Kaupallinen yhteistyö: Tuomaan Markkinat, Torikorttelit & Asennemedia
Meillä oli lauantaina Jannen kanssa treffipäivä. Siis ei mitkään pienet iltadeitit, vaan ihan oikeasti kokonainen päivä. Tuntui tärkeältä irrottaa vuoden kiireisimpänä aikana kunnolla aikaa yhdessäoloon.
Rauhallisen kotiaamiaisen jälkeen suuntasimme Tuomaan Markkinoille Helsingin Senaatintorille, sekä historiallisten, mutta urbaanien Torikortteleiden salamyhkäiseen ja tunnelmalliseen joulutunnelmaan. Olen pyörinyt kortteleissa aktiivisesti siitä lähtien, kun ne taas joitain vuosia sitten herätettiin takaisin eloon. El Fant -kahvila, Lapuan Kankureiden kaunis liike sekä Kiseleffin talon nostalgiset ja sopivan kuluneet, värikkäät maalipinnat talojen seinissä luovat ihan oman henkensä Kauppatorin viereisiin kortteleihin.
Ilmahan oli stereotyyppisen ajattelun mukaan totaalisen hirveä. Lähes koko päivän satoi kaatamalla vettä. Mutta koska sääseikka oli etukäteen tiedossa, oli meillä simmarit, sammarit, kummarit ja pipot, eivätkä ilmasto-olosuhteet lannistaneet. Ja oli jollain tavalla yhteisöllistä naureskella muille markkinatsemppaajille, jotka olivat myös saapuneet joulumielellä paikalle pienestä ropinasta piittaamatta.
Päivä kului vikkelästi, vaikka jälkikäteen ajateltuna en oikein tiedä, mihin kaikki ne tunnit hupsahtivat.
Söimme spiraaliperunoita vanhan huvipuiston tapaan paperitötteröstä omena-habanerodipin kanssa, ja kahvit valitsimme söpöimmän kojun perusteella. Kalles Fisk tarjoili ehdottomasti humoristisimman myyntipuheen, mikä sai ostamaan savulohipalan kotiin saakka. Fudge-harkoista valitsin sitruuna-salmiakin.
Joulumieli kirkastui viimeistään silloin, kun näki ihmisten tuulen ja tuiskun läpi tuovan hyväntekeväisyys-joululahjakeräykseen pikkuisen kastuneita lahjapaketteja.
Ostin jopa pienen joululahjan itselleni: veistelypuukon. Terään päätin spontaanisti ottaa kaiverruksen humoristisesta lempinimestäni, joka on syntynyt kouluvuoden aikana monen mutkan kautta. Ehkä ”Henriikka” olisi ollut klassisempi, mutta kun kuului kaupan päälle, niin en innostuksissani ehtinyt niin pitkälle ajatella. ”Päällikkö” olkoon siis hyvä, puukkomestarin huvittuneesta ilmeestä huolimatta.
Nauratti, kun puukon ostaessani toinen puukkoja katsellut, muuan seniorimies totesi minulle hymyssä suin innoissaan: ”Kyllä puukko on suomalaiselle tärkeä!” Olisi tehnyt mieli kysyä, että miten niin, mutta huomasin vain vastaavani naama virneessä myöntävästi. Apua.
Gluteenitonta ruokaa markkinoilla oli aika vähän, mutta Ravintola Kolmosessa löytyi onneksi kalasoppaa ja kalalautanen täynnä herkkuja. Ravintola Nollan puukoppiravintolaan kipitimme sen sijaan jossain vaiheessa sadetta pitelemään, kun olimme kuulleet sieltä löytyvän parhaat glögit. Vaalea omenaglögi olikin ihan taivaallisen hyvää (ja myös Viena oli maininnut sen omassa kirjoituksessaan eilen!)
Olen lapsesta asti rakastanut joulumarkkinoita. Lukioikäisenä muistan saksan tunnilla olleen puhetta saksalaisista joulumarkkinoista höyryvetureineen, luistelukenttineen ja karamellimanteleineen. Siinähän kävikin sitten niin, että siitä parin vuoden päästä pakotin perheeni Frankfurtiin joulua ihastelemaan.
Nyt on ihanaa, että sama tunnelma löytyy Helsingistä. Aluksi vaatimattomina startanneet Tuomaan Markkinat ovat olleet jo monta vuotta joulukuun vakio-ohjelmassani. On totta, että huurteinen pakkaskeli saattaisi olla vielä himpun verran suloisempaa, mutta löytyy sitä romantiikkaa rännästäkin.
Markkinoiden jälkeen katosimme Torikortteleihin. Katariinankatu näytti niin houkuttelevalta, että suuntasimme heti Lapun Kankureitten liikkeeseen. Siellä menikin toki, sillä se on kyllä ehdottomia suosikkikauppojani Helsingissä. Kaikki villat ja pellavat, kaikki kaunis, laadukas ja harkittu. Hypistelin sitä sun tätä, vaan en ostanut mitään. Yritin kyllä melko suoraan vihjailla Jannelle, että joululahjaksi lahjakortti kyseiseen liikkeeseen ei olisi mikään ikävä yllätys.
Lapuan Kankureiden työntekijät vinkkasit meidät seuraavaan paikkaan, Aleksanterinkadulle, Kiseleffin talon pääoven viereiseen ”leluliikkeeseen”, joka on käsityöputiikki Okran yhteydessä. Anni ja Aleksi myy kauniita leluja ja muita lapsekasta – itse ostimme juuri syntyneelle kummipojallemme puisen kilpa-auton, ja jäin ihastelemaan myös perinteisiä paperitonttukoristeita.
Kaikkein käytännöllisin ja tarpeellisin joululahja löytyi kuitenkin Christmas TRE:n joulupuodista Kiseleffin talosta. Tikaun retkipyyhe (alla kuvassa) meni hankintalistalle keveytensä ja kauneutensa vuoksi. Tuollainen olisi hyvä niin metsäreissuun kuin lomamatkalle. Joulupuoti oli muutenkin tupaten täynnä kaikkea kivaa ja hurmasi sisustuksellaan: seinällä roikkuvat ryijyt sopivat upeisiin, vanhoihin koristepuuoviin täydellisesti.
Kauppojen lisäksi kiertelimme kujilla ja sisäpihoilla spotaten kauniita sävyjä seinissä ja sopivia salapaikkoja. Katariinankadun ja Sofiankadun välinen kaupungintalon sisäpiha on sympaattinen kaupungin ulko-olohuone, jossa voi kauniilla säällä istua kaakaokupillisen kanssa rauhakseltaan. Joku paistoi kiviportailla kalaan iltaa varten, rosoisen keltainen seinä oli täydellinen Instagram-seinä ja löytyipä kaiken keskeltä lasiseinäinen, värikäs pussauskoppikin.
Mutta sitten tuli päivän ehdottomasti paras asia! Sauna Senaatintorilla. Niin hyvä kokemus, että haluisin heti uudestaan lauteille kököttämään.
Viiden euron hintaan kuului pyyhe ja tohvelitkin, saunabaarista sai kipitettyä GT:tä, ja suihkukopeista löytyi jopa pesuaineet. Kerrallaan saunaan mahtui 15 henkeä, eikä missään vaiheessa tullut liian ahdasta, kun osa porukasta vilvoitteli pihamaalla.
Muutama saunojista oli turisteja, suurin osa suomalaisia. Juttelimme niitä näitä ja totesimme Jannen kanssa tällaisen olevan parasta suomalaista yhteisöllisyyttä. Höyrytä nyt yhdessä miltei ilkosillaan Tuomiokirkon nurkilla. Best.
Ennen illallista pidimme syksyllä avatun Sofia Future Farmin Teesalongissa pienen työhetken riisipuuroannoksen kera. Ei ole muuten neljän euron riisipuuroannos hassumpi! Mutta tunti sai riittää työnteolle, sillä treffipäissään oli vaikea keskittyä mihinkään toffeepalaa vakavampaan.
Pieni illallisemme nautittiin neljättä päivää auki olevassa sake- ja viinibaari Gohanissa Sofiankadulla, jonka taustalla ovat Fat Ramenin ravintoloitsijat. Ai että, mitä makuja! En ymmärtänyt puoliakaan hienoista termeistä tai ainesosista, joita ruokamme pitivät sisällään, mutta sen ymmärsin, että ruokaa arvostettiin ja se oli superhyvää. Puolukkajälkiruoallekin erityismaininta.
Janne otti ruoan kanssa Sakea, itse nautin roseeta. Oli kiva istua rauhassa lämpimässä hämyssä, kun pihalla oli pilkkopimeää ja sateista. Tänne on palattava toistekin juomaan viiniä ja ottamaan santseja annoksista, sillä nyt oli karattava melko äkkiä, kun Savoy-teatterissa alkoi ennen kahdeksaan Imogen Heapin keikka, jota olimme odottaneet monta kuukautta.
Niin kuin moni teistäkin kommentoi Instagram stooreihini päivän jälkeen, niin kaiken kaikkiaan ihan täydellinen päivä. Kyllä treffipäivät aina treffi-illat voittaa.
Jos jotain tästä kaikesta suosittelisin vielä aivan erityisesti, niin on se tuo sauna.
Ystäväni lähetti minulle huomatessaan Instagramissa saunahehkutukseni: ”Olin tuolla viikko sitten ja mietin että meneeköhän kukaan oikeasti tuonne saunaan!!! I should have known!”
Miksi matkustaa kauas, kun voi matkustaa raitiovaunulla Senaatorintorille?
-Henriikka
Tuomaan Markkinat avoinna 22.12. saakka, ma–pe klo 11–20, la-su 10–19. Joulusauna avoinna ke–pe klo 15–20 ja la-su klo 14–19.
