Vaihtoehtoista itsenäisyyspäivän viettoa

_mg_1104-kopio

Olen aina ennen katsonut Linnanjuhlia. En tiedä miksi. En pidä niiden katselusta yhtään. Se tuntuu turhalta, ajanhukalta.

(Ja samalla äskeisen ääneen sanominen tuntuu suurelta synniltä. Kuin en kunnioittaisi isänmaatani, historiaamme, sotaveteraaneja, itsenäisyyttä tai muuta tuikitärkeää.)

Tänä vuonna teimme toisin. Siskoni on Jyväskylästä käymässä, ja lähdimme kolmisin viettämään itsenäisyyspäivää illalliselle. Puin valkoisen mekon Suomen kunniaksi.

_mg_1163-kopio_mg_1124-kopio_mg_1143-kopio

Saimme lähes koko Ravintola BRO:n itsellemme. Olimme työntekijöiden kanssa ravintolan ainoat suomalaiset. Luulen, että moni muukin istui kotonaan telkkarin edessä vain tavan vuoksi ja olisi mieluummin istunut meidän pöydässämme. Ei puhelimia, ei telkkaria, ei muita häriötekijöitä.

Muutama turistiryhmä kävi pyörimässä ja ihmettelemässä hiljennyttä Helsinkiä. Tuntui tosiaan, ettei Hakaniemessäkään olisi enää ainuttakaan asukasta.

Me juhlimme Suomea, kun naapuripöydässä kolkattiin reippaasti jo toiset kaljat vastakkain. Heillä ei ollut hajuakaan siitä, että presidentinlinnassa jonotellaan.

_mg_1161-kopio_mg_1111-kopio

Pohdimme pöydässä, millaisia perinteitä itsenäisyyspäivälle voisi keksiä. Janne pohti, että itsenäisyyspäivänähän syödään aina perunasalaattia ja nakkeja, kunnes pitkän hiljaisuuden jälkeen kerroimme hänelle, että se juhla on kyllä uusi vuosi.

Itse ehdotin, että itsenäisyyspäivän aamuna tai päivänä olisi aina kiva ulkoilla: käydä perheen tai ystävien kanssa metsäretkellä, kävelyllä merenrannassa tai vaikka Lammassaaren pitkospuilla. Illaksi hiljennyttäisiin kotiin juhlaruoan ääreen. Levitettäisiin valkoinen pöytäliina, katettaisiin kauniisti, syötäisiin hartaasti ja kumarrettaisiin kiitokseksi.

(Pssst! Alla olevan kuvan valkkarille viinisuositus – Uusi-Seelantilainen Savignon Blanc.)

_mg_1148-kopio_mg_1181-kopio

Onko teillä itsenäisyyspäivän perinteitä? Eikö olisi ihana keksiä siihen jotain muuta kuin television katsomista?

Korvapuustin leipomista? Jotain perinneruokaa? Mitä, mitä, mitä?

Jos kaikki mainostajatkin tekevät jo parodioita kättelyjonosta, niin ehkä uskallan kertoa, ettei se ole kaikkien aikojen lempiohjelmani. Ei nänneillä, eikä ilman.

-Henriikka

Vaihtoehtoista itsenäisyyspäivän viettoa

11 kommenttia

  • tinttiti sanoo:

    Meidän perheessä on iät ja ajat leivottu joulupiparit aina itsenäisyyspäivänä. Toki niitä on sitten mutustettu illalla linnan juhlia katsottaessa :D Tärkein on kuitenkin, että yhä vieläkin vaikka me lapset ollaan vanhempia niin ainakin yritetään olla yhdessä tuona päivänä. Arkinen päivä se ei saa olla. Siis minusta.

  • Lispe sanoo:

    En kestä oot niin huikee kirjottaja! Saa vähän väliä hekotella ku lukee sun tekstejä. :D Haltsaat niin hyvin lopetukset ja osaat sitoa koko tekstin pariin lauseeseen. Ei nänneillä eikä ilman. Kuvaa kyllä niin hyvin sun mielipidettä linnanjuhlista!! :DD

    • Sofia sanoo:

      Veit sanat suustani! Tämä kirjoitus on erityisen onnistunut!

      • Henriikka sanoo:

        Oon saanut lähiaikoina niin monta kommenttia nimenomaan koskien kirjoituksiani ja kirjoittamistani, että oon aivan häkeltynyt. On niin ihana tajuta, että on oikeesti tässä vuosien varrella kehittynyt tässä mitä tekee ja joku oikeasti saa teksteistä jo jotain irtikin.

        Kiitos, kumpainenkin.

  • Kaisa sanoo:

    Me tehtiin kaveriporukalla ruokaa ja kippisteltiin parilla lasilla kuohuvaa. Jotain juhlavaa, mutta rentoa on kiva tehdä! Joskus olen yrittänyt katsoa linnan juhlia, mutta en vaan ymmärrä sitä ohjelmaa.. Ehkä endi vuonna 100 vuoden kunniaksi voisi järjestellä jotkut pienet kemut :)

    • Henriikka sanoo:

      Kuulostaa tosi hyvältä. Pienet, sopivankokoiset juhlallisuudet ja juhlavuoden kunniaksi ehkä jotain spesiaalimpaa. Telkkarin eteen minua ei varmaan saa enää koskaan.

  • Miiku sanoo:

    Itselleni linnanjuhlat on nimenomaan se itsenäisyyspäivän kohokohta, jota rupean odottamaan jo marraskuun puolella. :D ehkä itse ohjelma ei ole kauhean kiinnostavaa, mutta on jotenkin ihana luvan kanssa löhötä koko ilta sohvalla. Lapsuudenkodissa myös meillä leivottiin aina piparit itsenäisyyspäivänä.

    • Henriikka sanoo:

      No mä tiedän, että se on monelle just sellainen tosi odotettu juttu. Ei vaan mahdu mun kaaliin, haha :D Melkein koen kateutta siitä, että niin monella muulla on tuollainen juttu jota odottaa.

  • wilma sanoo:

    Meidän perheessä on perisuomalainen tapa katsoa linnanjuhlia. Kuitenkin perinteeksi ovat tulleet syödä samaan aikaan tortilloja sekä tacoja :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *