Nuku kuin katti, kuin susi

_MG_0896 kopio

En ole taikauskoinen. En syljeskele eläimiä nähtyäni, en koputtele puita ja saattaisin sytyttää savukkeen kynttilästä, jos olisi tapana savustella. Tykkään kuitenkin leikkimielisesti uskoa sellaisiin kohtalonasioihin: saatan esimerkiksi joskus lukea vanhat horoskoopit ja miettiä, olivatko ne totuudenmukaiset.

Kun kävimme muutama viikko sitten Virossa, saimme Visit Estonialta tervetuliaislahjaksi paikallista käsityötä: eläinhahmo-unimaskit. Kun lahjat ojennettiin, lahjanantaja sanoi sen olevan kohtaloa, mikä eläin kullekin sattuu valikoitumaan. Iik! Iik! Kohtalo!

_MG_0890 kopio

Janne sai ensin omansa ja katsoi kohtaloaan silmiin: Susi. Oijoi miten hieno ja ylväs eläin.

Sitten oli minun vuoroni… hirveä jännitys päällä… Susi! Mitä ihmettä?! Emmehän me nyt voi saada samaa? Mitäs uniikkia siinä on. Olemme jo tarpeeksi tiivis tiimi muutenkin, minä haluan ihan oman eläimen! Kävin läpi vimmatun nopeasti kaikki vaihtoehdot ja sorkin kohtaloa sopivasti. Kyllähän minun kohtaloni on nukkua ja kehrätä kuin kissa, eikö vain?

_MG_0877 kopio_MG_0920 kopio

Jälkikäteen ajateltuna olen kyllä todennut, että olen niin paljon enemmän susi kuin kissa. Mutta koska samaan talouteen ei mahdu kahta sutta, voin varmaan kähveltää Jannen susimaskin salaa ja korvata sen kissalla. Janne ei yleensä ole näistä kohtalonjutuista ihan yhtä tohkeissaan eikä varmaan ole edes vielä tunnistanut, onko kyseessä hikipanta vai kestoterveysside.

Kohtalokasta lauantai-iltaa kaikille.

-Henriikka

Ps. Unimaskit ovat virolaisen Ööloom Storen upeaa käsityötä.

Ravintolasuositus Tallinnaan: Ravintola MEKK

_MG_1522 kopio

Ravintolasuositus numero 2 tulee tässä: Kävimme Visit Tallinnan ehdotuksesta Ravintola MEKK:issä Tallinnan Vanhankaupungin laidalla, Suur-Karja-kadulla.

Kävimme Viron reissullamme kahdessa oikein hyvässä ravintolassa. Toisen esittelin eilen (F-Hoone), toisen tänään. Kävimme myös muutamassa ei-niin-ihmeellisessä, ja jotta te voisitte suunnistaa saman tien näihin verrattomiin, suositan lukemaan.

Ravintola MEKK on Savoy Boutique Hotellin ja Tallinnan Vanhankaupungin kyljessä majaileva ravintola. Tunnelma on lämmin ja sisustus pehmeä ja tummahko, mutta ei lainkaan tunkkainen. Moderni, mutta historiallinen.

_MG_1449 kopio_MG_1435 kopio _MG_1431 kopio

Koska kyseessä oli kansainvälisten bloggaajien matka (jota sain siis olla houstaamassa), halusi keittiöpäällikkö Rene Uusmees viettää koko illan seurueen kanssa esitellen ruokaa ja ravintolaa. Keittiöpäällikkö oli hienolla tavalla ylpeä työstään, ravintolastaan ja sen työntekijöistä. Puheista tuli läpi intohimo työtä kohtaan. Sellaista on ilo kuunnella ja illan aikana ravintolasta ja modernista, virolaisesta keittiöstä saikin oppia yhtä sun toista. Kaiken keskiössä oli herkullinen, riittävän yksinkertainen ruoka. Erityisesti jäi mieleen, kun keittiömestari kuvaili, että haluaa ruoan olevan tunnistettavissa lautaselta.

MEKK tituleeraa itseään ”uudeksi, nykyaikaisia virolaisia herkkuja tarjoaksi ravintolaksi”:

Virolaista keittiötä kuvailtaessa kannattaa muistaa, että virolaiset ovat keränneet keittiöönsä kaikkien niiden kansojen keittiöiden parhaimmiston, joiden kanssa virolaiset ovat vuosisatojen ajan eläneet rinnakkain. Ruotsalaisten rauhallisuus, tanskalaisten terve järki, saksalaisten määrätietoisuus ja venäläisten usko itseensä ovat jättäneet jälkensä jokaiseen virolaiseen.

Samaan tapaan myös virolainen keittiö on omaksunut muiden keittiöiden parhaimmisto, lisännyt siihen oman sävynsä sekä pyrkimyksen tasapainoon, ja lopputuloksena onkin todella jännittäviä ja monipuolisia makuelämyksiä tarjoava keittiö.”
_MG_1464 kopio _MG_1397 kopio_MG_1477 kopio _MG_1483 kopio

Kaikki modernissa virolaisessa keittiössä käytettävät raaka-aineet ovat tuoreita, ja mahdollisimman laajasti pyritään käyttämään myös virolaisia luomutuotteita. Ruokalista kertoo virolaisten juustojen, lihan sekä kalan käytöstä ja aterioiden kanssa tarjottu leipä leivotaan itse.

Söimme pitkän ja mielettömän menun. Ehdottomasti parhaita ateriakokonaisuuksia, joita olen koskaan syönyt. Alkudrinkeiksi saimme vihreän kurkkuviinimaljan, jonka rinnalla pieniä kala-perunacocktailpaloja. Alkuruoaksi oli lohta, toisena alkuruokana vuohenjuustovaahtoa punajuurilla ja kolmantena sienien päälle vaahdotettua maa-artisokkakeittoa, jonka sai koristella haluamillaan lisukkeilla.

Pääruokana oli pyreen lisäksi kaksi pihviä. Pihveiksi todella hyviä, mutta muistin taas, miten olen alkanut karsastaa punaista lihaa. Jostain syystä se ei ole maistunut aikoihin kunnolla. Maistuu suussa oudolta enkä kaipaa sitä. Tiedän kuitenkin, että lihaksi se oli erittäin hyvin valmistettu ja hyvänmakuista. Itsepä en tilannut kalaa tai kasvista!

Kaiken kukkuraksi jälkiruokajätski: tyrnijäätelöä suklaakakkupaloilla ja rinnalla hyvä jälkkäriviini. Jälkiruoka oli varmaan koko aterian paras osuus.

_MG_1489 kopio _MG_1516 kopio

Harvemmin ravintolassa tulee syötyä kokonaisuutta, jossa kaikki annokset toimivat erinomaisesti. Usein alkuruoat tapaavat olla pääruokaa parempia tai jälkiruokaan pettyyn muun ollessa kunnossa. Nyt sai kuitenkin nauttia eheän, laadukkaan annoksen. Eikä ole ollenkaan paha hinta, sillä neljän ruokalajin valmiin menun hinta on ravintolassa noin 40 euroa. Johan monista brunsseistakin saa maksaa nykyisin jo yli 20 euroa.

Viron tuntijat, kertokaa te. Pitääkö ravintolan nettisivuilta löytynyt sitaatti paikkansa?

”Virolainen keittiö on täynnä vastakohtia, mutta kuitenkin olemukseltaan rauhallinen ja tasapainoinen – aivan kuten virolaiset itsekin.”

-Henriikka

Ps. Ravintola ymmärsi hyvin gluteenittomuuden päälle. Pisteet!

Tallinna, Telliskivi: Ravintola F-Hoone

_MG_0731 kopio

Terviseks! Kippis! Skål! Hölökyn kölökyn! 

Voi kuinka sitä ollaankaan kippistelty viime viikon aikana. Monilla kielillä ja monilla juomilla. Tiedättehän millaisen riemunpurskauksen aiheuttaa, kun ymmärtää virolaisen huudahduksen, “terviseks”, kuulostavan aivan kuin sanoisi dirty sex?

Ylläolevassa kuvassa kippistetään tyrnilimsaa suoraan pullosta Tallinnan Telliskiven alueen F-Hoone-ravintolassa. Limsaksi juoma oli vallan hyvää, kun en mikään limonadin ystävä ole. Tämän ravintolan ystävä minusta tuli heittämällä. Edullinen, laadukas, rento, hyväntuulinen.

_MG_0698 kopio_MG_0748 kopio_MG_0746 kopio

(kuvissa Matt & Becki)

F-Hoonesta on puhuttu paljon. Kun Tallinnan Telliskiven alue alkoi puolisen vuosikymmentä sitten kehittyä vauhdilla, oli F-Hoone luullakseni sen ensimmäinen ravintola. Suurikokoinen, valoisa ravintola tarjoilee rennolla, modernilla otteella 6–10 euron pääruokia ja alkupaloja, snäksejä, jälkkäreitä ja esimerkiksi keittoja.

Menua tutkaillessa kannattaa etsiä paikan spesiaaleja. Tyrnilimukin löytyi aivan sattumalta listaa plärätessä.

Varaus on hyvä tehdä etukäteen. Lauantaina vieraillessamme saimme todistaa, kun 15 hengen seurue yritti spontaanisti tulla syömään ilman pöytävarausta. Tuhoontuomittua.

_MG_0713 kopio_MG_0764 kopio_MG_0710 kopio

Otimme alkupalaksi jaetut snäksilautaset ja suurin osa seurueesta valitsi pääruoaksi furgerit (nimi tulee olettaakseni sanayhdistelmästä “F-hoonen burgerit”).

Itse valitsin gluteenittoman naked furgerin, joka oli burgeri ilman sämpylää. Erittäin maistuva kahdeksan euron purilainen. Maksaisin Suomessa tuplasti. Yleisimmät allergiat ja erityisruokavaliot on muutenkin listalla selkeästi, mistä suuri plussa.

Myös muut kehuivat auliisti omia annoksiaan. Jälkiruoaksi otettu suklaajuustokakku ei ollut parasta ikinä, mutta oli sentään sekin gluteenitonta. Kokonaisuus nappi.

_MG_0721 kopio_MG_0753 kopio

Miinusta tuli, kun alkuruoat ja pääruoat tuotiin jostain kummallisesta väärinkäsityksestä pöytään samanaikaisesti. Jälkikäteen asiaa tultiin kuitenkin pahoittelemaan ja hyvä ruoka ja ystävällinen palvelu pyyhkivät miinuksen ainakin tällaisen ei-niin-kriittisen asiakkaan mielestä.

Hivenen haparoimista oli myös gluteenittoman ruokavalion kanssa.

“Is the cake really gluten free?”
“I can ask!”
“Thank you so much”

“It should be gluten free.”
“Yes, I know that it should be, but is it for sure?”
“Yes. I think so.”

Ja tämä oli siis ystävällista keskustelua, ei nenäkästä. Gluteenittomana asiakkaana en oleta saavani kaikkea listalta. Haluan kuitenkin tietää, mikä oikeasti on gluteenitonta. Mutta toistaen: erinomaista ruokaa, hyvää palvelua.

_MG_0712 kopio _MG_0780 kopio

Tallinna on huippu. Haluaisin heti uudestaan. Voisin hyvin mennä F-Hooneelle tilailemaan vähän sitä sun tätä ystävien kanssa. Voisimme ostaa kaikkia vähän eri juttuja ja jakaa annoksia yhdessä. Mums, mums, mums.

Järjetön nälkä. Munakas tulille. Ei ihan ravintolatasoa, mutta eiköhän sillä vatsan täytä.

Palaan huomenna toimistolle työpöydän ääreen ja alan käydä reissukuvia läpi. Siis kuulemme taas!

-Henriikka

Gluteenittomasti Tallinnassa: Kivi Paper Käärid

_MG_0573 kopio

Kun menimme naimisiin kesällä 2011, häissämme oli sellainen perinteinen osallistava leikki, jossa vieraat saivat antaa meille lupauksia tulevaan. Joku lupasi leipoa mustikkapiirakkaa, joku kutoa villasukat, joku antoi tulevaisuuteen lastenhoitovuoroja. Näistä lupauksista arvottiin osa toteutettavaksi. Yksi arpaonnen nostattama lappunen piti sisällään lupauksen ystäviltämme: he veisivät meidät minilomalle Tallinnaan.

Pian lupauksesta on kulunut neljä vuotta. Eilen Alina ja Juuso lunastivat lupauksensa. Päivä Tallinnassa nauratti ja virkisti. Ja mikä parasta, toimi suunnittelureissuna tulevaisuuden matkalle, josta en vielä uskalla liiaksi hiiskua.

Päivällinen maistui viime vuonna avatussa gluteenittomassa ravintolassa Telliskivessä, miljöössä jonne kaikki nyt suuntaavat (kirjoitin aiheesta tammikuussa). Kivi Paper Käärid löytyi Helsingin Teurastamon henkisen ruokakulttuuri- ja taidealueen keskeltä vanhasta kivirakennuksesta.

_MG_0475 kopio_MG_0479 kopio_MG_0483 kopio_MG_0493 kopio_MG_0512 kopio_MG_0497 kopio_MG_0540 kopio_MG_0564 kopio

Voi pojat, kuinka me nautittiin. Oma nojatuoliryhmä ja mukava tarjoilija. Kolme jengistä valitsi listalta burgerin, yksi vegeburgerin. Alkuruoaksi bataattiranskiksia ja jälkkäriksi raakajuustokakkua. Burgereiden hinnat olivat siinä 12-13 euron paikkeilla, ja jos en aivan väärin muista, niin 16cl valkkaria neljän euron hujakoilla.

Tunnelma oli erityinen, rauhallinen ja tuntui sopivasti siltä, että on ulkomailla. Musiikki oli muutamaa hutikappaletta lukuun ottamatta enemmän kuin kuunneltavaa. Mutta harmin paikka, ruoka ei ollut niin spesiaalia tai herkullista kuin olisin toivonut. Siis periaatteessa lähtöasetelma oli hyvä, ja raaka-aineet vaikuttivat laadukkailta. Mutta mausteet olivat jääneet johonkin matkan varrelle. Pihvissä olisi saanut olla kunnolla makua ja tomaattikastikkeessa tomaattia.

Toivon, että skarppaavat asian suhteen, sillä raflalla on kaikki mahdollisuudet menestyä. Aion antaa paikalle uuden mahdollisuuden, sillä nautin kuitenkin olostani todella. Jotenkin en tahdo antaa periksi hyville yrityksille. Sitä paitsi minun elämänfilosofiaani kuuluu, että täytyy antaa toinen mahdollisuus. Ei ainoastaan ruoassa vaan monessa muussakin asiassa. On aina ihmetyttänyt ihmiset, jotka odottavat kerralla virheettömyyttä, jatkuvaa onnistumista.

_MG_0555 kopio_MG_0526 kopio_MG_0569 kopio_MG_0559 kopio_MG_0576 kopio_MG_0584 kopio
_MG_0582 kopio

Seinien tummanvihreä sävy oli kotoisan metsäinen. Tuollaisista seinistä muistan haaveilleeni joskus vuonna 2011, blogin alkuaikoina. Varmaan siitä löytyisi joku kirjoituskin. Vaan nykyään tyydyn siihen, että väri löytyy vain ravintolastaa ja muistuttaa luonnosta ja rauhasta. Meille kotiin sopii mintumpi meininki.

Rauhaa kaikkien sunnuntai-iltaan. Ottakaapa kunnon kuppi teetä ja taputtakaa itseänne olalle: taas yksi viikko selätetty. Oli se sitten hyvä tai huono, niin ainakin se on takana päin.

– Henriikka

Ps. Blogin seuraaminen Bloglovinissa ei ole toiminut pariin päivään. Asia on tiedossa ja se korjataan taitavan Villen toimesta keskiviikkoon mennessä. Pahoittelut kaikille.