Kesän telttakauden upea startti

Kaupallinen yhteistyö: Partioaitta

Korkkasin tämänvuotisen telttakauden pari viikkoa sitten.

Tänä talvena en ollut kertaakaan telttailemassa, vain yhden vaivaisen yön laavulla, joten tämä oli totta tosiaan koko vuoden ensimmäinen telttayö. Päätimme ottaa pehmeän startin – niin täydellisen, että mahdolliset, ei-niin-täydelliset tulevat vuoden ulkoilmakoettelemukset jäisivät tämän vaaleanpunaisen pumpulin alle.

Niinpä kaupasta haettiin huippusafkat ja kohde valittiin lyhyen kävelymatkan päästä, jotta grammoja ei tarvinnut liikaa viilailla. Tuttu vihreä teltta rinkkaan, ja harmaa Kajka-rinkka selkään. Rinkoista löytyi jopa ihkaoikeat tyynyt, että yö menisi mahdollisimman makoisasti nukkuen.

Retkeilen harvemmin samoissa paikoissa kuin aiemmin, sillä tykkään nähdä uusia paikkoja ja löytöretkeillä tuntemattomilla seuduilla. Tällä kertaa päädyimme poikaystävän kanssa hänen kotinsa lähistölle Vihtiin, metsäkävelyiltä tuttuun kalliopaikkaan.

Kansallispuistoissa ja muilla spesiaalialueilla tulee aina huomioida alueiden säännöt, mutta muuten jokamiehenoikeudet sallivat oleskella ja yöpyä tilapäisesti alueilla, joilla liikkuminenkin on sallittua. Liian lähelle esimerkiksi kesämökkejä ei siis saa mennä.

Lähdimme muutamaa tuntia ennen auringonlaskua, jotta ehtisimme tuntea vielä sen lämmön iholla ja saada ruoat tehtyä valoisan aikaan. Myös piiiiiitkät unet kiikarissa patistivat liikkeelle riittävän varkain.

Sopivan mättäinen telttapaikka löytyi kallion päältä, joten rinkat laskettiin suosiolla puuta vasten pötköttämään ja teltta purettiin pussistaan. Näissä yllä ja alla olevissa kuvissa näkyy hyvin käsilläollut riemu: pitkästä aikaa lemppariteltan kimpussa!

Ja itse asiassa yllä kuvassa näkyy myös tuo harmaa mötkäle: se on se kunnon tyynyni, jonka kiskaisin sängystä mukaani. Se peitti puolet rinkasta, mutta mitäpä tuosta, kun se myös takasi upeat unoset luonnossa.

Minulla on kaksi telttaa, mutta yleensä käytössä on tämä pienempi, Partioaitalta hankittu Fjällräven Abisko View 2. Aivan suosikki ja palvellut jo monta vuotta kunnialla. Pidän siitä, miten monenlaiseksi tämän kasailee, että sisällä pystyy istumaan, miten isot absidit ovat ja kuinka hienosti tästä pystyy kuikuilemaan maisemia. Tuohon omaan telttaani pääset tutustumaan tarkemmin tästä ja koko telttavalikoimaan tästä.

Täällä tuntuu melkeinpä enemmän kodilta kuin omassa kodissani. Ihana yksiö näköalalla!

Kyseinen huhtikuinen yö oli kevään ensimmäisten kunnolla lämpimien päivien jälkeinen, eikä lämpötila tippunut pakkasen puolelle ollenkaan, vaikka lähellä kävikin.

Olin ottanut matkaan Marmotin Angel’s Fire -untuvapussini, joka on kaameasta nimestä huolimattaan ollut itse asiassa tosi paljon käytössäni tässä viimeisen puolentoista vuoden aikana, kun sen olen omistanut. Telttailen eniten juuri keväisin ja syksyisin, joten lämpötilat ovat yleensä sille sopivat. Itselläni jalat lämpenevät yleensä tosi herkästi vähän liiankin kuumiksi, mutta peppu ja nenä meinaavat toisinaan kylmettyä. Nyt pussi oli ehkä hitusen liian kuuma minulle, sillä suosituslämpötila on -5 astetta, mutta nukuin silti aivan tosi hyvin. Avasin vetoketjua sopivasti, jotta ilma pääsi kiertämään, enkä kiristänyt makuupussin kaulusta lainkaan.

Tiedän kokemuksesta, että yleensä pussi sopii minulle, jos comfort-raja on pari astetta kylmempi kuin todellisuus (esim. Tämä Angel’s Fire sopii minulle parhaiten nollassa tai parissa pakkasasteessa). Tämä on aina henkilökohtaista, ja kokeilemalla oppii.

Alustana minulla oli Thermarestin ilma- ja untuvatäytteinen alusta, joka on ollut minulla jo vuosia. Samanlaista ei taideta enää tehdä, mutta tämä Partioaitan valikoimista löytyvä on melko lähellä omaani. Olen kyllä jo pari vuotta harkinnut rinnalle jonkun vähän muhkeamman ostoa, sillä paleleva peppu ja erityisesti melko ulkonevat lantionluut kaipaisivat usein vähän enemmän pehmoisuutta ympärilleen. Pitäisi itsekin ottaa aikaa ja selailla kunnolla makuupussi- ja -alustavalikoimaa.

Siellä me sitten nautiskeltiin. Aurinko laski omia aikojaan siinä puoli kymmenen maissa, mutta valoa riittää jo yllättävän pitkälle. Hyrisimme ulkoilmalle, flanellipaidoissa ja anorakeissa huitelulle ja laulujaan luritteleville linnuille.

Illalliseksi oli texmexiä, tortilloja härkäpapu-kasvis-täytteellä, ja jälkiruoaksi omenapiirakkaa ja kermavaahtoa. Harvoin sitä on kantanut kokonaista ananasta luontoon, mutta harvoin se on myöskään maistunut yhtä hyvältä kuin nyt tortillan sisällä. Härkäpaputäyte valmistui nopeasti kaasulla, ja itse sain salaatinpilkkojan roolin.

Rooli se on pienikin rooli!

Yövyn luonnossa yleensä veden äärellä, mutta tällä kertaa oli toisin. Oli oikeastaan aika kiva huomata, että ihan yhtä ihanaa ja kaunista voi olla myös ilman järveä, jokea tai merta. Korkealta näkyi hyvin nukkumaan vaipuva metsä, ja aurinko pysyi kauan illallisviltillämme.

Vaaleansinisenä ja punaisena tummuvan taivaan alla totesimme, että pakkohan sitä on nousta ihailemaan myös auringonnousu. Sitä päätöstä en ole kyllä koskaan katunut.

Niinpä vähän ennen viittä herätyskello soitti, ja ihailimme suoraan teltasta kaikessa hiljaisuudessa uuden päivän alkua.

Todellisuudessa heräsimme sitten vasta myöhemmin, kymmenen maissa. Aurinko lämmitti telttaa, mutta ei tuskallisesti vaan lempeästi ja ihanasti. Päivään oli helppo herätä, kun nukuttuja tunteja oli melkein puoli vuorokautta.

Aamiaista oli luonnollisesti mukana kosolti, joten makuupussit heitettiin mättäälle siksi aikaa tuulettumaan, kun eräaamiainen valmistui. Sori sori sori näitä omia eräaamiaisiani – mutta katsokaa nyt muutama kuva alemmas. Miten täydellistä tuollaista settiä oli mutustella!

Lämpötila nousi heti aamupäivällä sellaisiin lukemiin, että flanellipaidassa ja retkifarkuissani (yes, huikea konsepti) pystyi makaamaan kalliolla ilman, että palelsi yhtään.

Viime keväänä aloin hahmottaa, että kevät on aivan spesiaalia aikaa. Tänä vuonna se fakta on kuitenkin rysähtänyt päälle kunnolla.

Keväästä on kovaa vauhtia tulossa suosikkivuodenaikani.

Kun taivalsimme alkuiltapäivästä metsästä kotiin päin, jäin katselemaan kevään kasvattamia yksityiskohtia vähän väliä: sinivuokot olivat kukassaan, valkovuokot tuloillaan, puissa oli silmuja ja mustikanvarvutkin alkoivat olla sen näköisiä, että pian ne jaksaisivat kantaa pulleita marjoja varsissaan. Ötökät vipelsivät, aurinko paistoi metsän siimekseen puiden siivilöimänä ja kaikkialla kasvoi kaikenlaista kovaa tahtia.

Te telttailevat lukijat: onko teillä omia telttoja vai lainaatteko ystäviltä tai lainauspalveluista?

Ehkä joku teistä on lähdössä tulevan sesongin aikana ensi kertaa tai ainakin pitkästä aikaa luontoon yöksi. Siinä tapauksessa suosittelen lukemaan pari vuotta sitten kirjoittaman juttuni: ”Ensimmäistä kertaa yöksi luontoon: mitä pitää ottaa huomioon + telttaretken pakkauslista”. Tuota listaa käytän itsekin edelleen aina check-listana lähtiessäni eräilemään.

Partioaitalla on myös juuri menossa tarjous, jossa vähintään 500 euron arvoisen teltan ostaja saa 100 euron lahjakortin Partioaittaan (Nettikaupasta löytyy myös muita telttakauden aloitustarjouksia, muun muassa tuo makuupussinikin on juuri alessa). Itse en ainakaan ikimaailmassa luopuisi teltastani, joten uskallan kyllä sanoa, että on rahanarvoinen sijoitus, vaikka toki kertarysäyksenä onkin suuri summa.

Mikään ei vain yksinkertaisesti voita noita hetkiä ulkoilmassa, kun heräilee luonnon kanssa yhdessä, rauhan tuntu lähempänä kuin missään muualla.

Tästä se telttakausi taas alkaa. Niin kivaa.

-Henriikka

Ps. Partioaitta on ottanut myyntiin myös toisen suosikkini, tuon oranssin Sastan Katmai-anorakin! Poikaystävällä oli sattumalta päällä Sastan ja Partioaitan vihreä Anorak-yhteistyöanorakki.

Ensimmäistä kertaa yöksi luontoon: mitä pitää ottaa huomioon + telttaretken pakkauslista

Kaupallinen yhteistyö: Partioaitta

Mitä kaikkea pitää ottaa huomioon, kun lähtee ensimmäistä kertaa yöksi luontoon? Mitä kaikkea tulee pakata mukaan? Kokosin tähän kirjoitukseen selkeitä pointteja, ohjeita ja pakkauslistan, jotka kannattaa muistaa, kun suuntaa ensi kerran yöksi luonnon armaaseen helmaan.

Ihan ensimmäiseksi haluan kuitenkin kirjoittaa, että ei se luonnossa nukkuminen niin kovin vaikeaa ole. Pärjäisi varmasti vallan hyvin, vaikka ei tällaisia listoja lukisikaan. Suuntasin itse ensimmäistä kertaa patikoimaan nelisen vuotta sitten, enkä ollut lukenut mitään oppaita – kyselin perheenjäseniltä ja kavereilta, että mikäs homma, ja muuten luotin aika pitkälti minun ja ystäväni logiikkaan (tuuriin!) Oikeastihan luonnossa ”selviäminen” ei ole mitään ydinfysiikkaa, vaan käytännössä opettelua ja maalaisjärkeä. Helpommalla kuitenkin pääsee, kun tietää edes vähän etukäteen.

Sääolot

Sääoloja ei voi tietää kovin paljon etukäteen, mutta jonkunlaista arvausleikkiä voi pelata jo useampi kuukausi aiemmin: kesällä on luultavasti lämpimämpää (ja valoisampaa!) kuin talvella, ja syksyllä saattaa sadella. Aloittelijan kannattaa aloittaa lämpimistä säistä, kun lämpötilat pysyvät yölläkin plussalla. Metsissä ja järviseudulla sää on helpommin ennakoitavissa, kuin esimerkiksi Lapin tuntureilla tai saaristossa, joissa olosuhteet ovat arvaamattomampia.

Kun sääennusteet sitten tarkentuvat, tsekkaa päivitetty tilanne. Huomioitavia seikkoja ovat lämpötila, tuuli ja mahdolliset sateet. Rankkasateella en itse lähtisi elämäni ensimmäiselle telttaretkelle, mutta kuuroja tai pientä sadetta en pelkäisi. Voimakas tuuli saattaa taas aiheuttaa haastetta teltan pystyttämiselle, mikä on hyvä huomioida esimerkiksi teltan tai telttapaikan valinnassa: metsässä olet enemmän suojassa.

Reitti/Alue

Reitin ja alueen valintaan vaikuttavat monet seikat: Haluatko lähteä patikoimaan pidempää matkaa, retkeillä muutaman kilometrin vai pysyä ihan paikoillasi vaan? Haluatko olla ihan itseksesi tai oman porukkasi kanssa vai onko ihan ok tai toivottavaa, jos yöpaikkaan sattuu muitakin ihmisiä? Kaipaatko vaihtelevaa maastoa? Ehkä kukkuloita, metsää tai järvimaisemaa? Mitä toivot yöpaikalta?

Ensimmäistä yöretkeä tehdessäni, en ymmärtänyt itse, että metsään voi lähteä ihan vain olemaan, vaan kuvittelin sen olevan ensisijaisesti kunnon urheilua: patikoimmekin Repoveden vaihtelevissa ja mäkisissä maastoissa vuorokauden aikana vajaa 30 kilometriä. Ei siinä mitään, voi sen noinkin tehdä, mutta vähemmälläkin kyllä pärjää. Nykyisin käyn ulkona nukkumassa aika usein ilman sen kummempia voimanponnisteluja – yö ulkosalla on ihanaa, vaikkei sen eteen hikoilisi yhtään. Uni tulee kuitenkin aika kivasti, jos luonnossa on saanut kulkea edes muutaman kilometrin.

Sopiva reitti tai alue voi löytyä esimerkiksi kansallispuistosta, retkeilyalueelta tai vaikka omasta lähimetsästä.

Majoite

Suht random sana, mutta tarkoittaa käytännössä siis sitä, missä aiot yösi nukkua. Monelle ensikertalaiselle helppo valinta on teltta, mutta vaihtoehtoja ovat myös esimerkiksi riippumatot, laavut, kodat ja autiotuvat. Joku uhmaa itikoita ja nukkuu samantien taivasalla.

Telttavalinnassa kannattaa huomioida sen ominaisuudet, esimerkiksi koko ja paino. Mitä pidemmän matkan ja raskaampaa reittiä kuljet, sen kevyempi teltta kannattaa valita (ellet halua olla erityisen sisukas for no reason.) Kahden hengen telttaan mahtuu kaksi aikuista ihmistä kylki kyljessä, kolmen hengen telttaan mahtuu kaksi aikuista ihmistä ja tilaakin jää. Monissa teltoissa on myös varsinaisen sisäteltan ulkopuolelle jäävät, mutta vielä suojassa olevat tilat eli absidit, joita voi hyvin hyödyntää tavaroiden säilytykseen.

Itselläni on kaksi telttaa, 2 hengen Fjällrävenin Abisko View ja 3 hengen Abisko Dome. Ensimmäisen valitsen, jos haluan päästä kevyemmällä ja jos nukkujia on vain kaksi – olen tosin nukkunut siellä myös kolmen hengen voimin, mutta se oli jo aika tiivistä. Toinen on jonkin verran painavampi, mutta sitä myötä kahdelle mukavan tilava, kolmelle juuri sopiva, ja vielä neljälle pienelle mahdollinen.
En välttämättä suosittele arvokkaan teltan ostamista ensimmäiselle yöretkelle, vaan telttoja voi esimerkiksi lainata kaverilta tai vuokrata retkeilyvälinepalveluista.

Itse lähdin omalle ekalle telttaretkelleni vuosikymmeniä vanhalla Nuuskamuikkus-teltalla, kun oma festaritelttani oli valtava ja painava. En suinkaan kokeillut sen pystyttämistä kotona, joten lopputulos olikin aika mielenkiintoinen: edelleen naurattaa katsoa kuvia tuosta telttakasasta. Pystytä siis teltta ainakin kerran kotona! Näin tiedät, miten homma toimii ja tarkistat samalla kaikkien osien olevan tallella.

Varusteet

Hyvät ja riittävät varusteet tekevät hommasta huomattavasti kivempaa, mutta liikaa ei kannata luontoon roudata. Varusteiden on lisäksi sovittava retkellesi sekä sää- että lämpötilaominaisuuksiensa puolesta.

Huom! Erityisesti lämpimällä säällä pärjää melko heppoisillakin kamppeilla. Kaikki hienot, tekniset retkeilyvaatteet ja –välineet ovat toki ihania, mutta ensiretket pärjää kyllä ihan perustamineissa. Kenkien, sukkien ja rinkan on hyvä olla istuvat, jos meinaat kävellä pidempään, muusta voi hyvin joustaa. Lainaa tavaroita kavereilta tai syynää eri retkivälineiden vuokrauspalveluja, jos huomaat jotain olennaista puuttuvan: myös Partioaitalla on oma välineiden lainauspalvelu.

Varustelista

Tässä on tällainen yleinen varustelista, jota soveltamalla ja tuunaamalla pääsee aika lähellä varsin oivallista retkipakettia. Järki käteen tässäkin: jos teet kaiken ruoan tulella, et tarvitse keitintä ja kaasua, ja jos on hellettä, jätä kevytuntsikka kotiin. Yleisten nuotiopaikkojen yhteydessä on todella usein halkoliiterit ja halonhakkuupaikat kirveineen, joten omaa ei tarvitse roudata.

Kantolaite
Rinkka, reppu tms., joka on hyvä kantaa ja on kooltaan ja ominaisuuksiltaan sopiva
Rinkan sadesuoja
Pakkauspusseja tavaroille rinkkaan (itse pakkaan minigrip-pusseihin tai packing cubeihin)

Majoittuminen
Teltta (tms.)
Makuualusta
Makuupussi
Makuupussilakana tai silkkimakuupussi sisäpussiksi

Vaatteet
Vaelluskengät tai lenkkarit
Kevyet ”leirikengät” (esim. sandaalit tai crocsit)
Lämpimät, hyvin istuvat vaellussukat ja ainakin yksi vaihtopari
Alusvaatteet, ainakin kahdet
Aluskerrasto
Hengittävä, esim. merinovillainen t-paita sekä vaihtopaita
Vaellushousut ja -takki
Mukava, hengittävä pitkähihainen
Taukotakki, esim. kevytuntuvatakki
Kuorihousut ja -takki (tai sadeviitta ja -housut)
Päähine, käsineet
Villasukat
Uimapuku, jos uintimahdollisuus, etkä välitä naku-uinneista

Tämän lisäksi lisää lämmintä, jos koet tarvitsevasi. Kylmä ei saa tulla!

Kuvitteellinen esimerkki siitä, miten voisin pukeutua syysretkelle:

Patikointiin: urheilurintsikat, vaellussukat, alkkarit, aluskerrastopaita, vaellustakki ja -housut. Luultavasti pärjää ilman takkiakin, jos on lämmin ja ollaan liikkeessä.
Pidän rinkassa helposti saatavilla kevytuntsikkaa, jonka voin laittaa tauoilla nopeasti päälle.
Illalla vaihdan heti leiriin tullessa vaatteet ja lisään vaatetta: puhtaat ja kuivat alusvaatteet ja sukat, merinovillakerrasto, välihousut, villapaita/fleece, taukotakki ja vaellustakki.

Ruokailu
Ruoka
Mausteet
Vettä tarpeen mukaan
Ruokailuvälineet (lautanen, muki, lusikka)
Juomapullo
Tiskipusseja / Biohajoavaa pesuainetta + tiskiharja (katkaistu, jotta kevyempi)
Pakkauspusseja ruoalle
Tulitikut vedenpitävästi pakattuna
Retkikeitin
Polttoainetta keittimeen
Kattilat
Termospullo
Nokipannu
Foliota
Sytykkeitä

Ensiapua ja hygienia
Vessapaperia vesitiiviissä pussissa
Ensiapulaukku
Henkilökohtaiset lääkkeet ja hygieniatarvikkeet
Rakkolaastareita, laastareita
Minipyyhe
Käsidesi
Hyönteiskarkoite

Muu tärkeä
Kartta
Kompassi
Matkapuhelin (vesitiiviissä pussissa ja lämpimässä takin taskussa tms.)
Battery Bank
Otsalamppu
Puukko
Aurinkolasit
Istuinalusta
Monitoimityökalu
Pikkukirves
Irtohihnoja, narua (esim. pakkaamiseen, kiinnittämiseen, pyykkinaruksi)
Vedenpitäviä pusseja kameralle tai muulle tärkeälle
Kiikarit
Kamera, muistikortti, varalaturi
Matkavakuutuskortti, henkkarit
Käteistä
Bussikortti

Pakkaaminen

Todella spesifejä pakkausohjeita on varmasti Youtube-pullollaan, mutta tässä muutama sääntö, joilla pääsee alkuun:

Jätä päällimmäiseksi/helpoimmin saataville ne asiat, joita luultavasti tarvitset ensimmäiseksi: kamera, puhelin, rinkan sadesuoja, kuori-/sadevaatteet, taukoeväät, taukotakki…

Lisäksi rinkka olisi hyvä pakata niin, että paino jakautuu tasaisesti ja selkää tukevasti. Vinoa rinkkaa on tylsä kantaa ja hyvän kantolaitteen lisäksi on tärkeää, että pakkaus on tehty vähintään kohtalaisesti. Harva myöskään nauttii, jos repusta roikkuu kaiken maailman asioita, jotka ovat vaarassa tippua, ja kolisevat ja kilisevät toisiaan vasten.

Ruoka

Kysynpähän vain, että miksi sana ”muona” liittyy niin vahvasti juuri retkeilyyn? Puhutaanko missään muussa yhteydessä muonasta kuin armeijassa ja erähommissa? Oli miten oli, muonitus metsässä on tärkeää ja mukavaa. Mahdollisesti retkeilyn paras asia. Tässä muutamia seikkoja, jotka kannattaa ottaa huomioon eväitä miettiessä:

Muista vesi.
Tarkista aina, onko reitiltäsi mahdollista saada vettä ja kanna sen mukaan tarvittava määrä (ja vähän extraa) mukanasi retkelle. Kahvit ja safkat voi keittää järviveteen, mutta kanna mukanasi juomavettä! Se on kaiken jaksamisen lähde. Jos olet oikea sissi ja teet ensimmäisen retkesi talvella, muistathan, että vesi jäätyy myös repussa. Sitä olisikin tämän vuoksi hyvä kantaa termarissa kuumana.

Pidä energiatasot ylhäällä.
Kanna mukanasi myös pientä, energiapitoista naposteltavaa. Pähkinät, rusinat ja suklaa- sekä energiapatukat ovat aarteita kävelyn keskellä.

Mieti säilymistä.
Tarkista vallitseva sääennuste ja suunnittele retki-menusi sen mukaan, että ruoat säilyvät ja että ne on turvallista nauttia. Suosittelen huolellista pakkaamista, jos et halua löytää sulanutta voita merinovillakerrastosi uumenista.

Mieti kypsentämistä.
Jos janoat muutakin kuin eväsleipiä, ruuan valmistaminen tulella tai retkikeittimellä on mukavaa puuhaa. Nuotiopaikalla kypsyy helposti erilaiset makkarat, maissit ja vihannekset, sienet, sekä metsäjälkiruokien klassikko suklaabanaanit. Kuivat valmisruuat, kuten risotot ja pastat ovat taas oivia eväitä valmistaa trangialla tai kaasukeittimellä.

Mieti painoa.
Ruoka ja vesi ovat yksi painavimmista elementeistä rinkassasi etenkin pidemmillä vaelluksilla. Valoisa puoli on tietysti se, että ruuan kadotessa parempiin suihin myös repun paino tippuu. Älä tästäkään huolimatta pakkaa liikaa: kuivamuonat ovat kaikista kevyin vaihtoehto. Monessa kohtaa uudelleen pakkaaminen on myös suotavaa: säilyketölkin sisällön voi mahdollisesti kipata tiiviiseen eväsrasiaan ja mausteet säilyvät pienissä minigrip- tai retkeilyyn sopivissa kestopussissa. Älä suotta kanna ylimääräistä mukanasi, vaan esimerkiksi kahvipaketin sijasta nappaa mukaasi määrä, joka riittää.

Mieti jätettä.
Metsään kannattaa yrittää kantaa pakkauksia, jotka joko maatuvat tai jotka voi polttaa. Pahvi- ja paperikääreet auttavat kätevästi myös tulen sytyttämisessä. Varaa mukaasi myös roskapussi, jotta voit kantaa kaikki roskasi pois luonnosta. Jos et osaa huolehtia siitä, minkä olet kantanut mukanasi luontoon, voit saman tien jättää menemättä.

Taidot, säännöt, turvallisuus

Ennen retkeä on myös hyvä miettiä, onko taitoja, joita sinun olisi otettava haltuun ennen lähtöä. Teltan pystyttäminen? Retkikeittimen käyttö? Halkojen hakkaus? Puukon käyttö? Varmuutta omaan tekemiseen saa harjoittelemalla: kukaan ei kiellä, etteikö etukäteen saisi vuoleskella kiehisiä (siis tällaisia) tai keitellä makaroniateriaa trangialla lounaaksi.

Luontoon lähdetään aina luonnon ehdoilla. Tavoite on, että yöpaikkasi jäisi lähtösi jälkeen vielä parempaan kuntoon kuin se oli ennen sitä. Omien taitojen lisäksi myös aluetta ja sen sääntöjä on kunnioitettava, kuten myös yleisiä ohjeistuksia: ota haltuun jokamiehen/-naisen oikeudet ja yöpymisalueesi säännöt vaikka simppelisti googlaamalla. Kysy lisää asiasta tietävältä tutultasi, jos joku asia jää epäselväksi. Myös luontokeskukset ym. auttavat mielellään.

Luonnon lisäksi kunnioithan myös kanssaretkeilijöitä: vaikka hipihiljaa ei toki tarvitse olla, luontoon ei kuulu remuaminen. Jos aiot pitää kovaa meteliä, vallata reilusti tonttia ja soitattaa musiikkia lujalla, valitsethan paikkasi niin, ettei se häiritse muita. Vesi johtaa ääniä herkästi, mikä kannattaa ottaa volyymia säädellessä huomioon.

Myös turvallisuus on äärimmäisen tärkeä asia luonnossa liikkuessa. Tuntuu, että yllättävän usea pelkää karhuja ja susia, vaikka suurempi vaara on iskeä kirveellä polveen tai aiheuttaa metsäpalo huolimattomalla tulenkäsittelyllä. Tiedosta siis mahdolliset vaaratilanteet ja varaudu niihin: pidä puhelimessa virtaa ja pysy gps:n avulla perillä siitä, missä olet. Kanna edes yksinkertaista ensiapulaukkua mukanasi ja ole ennen kaikkea huolellinen: luonnossa liikkuminen ja oleminen on turvallista (ja parasta ikinä), jos vain tietää mitä tekee ja keskittyy siihen.

Erittäin tärkeää on tsekata myös, mitä varoituksia on voimassa. Metsäpalovaroituksen aikana avotulenteko on kielletty, myös merkityillä nuotiopaikoilla! Tämä sääntö koskee ihan jokaista.

Apua alkuun?

Itselleni metsät ja luonto tulivat tosi tutuiksi jo lapsena. Mylläsin soilla ja metsissä jo vaippaikäisenä. Siltikin monen vuoden tauon jälkeen telttailu tuntui ensimmäistä kertaa aika jännittävältä. Läheskään kaikki eivät ole viettäneet luontolapsuutta ja voin vaikka kuvitella, kuinka jännittävältä eka yöreissu, nuotion sytytys tai retkikeittimen käyttö saattaa tuntua, jos kaikki on aivan uutta.

Olenkin pari vuotta sitten kirjoittanut Partioaitan 365 klubista ja Retkeilijan alkeet –päiväkurssista, joka on täysin ilmainen klubin jäsenille. Myös klubiin liittyminen on ilmaista. Tätä suosittelen kyllä kaikille, jotka haluavat varmuutta omaan retkeilyynsä, retkeilyvälinetietouteensa tai jotka haluavat vaikka vain tavata samanhenkisiä ihmisiä ulkosalla, mukavan aiheen äärellä. 356 Klubilla on myös tosi paljon kaikenlaisia muita tapahtumia, retkiä ja vaelluksia ympäri Suomea ja maailmaakin. Suosittelen lämpimästi tsekkaamaan, mitä kaikkea.

No johan! Ajattelin jakaa muutaman pointin, vaan tästähän tulikin maratonsetti. Toivon sydämeni pohjasta, että tämä auttaa mahdollisimman montaa tyyppiä, jotka halajavat luonnonhelmaan. Ja toivon, että nämä kirjoitetut seikat nimenomaan madaltavat kynnystä lähteä, eikä päinvastoin.

Jos joku jäi epäselväksi tai jos haluatte kysyä jostain lisää, vastaan mieluusti (tai kysyn Partioaitan asiantuntijat avuksi, jos oma tietämykseni ei riitä.)

Ihanaa aikaa luonnossa! Nähdään ryteikössä.

-Henriikka

Ps. Jos sinulla tulee itsellesi mieleen mitään, mitä tähän kirjoitukseen voisi lisätä, niin anna palaa! Voin muokkailla ja lisäillä asioita sen myötä, kun niitä tulee mieleen tai vinkattuina.