Ajatuksia unesta ja väsymyksestä

Heräisinpä joka aamu virkeänä ja innostuneena. Vaan en herää. Yleensä herään tosi väsyneenä ja useamman torkun jälkeen. Silmiä on vaikea saada auki ja mieltä orientoitua tulevaan päivään. Tänään oli pahin aamu pitkään aikaan. Makasin kuin lyöty lahna sydän sykkien, silmät ummessa.

Herättyäni ei mene koskaan montaa minuuttia, kun olen täydessä valmiudessa, uudesta päivästä innoissaan. Pari kertaa vuodessa on huonoja aamuja, jolloin kaikki tuntuu yksinkertaisen ikävältä, mutta noin 360 aamua vuodesta nautin alkaneesta päivästä.

Kuinka siis saisin skipattua tuon laahustavan, raastavan alun? Miksi herään väsyneenä lähes joka aamu? Miksi torkutan? Rauhallisesta aamusta en ole myöskään valmis tinkimään, joten herätyskelloni soi yleensä 06:30–07 välillä, jolloin aikaa jää niin matelehtimiselle kuin aamiaisellekin.

Aloitin torkuttamisen vasta yliopistoaikoina Jyväskylässä. Vielä lukiossa nousin aina tikkana, enkä voinut käsittää torkutusominaisuutta. Välivuotena pomppasin sängystä aina ensimmäisestä herätysäänestä – tosin välivuoteeni kuului myös kolmen kuukauden aika Ruotsissa, jolloin nukuin ilman herätyskelloa 12 tuntia joka yö! Ylösnouseminen on edelleen helppoa, jos tiedän että on pakko. Miksei se voi olla aina yhtä helppoa?

Väsyneet aamut ovat kuuluneet näin lyhyen päätelmäketjun mukaan aikaan, kun en ole herännyt yksin. Aamuväsymys on ollut suoraan verrannollista Jannen rooliin elämässäni. Olisikohan asialle joku psykologinen selitys? Keittiöpsykalla tosin voi jo päätellä, ettei vieressä hehkuvan patterin vierestä tee mieli nousta kylmään maailmaan.

Elämäntavoilla, ruokavaliolla, ateriarytmillä, urheilulla ja esimerkiksi erilaisilla puutostiloilla on varmasti myös vaikutusta, mutta en tunnista yhteyksiä. Onko kenelläkään vinkkejä parempiin aamuihin? Voisiko kaikessa olla kysymys kehnoista unista? Missä sellaista voi mitata ja tutkia?

Projektina parempi uni, virkeämmät aamut. Ajattelin ensialkuun pitää pari viikkoa unipäiväkirjaa, jos huomaisin sen kautta selkeitä syy-seuraussuhteita. Ehkä joku teistä lähtee samaan projektiin?

Tulevan yön nukun kuitenkin poikkeuksellisesti yöjunassa ja herään toivottavasti virkeänä Kolarista, ihanan kaukana kotoa.

-Henriikka

Nuku kuin katti, kuin susi

_MG_0896 kopio

En ole taikauskoinen. En syljeskele eläimiä nähtyäni, en koputtele puita ja saattaisin sytyttää savukkeen kynttilästä, jos olisi tapana savustella. Tykkään kuitenkin leikkimielisesti uskoa sellaisiin kohtalonasioihin: saatan esimerkiksi joskus lukea vanhat horoskoopit ja miettiä, olivatko ne totuudenmukaiset.

Kun kävimme muutama viikko sitten Virossa, saimme Visit Estonialta tervetuliaislahjaksi paikallista käsityötä: eläinhahmo-unimaskit. Kun lahjat ojennettiin, lahjanantaja sanoi sen olevan kohtaloa, mikä eläin kullekin sattuu valikoitumaan. Iik! Iik! Kohtalo!

_MG_0890 kopio

Janne sai ensin omansa ja katsoi kohtaloaan silmiin: Susi. Oijoi miten hieno ja ylväs eläin.

Sitten oli minun vuoroni… hirveä jännitys päällä… Susi! Mitä ihmettä?! Emmehän me nyt voi saada samaa? Mitäs uniikkia siinä on. Olemme jo tarpeeksi tiivis tiimi muutenkin, minä haluan ihan oman eläimen! Kävin läpi vimmatun nopeasti kaikki vaihtoehdot ja sorkin kohtaloa sopivasti. Kyllähän minun kohtaloni on nukkua ja kehrätä kuin kissa, eikö vain?

_MG_0877 kopio_MG_0920 kopio

Jälkikäteen ajateltuna olen kyllä todennut, että olen niin paljon enemmän susi kuin kissa. Mutta koska samaan talouteen ei mahdu kahta sutta, voin varmaan kähveltää Jannen susimaskin salaa ja korvata sen kissalla. Janne ei yleensä ole näistä kohtalonjutuista ihan yhtä tohkeissaan eikä varmaan ole edes vielä tunnistanut, onko kyseessä hikipanta vai kestoterveysside.

Kohtalokasta lauantai-iltaa kaikille.

-Henriikka

Ps. Unimaskit ovat virolaisen Ööloom Storen upeaa käsityötä.