvillä mielin. Olen tajunnut, että tämä iloinen taistelijoiden sali saattaa todella olla oikea paikka urheiluilleni. Kukaan ei katso kieroon, jos saatan joskus innostua aivan liian nopeasti ja aivan liian kovaäänisesti. TFW on täynnä tavallisia ihmisiä. Eri-ikäisiä, -kokoisia, -kuntoisia. Miehiä ja naisia. Toiset treenaavat oman lajinsa ohella, toisille TFW on se oma laji. Sellaisia ihmisiä, jotka urheilevat sen vuoksi, että nauttivat siitä ja että nauttisivat vapaa-ajastaan enemmän. Kukaan ei asu salilla ja kaikilla vaikuttaa olevan myös muuta elämää. Sellaisesta minä pidän.

Unelmoin, että voisin lähitulevaisuudessa tehdä oikeaoppisen Muscle Upin, niin sanotun palomiespunnerruksen. Tai jos ei oikeaoppisen, niin sitten vaikka räkäisen. Mutta yritän jo etukäteen fiilistellä tunnetta, kun olen kammennut itseni rekkitangon päälle kiikkumaan ja huudan riemusta. Train more, fear less.

– Henriikka / Zulu

Ps. Nämä kuvat on TFW:n toiselta, vähän vaatimattomammalta yläsalilta. Voin tulevaisuudessa kuvata sitä mediaseksikkäämpää. Haha.

collegepaita, trikoot, toppi  / adidas (trikoot saatu), kengät / reebok