Tänään ja eilen minut on vallannut ihan uudenlainen ylpeys kotikaupungistani Helsingistä. Suomesta olen osannut olla aina ylpeä, mutta eilen ja tänään kaupunkia kiertäessäni ylpeyteni kohdistui nimenomaan Helsinkiin.

Tuntuu, että niin moni asia on mennyt jättiaskeleilla eteenpäin. On kahvilaa, kauppoja aktiviteetteja ja nähtävyyksiä. On seuroja, kerhoja, iltamia ja aamuseminaareja. Ruokakulttuuri on täysin eri luokkaa kuin 2010 Helsinkiin muuttaessani, ja kaikille löytyy jotakin.

Istuin tänään lounaalla Paulig Kulmassa ja mietin miten hyvää kahvia Helsingistä saa.  Omani oli mangoinen ja tummasuklainen suodatinkahvi. Aleksanterinkadulla kulki lukemattomasti turisteja ja he vaikuttivat kuraisesta loskasäästä huolimatta melko onnellisilta.

En ollut ennättänyt Tuomaan Markkinoille vielä ennen eilistä. Heitin toissapäivänä onneksi pieniä vihjeitä ilmaan:

”Kukaan ei ole vielä vienyt minua tänä vuonna joulumarkkinoille…”
”Hmm.. no pitäisiköhän minun ehkä sitten viedä sinut huomenna?”
”No, sehän sopisi.”

Kuljimme iltatreffeillämme iltamyöhällä. Joimme glögiä – tai no minä join kaksi. Ensimmäinen oli ihan tavallinen, toinen oli Ravintola Grönin mäntyglögi. Niin hyvää ja kummallista. Maksoi vain kaksi euroa. Janne söi nälkäänsä Rootsin nyhtökaura-käristystä samalla kun minä ihailin paikallisten toimijoiden taidetta, käsitöitä, herkkuja ja kaikkea, mitä en edes osannut kategorisoida (tonttuasiat, suolaiset hillojutut ja muu mystiikan puolelle kallistuva.)

Markkinoiden ahkerasti kuvatusta karusellista varasin itselleni paikan tietäen, etten ole edes menossa kyytiin. Mutta jos menette käymään markkinoilla, niin älkää unohtako tuon pienen, turkoosin Jopon olevan minua varten.

Luikahdin myös Torikortteleihin Katariinankadulle, jonne Lumoan Stories on avannut kivijalkaliikkeensä. Heidän täysvillaiset madeinfinland-uutuutensa ovat sykähdyttäviä. Odottakaas vain, kun esittelen uuden, harmaan villatakkini.

Markkinahumu loppuu harmittavasti jo seitsemältä, mikä on kyllä surullisen aikaisin. Aleksia kotiin päin kulkiessani teki mieli nykiä hihasta turisteja, jotka olivat suuntaamassa silmät tuikkien vielä myöhäisillan glögeille torille päin: ”Anteeksi, kun meillä on Suomessa näitä kaiken maailman sääntöjä, niin varmaan siksi sulkevat jo ennen otollisinta alkuillan hämyä.”

Tänään kahlasin Punavuorta, Kamppia ja keskusta-aluetta läpi valoisan aikaan. Vein ystävälle joulukortin, kävin hakemassa yhden Facebook-kirpputorilta hankitun mekon, minkä jälkeen kuljeskelin ilman suunnitelmia muutaman tunnin.

Voi Helsinki, minkä teit. Suomalainen design on saanut kaksi valtavaa joulukauppaa samaan kortteliin: My o My:n Xmas Garage ja TRE Christmas Market ovat täynnä kauniita, käytännöllisiä ja vieläpä eettisiä ja ekologisia lahjoja. Itse ostin tosin vain arkin lahjapaperia ja kerällisen lahjanarua, mutta Helsinki-ylpeys ei ottanut laantuakseen.

Pullomies soitteli onnellisesti ohikulkijoiden tuijottaessa haltioissaan. Senaatintorilta kuului etäisesti Jouluradio. Joulumekko löytyi ensimmäisestä kaupasta, jonka kynnyksen ylitin.

Onnittelut Helsinki. Olet yksi parhaista joulukaupungeista – ja kaupungeista muutenkin.

-Henriikka