arkisto:

toukokuu 2013

Siivouspäivän kirpputorilöydöt.

20
–
Helsinki, kirpputori, tapahtumat
Rakastan kirpputoreja. Olen suorastaan hulluna niihin. Kun pääsen second hand -torien äärelle, päässäni naksahtaa. Yhtäkkiä kirppisalue on kuin iso aarrearkku, ei kun pikemminkin Afrikan tähti -pelilauta, mutta ilman rosvosektoreita. Tiedostan, että voin löytää mitä vain, mutta kuitenkin käytössäni ovat ne resurssit, jotka kullakin kerralla on tarjolla. Löytämisen tunne on uskomaton. Pitäisi ehkä pikkuhiljaa olla huolissaan? Vaikuttaa hämärältä.
Tarjoilisin nyt niitä kirpputorikuulumisia ja löytöjä, niin kuin lupaus kävi. Lauantaina oli koko kaupungin siivouspäivä ja samalle päivälle sattui myös Kumpulan kyläjuhlat. Tällaiset kinkerit ovat minua varten. Iloisia ihmisiä ja puutalojen välissä piehtarointia (hmmm, mahdollisesti huono verbivalinta. Ihan kun olisin käynyt selälleni pötköttämään ja pyörinyt villisti kuin koira). Muutama ystävä kainalossa sain fiilistellä lauantain läpeensä, Kumpulan kautta Kallion Karhupuiston.

Siivouspäivä oli tosiaan levittäytynyt kaikkialle. Ratikan ikkunassa vilisivät rekit, pöydät ja nurmelle levitetyt viltit. Ihmiset olivat piknik-hengessä liikkeellä ja myöhemmin päivällä alkoi aurinkokin kurkkia. Kumpulan ja karhupuiston lisäksi emme ennättäneet muualle. Ehkä hyvä näin. Reppu sen kun täyttyi ja vaikka lompakko ei niin tyhjentynytkään, niin ei ole hyvä liikaa riehua.

– Turhaan minä ketään yritän huijata. Lapasestahan se lähti. 

Iloinen verkkatakki, 2 euroa.
Tummansininen samettimekko, 65 snt.
Mustavalkoinen kuviokauluspaita, 1 euro.
Ihanista ihanin nahkatakki Jannelle ja mulle yhteiseksi, 10 euroa.
Adidaksen collegetakki, 3 euroa.
Weekdayn miesten takki, 2 euroa.
Vaaleansininen villapaita hopeanapein, 3 euroa.  
Fjällrävenin harmaa takki, 3 euroa. WOH, kolme!
Törkeä villapita, 1 euro. Tulkoon talvi.
Violetit silkkihousut ja paita, yhteensä 3 euroa.
Turkoosinvihreä silkkihame, 3 euroa.
Adidakset, 2 euroa. Biancon mokkanilkkurit, 3 euroa. Hattulaatikko, 5 euroa.
Lakersin lippis, 1 euro. Harmaa lippis, 2 euroa.
Pipot, 1 euro/kappale, AIDOT TURKISKORVIKSET hahah (miksi ihmeessä joskus on tehty tällaiset?), 1 euro.
Taitaa olla hyvä, että kyläjuhlat ovat tältä keväältä ohi. Taidan tarvita talviunia kirpputorikeskeisistä tapahtumista. Kiitos hyvistä hinnoista, kiitos hyvistä hetkistä. Eläköön päässäni kuuluva napsaus, joka eläimen lailla laittaa minut kierrätyksen ja kirppisten pariin.
-Henriikka
Ps. Kyllä, vaatekaapin kesäsiivous tapahtuu lähipäivinä ja blogikirppikselle saapuu uusi lasti.

Suunnittele Poola Katarynan asukokonaisuus ja voita se omaksesi.

22
–
kilpailut ja arvonnat, muoti
Jymykisa! Minun on ilo julkistaa kevään kivoin kilpailu. Blogeissahan näkyy nykyisin vähän väliä arvontoja ja kilpailuja, mutta mistään en ole ollut vielä näin innoissani. Poola Kataryna ja aamukahvilla-blogi löivät hattarapäänsä yhteen ja suunnittelivat yhteistyössä kisan.
Poola Kataryna on vastuullinen vaatemerkki, jonka tuotteet valmistetaan ekologisista materiaaleista lähituotantona Helsingissä ja Tallinnassa. Merkin takana on suunnittelija Paula Kasurinen, filosofianaan luoda ajatonta, kaunista ja eettistä designia. Uusin mallisto, SS13 Lagoon, on saanut inspiraationsa seireeneistä, merenneidoista ja vedenalaisesta elämästä.
Kilpailun ideana on, että lukijat käyvät kuvauttamassa Poola Katarynaa myyvissä liikkeissä Poolan vaatteista suunnitellun asun ja lähettävät kuvan siitä minulle mailitse. Asun voi käydä kuvauttamassa joko Helsingin OVVN-liikkeessä, Tampereen Finnish Designer Boutique OMB:ssa, Lahden Kukanekossa tai Rauman Busstopissa. Liikkeen pitäjät ovat kilvasta tietoisia ja auttavat mielellään kuvausten kanssa. Tarkoituksena on rakentaa asu ja kehittää sen ympärille tarkoitus: missä käyttäisit asua? Asusteita ja vaatteita voi asussa olla niin paljon kuin itse haluaa. Paula valitsee kilpailun päätteeksi voittajan, joka saa itselleen valokuvaamansa asun asusteineen kaikkineen. Riemukasta! Kuvasin Poolan omista lempivaatteistani muutaman esimerkin, jotta idea hahmottuu selkeämmin.
 ”Tämän asun puen päälleni kesäaamuna, kun olen lähdössä Hakaniemen torin kautta piknikille Suomenlinnaan. Tässä asussa voin juhlistaa kesän alkamista. Musta mekko luo kontrastia pastellinvioletille hiuspannalle ja takin vaaleanvihreille lintukuvioille. Tässä asussa olen villi ja vapaa, moderni kaupunkihippi: boheemi, mutta skarppi.”
– Knot Dress / S-L/ 96% organic cotton 4% elastan
– Bird Kimono / one size / viscose blend (recycled material)
– Makrame Headband / Lavender
”Tässä asussa lähden ensitreffeille – tai lähtisin, jos olisin vapaata riistaa. Suloiset, tyttömäiset yksityiskohdat punoutuvat saumattomasti toisiinsa, mutta kokonaisuudesta ei kuitenkaan tule ällöttävän söpö. Tässä asussa syödään kirsikoita, juodaan omatekemää sitruunalimonadia ja haaveillaan aamuaurinkoon asti.”

– Seaflower Skirt / sizes 36-40 / mixed fibres (recycled material)
– Sweetheart Top / sizes 36-42 /mixed fibres (recycled material)
”Tässä asussa kipaisen kesähäihin. Saatanpa vaikka kipaista sinne pyörällä, sillä huoleton look ja tuulitukka sopivat kesähäiden pukukoodiin. Syön vatsani täyteen ruokapöydän antimista, itken liikutuksesta morsiamen isän puheelle ja olen onnellinen hääparin puolesta. Nautin juhlista kuviteltuun valomerkkiin asti ja valtaan tanssilattian orkesterin soittaessa kevyitä kipaleita.”

– Leather Tassel Earrings / white
– Medusa Dress / sizes 36-42 / viscose blend (recycled material)
”Tämä asu päälläni toivotan juhannuksen tervetulleeksi. Valvon yöttömmän yön läpeensä, nostan skumppalasin korkeuksiin ja kahlaan polvia myöten järvessä, eikä haittaa kun helmat kastuvat. Iloitsen kesästä ja ihmettelen, miksi juhannus tulee aina niin varkain ja yllättäen. Jos oikein villiinnyn, juoksen uimaan mekko päällä.”
 
– Aqua Dress/ one size/ viscose blend (recycled material)
– Nycteridae Multi Earrings /Dust Lavender

Kilpailun ohjeet tiivistetysti:
– Käy kuvauttamassa Poola Katarynan vaatteista ja asusteista kehitelty asu Helsingin, Tampereen tai Lahden liikkeessä (kuva on otettava liikkeessä). Oma kamera tai kamerakännykkä mukaan!
– Lähetä kuvasi blogin oikeassa reunassa näkyvään sähköpostiosoitteeseen viimeistään ma 10.6.2013. EDIT: Huomhuom! Jatkan kisaa vielä keskiviikkoon 12.6., sillä olen mainostanut, että maanantai on viimeinen päivä käydä ottamassa kuva, ja Helsingin OVVN on maanantaisin kiinni. Vielä ehtii!
– Liitä kuvan mukaan tarinasi: missä, milloin ja miksi käyttäisit tätä asua?
– Kuvassa voi Poolan vaatteiden ja asusteiden lisäksi olla tahtoessasi myös omia juttujasi.

– Kaikki kuvat julkaistaan kollaasina blogissa viikolla 24. Ne osallistujat joilla on blogi, saavat tähän kollaasiin oman bloginsa linkin tahtoessaan.
– Voittaja valitaan samalla viikolla ja hän saa itselleen kuvastaan löytyvän asun kokonaisuudessaan. Voittajaa valitessa Paula arvioi mielikuvitusta, tyyliä, tunnelmaa ja asun tarinaa.
– Kaikki osallistujat palkitaan -20 prosentin alennuksella Poola Katarynan tuotteista kilpailun päätteeksi.

Mitään epäselvää? Kysyä saa. Toivon, että mahdollisimman moni laittaa kuviaan mulle tulemaan. Kuinka iloinen olenkaan sitten, kun saan onnelliselle voittajalle ilmoittaa, että kasa kauniita vaatteita on pian hänen. Kesäistä maanantaita kaikille!
-Henriikka

Kun villapaita löysi kotiin.

28
–
muoti, oma tyyli
Suvi informoi bloginsa kautta viime viikon lopulla, että on kärrännyt kunnolla kampetta kirpputorille. Otin samantien puhelimen käteen ja toimin…
Villapaita on niin pehmeä, että tekisi mieli nukkuakin se päällä. Lisäksi kelit suosivat sellaista sortsit+villapaita-yhdistelmää, joten ajoituskaan ei olisi voinut olla parempi. Hempeän villapaidan kanssa on kiva yhdistää kunnon sniikkerit, vaikka oletus saattaisikin olla balleriinat, conssit tai purkkarit. Olkihattu pysyi takaraivolla ja toisti vaaleanpunaista runomeininkiä. 
Mitä hiuksiin tulee, niitä en ole jaksanut viime päivinä laittaa juuri ollenkaan. Pää alas päin ja lakkaa muutama tujaus. Jotenkin nostalgista, sillä samanlaisessa hiusreuhkassa kuljin päivästä toiseen 17-kesäisenä.

Nyt telkkarissa pyörii Kidsingin finaali ja pillitän liikutuksesta, kun lapset laittaa parastaan. Aamu kului Kumpulan kyläjuhlien ja koko kaupungin siivouspäivän parissa. Anteeksi äiti, kulutin kirpputorilöytöihin taas muutaman lantin… Kiinnostaisko teitä taas kirppislöydöt?
Damdidamdam, pihalla laulaa linnut ja positiivinen elämänasenteeni saa varmasti taas muutaman mököttäjän ärsyyntymään. Damdidam.
-Henriikka

Topakoiden tätien tapaan.

9
–
muoti, oma tyyli
On aloitettava suru-uutisilla: jymäytin teitä eilen tahattomasti kertomalla, että tänään julkaisen jymykilpailun. Valitettavasti saankin esitellä sen vasta maanantaina, joten malttia malttia ja pahoittelut. Sen sijaan nostan pöydälle merkin nimeltä Jackpot. Tiedättehän sen mammojen merkin, joka tekee laadukkaita vaatteita, mutta surkealla tätityylillä? Hyviä materiaaleja, mutta design on kuraa. Jackpotiin pukeudutaan, kun ystävättäret lahjovat liikkeen lahjakortilla eläkkeelle pääsyn kunniaksi.

Olen onnistunut pääsemään ylläolevista ennakkoluuloista. Olen viimeisen vuoden aikana tutustunut Jackpotiin ensi kertaa elämässäni ja yllättynyt positiivisesti. Merkki oli mielessäni totaalisen mummo, totaalisen täti ja mamma. Päätin kuitenkin haastaa itseni ja aloitin vuosi sitten yhteistyön Jackpotin kanssa skeptisin miettein. Pikkuhiljaa ajatukseni merkkiä kohtaan ovat kuitenkin muuttuneet ja olen löytänyt mallistoista itselleni supermieluisia juttuja. Ja se laatu, huh huh! On ihana huomata, kuinka vaatteet kestävät. Kuvissa näkyvä farkkupaita saapui elämääni viime kuussa ja luultavasti se saapuu myös mahdollisen tulevan tyttäreni elämään joku kaunis päivä.

Täyspuuvillainen paita on ollut viikottaisessa käytössä. Pystyn antamaan sille suositukseni. Siinäkin tapauksessa, että olet alle 60-vuotias. 
Ihan älyttömän kivaa viikonloppua. Suosittelen lukemaan Liisa Jokisen ajatuksia (ja kyyneliä) herättävän kolumnin Nyt.fistä, ellet jo sitä aamukahvilla-facebook-ryhmästä ennättänyt lukemaan. Ensin Valtterin kirpputori, sitten Helsinki10. Identiteettini pohja murenee pala palalta.

-Henriikka
paita/Jackpot, farkut/Levi’s, takki, huivi, kengät, aurinkolasit/second hand

5 fiilis-blogia, täynnä silkkaa lämpöö ja lempee.

50
–
blogit

Aion nyt törkeästi kategorisoida blogeja. Aion esitellä teille viisi blogia ja bloggaajaa, jotka tekevät arjestani hattaraa, jotka tuottavat elimistööni endorfiinia tonneittain, jotka pysäyttävät ajan juoksun. Jotka saavat unelmoimaan pöljistäkin asioista, jotka saavat valitsemaan lakerikengät lenkkareiden sijaan, jotka leipovat harmaasta arjestani kauniin ruskeita piparkakkuja.

Nämä blogit ovat omakehittelemästäni kategoriasta ”fiilis-blogit”. Fiilis-blogeja yhdistää lämpimät sävyt, suuret kahvi- ja teekupit, villasukat, runomaisuus, kaupunkiseikkailu, origamit, herrainkengät, leikkokukat, letit hiuksissa, rusetit, notkuvat kirjahyllyt, postikortit, Clipperin teet, kauniit polkupyörät, retroaarteet, nauru, ystävät, satunnainen söpöily, toimivat voimalauseet, kissat, knallit, juustokakut ja äärettömän hyvät soittolistat. Ja jostain kumman syystä fiilis-bloggaajat asuvat yleensä Tampereella tai Turussa. Olkaa hyvä, blogeihin pääsette nimeä tai banneria klikkaamalla.

 

 
 

Upeita, visuaalisia, herkkiä. Kaikissa on omat painotuksensa: siinä missä joku kirjoittaa kissastaan, toinen kerää kollaaseja komeista miehistä ja kolmas kuvaa reissutunnelmia. Nämä blogit saavat minut kaivamaan lyikkärin läppärin tilalle ja kirjoittamaan listoja elämän mukavista asioista. 
Kiitos teille arvon fiilistelijät, ilman teitä joisin iltakaakaoni kermavaahdotta.
– lisää fiilisblogeja saa linkittää kommenttipoksiin.
-Henriikka
(Kaikki kuvat blogeista)

RETRO RADIO

10
–
kirpputori, oma tyyli

Kaunista tiistai-iltaa. Vanha taajamajuna puksuttaa Tampereelta kohti Kouvolaa, ja aurinko paistaa ikkunoista sisälle. Läppäri lämpenee sylissä, ja koen sitä harvinaista haikeutta, ettei minulla ole älypuhelinta tai i-padia. Kesä tuntui saapuvan Suomeen noin kolmessa päivässä, ja kaipaisin farkkujen sijalle sortseja. Onneksi farmareideni polvissa on reiät, joiden kautta tuuletus pelaa.

Eilispäivän asu kuvattiin rekvisiitan kanssa. Anoppilasta löytynyt retro-Olympus oli uuden/vanhan takkini kanssa toimiva parivaljakko. Kamerasta ei kuulunut pihahdustakaan, eikä elonmerkkejä ollut näkyvissä, mutta ei kerrota kenellekään. Takki löytyi Lönnrotinkadun Fidan rekistä. Sieltä puljusta poistutaan hyvin harvoin tyhjin käsin. Kuosi, värit ja malli on kaikki just-eikä-melkein.

Kai tämä takki tapailee jotain sen kaltaista, jota ne ”bomber-takitkin”. Koko Bomber-homma on hämärä, sillä tällaiset takit ovat kuuluneet monta vuotta vaatekaappini ja yhtäkkiä niitä kutsutaankin ”bombereiksi”, haha. Ain oppii uutta.

Toivottavasti ette ole polttaneet itseänne auringossa. Toivottavasti olette syöneet hyvin ja taputtaneet itseänne olalle hyvistä suorituksista.

-Henriikka

Viikonlopun second hand -riennot: Arabian Katufestivaali ja Muotikirppis.

14
–
kirpputori
Viikonloppuni oli täynnä kierrätysrientoja. Jotenkin tämä blogi on lähiviikkoina pursuillut second hand -juttuja vielä enemmän kuin tavallisesti. Kevään tapahtumarikkaimmat viikonloput ajoittuvat aina toukokuun loppuun ja tähän viikonloppuun sain mahdutettua sekä Helsingin Arabianrannan Katufestivaalit, että Tampereen Muotikirppiksen. Ensimmäiseen osallistuin myyjän roolissa, kun taas toiseen astelin turistina.
Lauantain Arabianrannan päivä oli mitä mainioin. Olin lupautunut organisoimaan tapahtuman kirpputoripuolta, mutta siitäkin huolimatta aikaa jäi myös omalle myyntitiskille. Tavarani ja vaatteni saivat uusia ihania asiakkaita, ja sain jutella monen uuden mukavan naaman kanssa. Erinomaisen hyvä mieli jää aina, kun myy jonkun oman vanhan vaatteensa sellaiselle, jolle se sopii huomattavan hyvin. Vihreä turbaanini löysi oikean kodin ja keltainen jakku istui ostajalleen täydellisesti. Eniten hymyilytti pariskunta, jonka mieshenkilökin tunnusti lukevansa blogiani. Tämä oli historiallista, nimittäin tähän mennessä ehk ainut julkinen mieslukijani on ollut Juha Pekka Tapani Heikkinen. Niin kuin olen sanonut, tämä on tyttöjen blogi, jota pojat seuraavat salaa. Kaikkien aikojen luetuin juttukin kertoo NHL-repuista.
Bloggaajista paikalle olivat saapuneet myytävine tavaroineen ainakin Laura, Alexandra, Maria, Sharon ja Susanna. Ihania naisia. Sharonin myyntipöydästä nappasin jo tapahtuman alkuvaiheessa turkiskauluksen, joka on hullun kreisi ja hullun ihana. Jotta hauskuus ei loppuisi kaulukseen, oli päälläni myös Poola Katarynan jumpsuit. Haalarit ovat kyllä vapauttavia, ei tarvitse suotta kelata vilkkuuko hameen tai paidan alle.
Arabia tarjoili parastaan: katutaidetta, tanssia, kierrätystä, Ravintolapäivän antimia, musiikkia ja vaikka mitä muuta. Viidestä tuodusta Ikea-kassista kotiin palasi ainoastaan yksi. Ensi vuonna uudestaan. Arabianranta on kyllä osoittautunut hyväksi paikaksi asustaa. 
Viimeisen kuvan valloittava leidi oli päivän tyylibongaukseni. Aivan mahtava. Juuri tällaiset asut saavat minut vakuuttuneeksi siitä, että kirppikset ovat kyllä ne oma intohimoni. Siitäkin huolimatta, että vauva.fi on listannut minut tyylikkääksi, ”vaikka vähän hipsteriksi”.

Sunnuntaina oli Tampereen Muotikirpputorin vuoro. Tampereen reissu osui juuri oikeaan aikaan ja helluntaina pyyhälsimme Pakkahuoneelle. Jätimme suosiolla ensimmäiset ruuhkatunnit ja villeimmät hetket, mutta puolen päivän jälkeen uskalsimme suunnata tapahtumapaikalle.

Muotikirppis oli mainostuksensa veroinen. Visuaalinen ja muotia täynnä. Paikkaa oli kiva kiertää ja myyjät olivat hyvällä tuulella ja vimosen päälle laitettu. Yleistunnelma oli hyvä, vaikka lämpötila kipusikin turhan korkealle. Haalin mukaani muutaman jutunkin: samettitakin, flanellipaidan, nahkahameen, Nooran vanhat hopeiset housut ja Idan mustan samettipannan. Kiitos kaikille järjestäjille, good job. Haahuilen näissä tapahtumissa aina kulttuurituotannon näkökulmasta: tarkkailen järjestelyjä ja mietin, miten mikäkin asia on järjestetty. Muotikirppis oli hyvä esimerkki hyvin järjestetystä tapahtumasta, jee!


Second hand -viikonloppuni oli antoisa. Kirppiskamojen ääreen on pakkautunut aina niin sekalaista seurakuntaa, että on kiva kierrellä pöytiä ja höpötellä mukavia. 

Nyt kutsuu kuitenkin anoppilan pihasauna ja puusaunan hyvät löylyt.
Good night.

-Henriikka

Kihlajaiset sopivasti ennen helluntaita.

18
–
muoti, oma tyyli
Loppuviikon vilinä on imaissut minut mukaansa, ja vihdoin saan dataushetkeni. Pikkusisar jo viestittää: ”mikset päivitä?” Eilinen meni viimeisten konkreettisten koulutuntien parissa, jonka jälkeen säntäsin OVVN-kaupan ystävämyynteihin, UFF:in europäiville ja Fidan kanta-asiakasviikoille. Tämän materiaalisen rundin jälkeen suuntasin teillekin tutun ystäväni luokse avaamaan hänen rastojaan (mm), näin parin vuoden takaisen Taiwanin reissun possea nostalgisissa merkeissä ja 01.00 pamahti Virgin Oilin katto, kun Karri Koira ja Ruudolf laittoivat parastaan. Koomista karismaa, nämä kaksi sanaa taitavat kiteyttää tämän kaksikon typerännerokkaan keikkaelämyksen. Tänään muutaman tunnin yöunien jälkeen vietin pitkän ja ihanan päivän Arabian Katufestivaaleilla, kunnes illaksi suuntasimme rakkaiden ystävien kihlajaisiin. Huh.
Niin kuin arvata saattaa, kuvissa näkyvä asu tahditti kihlajaistunnelmaa. Ja niin kuin arvata saattaa, tuntuu taas kerran typerältä keskittyä omiin rättivalintoihinsa hah, kun juhlien keskiössä on kahden ihmisen välinen rakkaus. 
Tämä maalauksellinen kuviomekko on sellainen, jonka voin laittaa hyvin arkeen tai juhlaan. Ostin sen alunperin New Yorkin matkaa varten. Janne oli lentänyt Amerikkaan jo kolme viikkoa minua aiemmin. Ostin mekon sen vuoksi, että voisin vaihtaa sen koneessa ja olla hienona lentokentällä, kun näemme pitkästä aikaa. Laitoin koneeseen oikein korkokengätkin, jotta suunnitelma olisi täydellinen. Kun saavuin keskiyöllä Nykiin, oli yli 10 tunnin lento kuihduttanut pienimmätkin kauneuden rippeet sielustani, ja raahauduin koneesta pois päälläni löysät farkut, college, korkkarit ja sukat. Se siitä romanttisuudesta sitten.
Maksimekon kanssa valitsin tälle illalle vaaleanruskeat remminahkakengät. Helpot kävellä, helpot tanssia. Ja sitten kaksi tyypillistä valintaa: kirkkaanoranssi huulipuna ja nuttura. Näiden kahden kohdalla taidattekin jo pikkuhiljaa haukotella? ”Hei olen Henriikka, olen se nuttarabloggaaja.”
Kesä tuntui tänään ilmassa ja vatsanpohjassa ja kenkien alla. Ei kauaakaan, kun sen saa tuntea jo paljaiden jalkojen alla. Haaveilin kesäjuhlista ja kerrostalojen väliin jäävän sisäpihan salaisista lavatansseista. Päivä oli kertakaikkisen täydellinen. 
Nyt kolisee juna, joka kuljettaa kohti Tamperetta. Tampere, kohtele hyvin. Kohtele kesäisesti.
-Henriikka
mekko/Monki, kengät/Bronx, huulipuna/Make Up Store -Dare

Aivan kuin Aladdin.

6
–
muoti
Uusi hurahdukseni on satiinihousut. Eräällä showroomin rekillä roikkuneet, alaspäin kapenevat satiinihousut ovat iskostuneet sielun sopukoihin ja pyrkivät nyt sieltä vaikuttamaan ostokäyttäytymiseeni. Maison Scothin punaiset, sporttiset mutta kuitenkin naiselliset housut kiinnittivät huomioni, mutta vihreistä tuli pakkomielle. Vihreä ei ole itselleni punaisen tapaan tyypillinen väri, mutta uskoisin sen olevan ensi syksylle oivallinen valinta. Avokorkkarit, vihreät satiinihousut, musta laskeutuva silkkikauluspaita, aurinkolasit ja bomber-takki. Me likey.
Uusien päähänpinttymien jälkeen seuraa aina riehakas nettiselailu. Inspiraatiokuvat ja muotivaihtoehdot vilisevät ruudulla ja kauneimmat tallennetan koneelle. ”Satin pants” oli siitä hankala hakusana, että näytölle pomppasi jäätävä kasa Aladdin-kampetta. En tällä kertaa ole haaremihousu-ostoksilla. Epämääräisten ”fashion” ja ”streetstyle” lisäsanojen myötä kuitenkin löytyi inspiraatiokollaasi satiinipökistä.

Näettekö satiinihousuvisioni yhtä kirkkaana kuin minä? Toivon, että kesä mennään lyhyemmissä lahkeissa, mutta syksyn tullen ilmestyvät pidemmät housut taas kunnolla markkinoille, ja sitten kauniimmat ja laadukkaimmat saapukoot vaatekaappiini. Vaikka sitten vihreänä.
-Henriikka

3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11

Turku Design Festival -voita täydellinen huppari.

175
–
kilpailut ja arvonnat, muoti, oma tyyli, tapahtumat
Suuria uutisia tapahtumarintamalla: Turku Design Festival on taas levittäytynyt ihanaan Turkuun. Festivaali järjestetään 15.-21.5.2013. Turku Design Festival kokoaa yhteen Turun alueen mielenkiintoisimmat muotoilijat ja muotoilutapahtumat. Kulttuuripääkaupunkivuonna 2011 alkunsa saanut tapahtuma on rakentunut muotoilualan toimijoiden yhteistyönä ja se koostuu luennoista, näyttelyistä, työpajoista ja markkinoista. Oi, kumpa olisin siellä.
Selasin tapahtuman ohjelmaa lävitse eilisillan ratoksi ja fiilistelin tapahtuman kirjoa. Tässä jos jossain on esimerkki siitä, että myös Helsingin ulkopuolella osataan tehdä mielettömiä tapahtumia. Joskus kun tuntuu, että pääkaupunkiseudun väki luulee omistavansa kaiken tietotaidon. Tänään Turussa on muuan muassa tarjolla näyttely skeittilautojen muotoilusta ja muotoilijoiden aamupäivä, joka tuo alan ammattilaiset ja opiskelijat yhteen. Huomenissa tapahtuma alkaa oikein kunnolla, ja viikonloppuna on luvassa late night shopping,  designtarjouksia, tuotemaistatusta, teenjuontia, pientä kirjapuotia, pikastailausta, pukunäytöksiä, vaatesuunnittelukurssi… Ohjelmaan kannattaa tutustua tarkemmin täältä. Yksi kutkuttava erillistapahtuma on Kultahattu-muotinäytös Kinopalatsissa. Tapahtumaa vietetään ympäri kaupungia useissa eri paikoissa ja liikkeissä ja tapahtuman nettisivuilta löydät suloisen kartan avuksi.
 
Turku Design Festival otti minuun yhteyttä muutama viikko sitten kysyäkseen, olisiko heidän yhteistyömerkkiensä joukossa joku, jonka kanssa haluisin toteuttaa pienen yhteistyökuvion festivaalin ohessa. Listan merkkien joukosta pomppasi ehdottomasti itseäni kiinnostavimmaksi RCM, Roots Cultural Movement. Ja mitä enemmän yrityksen toimintaa tutkin, sitä vakuuttuneemmaksi tulin.RCM on suomalainen ekologisiin ja eettisiin vaatteisiin erikoistunut yritys Turusta. Heidän toimintaansa on jatkunut nyt kolme vuotta, ja kaupoissa on nyt nyt kolmas mallisto, jonka kaikki tuotteet on valmistettu hampusta ja luomupuuvillasta. Itselläni on näissä kuvissa päällä juuri tuon kolmannen malliston vaatekappale, Biscuit Hoodie -huppari (kyllä, tietysti XL-kokoa).

Roots Cultural Movement on nimensä mukaisesti paljon muutakin kuin vaatemerkki, mutta pääpaino toiminnalla on vaatteissa. Sen lisäksi RCM toimii Turussa aktiivisesti katukulttuurin parissa. Vaatteet suunnittelee toinen merkin perustajista, Lahden muotoiluinstituutista valmistunut vaatesuunnittelija Saija Kangasniemi, jonka lisäksi yrityksessä työskentelee myynnin ja kulttuuritoiminnan parissa yrittäjä-pariskunnan toinen puolisko Janne Lahti.
RCM tukee eettisempää ja ekologisempaa vaatevalmistusta Kiinassa, josta myös hamppumateriaali on peräisin. RCM syntyi perustajien matkustaessa Afrikassa, ja siksi toiminnalla tuetaan myös ugandalaisia nuoria oman ystävyysprojektinsa RCM Star African kautta. Taidatte päästäkin jo jyvälle, minkä takia juuri tämä kyseinen merkki innosti hih.

Yrityksen kivijalkaliike RCM streetshop on Turussa, josta löytyy oman vaatemerkkimme Showroom ja luomupainoitteinen kahvila. Seuraavalla Turun vierailullani taitaa aamukahvit löytyä tästä osoitteesta. Myynnissä on myös rullalautailutarvikkeita, taidetarvikkeita ja käsitöitä. Rcm streetshop toimii myös galleriatilana paikallisille nuorille taiteilijoille (Huomaattekos: tämän yhteistyön syyt sen kuin syvenevät).

Ja nyt otsikon mukaiseen loppuun. Joku teistä onnekkaista voittaa itselleen kuvissa näkyvän hupparin. Okrankeltainen huppari on hamppua, ja koko on XL. Lupaan sen takaavan voittajalle astetta rennomman kesän. Arvontaan voi osallistua kirjoittamalla kommenttipoksiin sähköpostiosoitteensa ja vaihtoehtoiset letkeät kesäterveiset. Arvonta päättyy viikon päästä, ke 22.5.2013 klo 23.59.  EDIT: Arvonta on päättynyt. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Hyvää designviikonloppua kaikille.
-Henriikka
Lisätietoja:

Krooninen matkakuume.

18
–
matkustus
Se iskee taas. Matkakuume. Olisiko se kuitenkin kroonista, sillä oireet ilmestyvät yhä useammin? Selaan netistä kuvia ja haaveilen, että voisin taas pyyhältää jonnekin pois. Eikä kyse ole edes auringosta, ei mistään palmuista tai viiden tähden hotelleista. Kyse on maisemanvaihdosta. Siitä, että voisi taas imeä ympäristöstä jotain uudenlaista voimaa itseensä ja kerätä kokemuksia ympäri maailmaa. 
Se on ihan oma tunteensa, kun pääsee tavanomaisista ympyröistä pois ja onkin jossain uudessa paikassa ihan ilman omaa tuttua kuorta, jotenkin aivan erilailla ”auki”. Happea tuntuu virtaavan keuhkoihin puolta enemmän ja pienistäkin hetkistä nauttii satasella. Ainoastaan matkoilla pystyn saavuttamaan klisesen tavoitteen tarttua hetkeen.
Onko matkustus sitten pakoilua? Osakseen ehkä. Reissuun ei tarvitse ottaa mukaan oikeastaan mitään. Voi jättää arkensa ja rutiininsa, kiireensä, duuninsa ja kotiaskareensa kotiin ja lähteä matkaan ilman velvoitteita. Ja vapauttavaa on myös se, että reissussa ei koskaan kanna omaisuutta mukanaan. Sitä materiaa on kertynyt nurkkiin niin paljon, että reissulla saa olla niiltäkin pakosalla. Saa hengähtää kaikelta, joka painaa harteita lysyyn ja rintakehää kasaan. Rinkkakin usein täyttyy vasta matkan aikana.
Toivon, että pääsen vielä pakoilemaan tänä vuonna. Olen haaveillut Islannista ja road tripistä halki Suomen. Olen haaveillut uudesta reilistä, kolisevista kiskoista ja pitkästä lennosta takaisin New Yorkiin. Haaveilulla pääsee jo pitkälle. Ehkä ainakin Tuusulaan asti, ja toisinaan se riittää.
-Henriikka
Kuvat: http://lepetitchatblanc.blogspot.fi/

Jäätelöuutisia

22
–
muoti, oma tyyli

On ollut niin lämpimiä päiviä. Sellaisia, että tulee pikkuisen kuuma collegessa, mutta ei kuitenkaan liian. Sitä tahtoo pitää sen collegen päällä juuri sen takia, että voisi tuntea kesäisen kuuman tunteen vaikka T-paidassakin tarkenisi. Aurinko tulee kauluksesta sisään ja jää sinne. Yhtäkkiä huomaa ostaneensa kolme jäätelöä kesän kunniaksi, eikä kahden jälkeen enää meinaa maistua. Tai tarina tosielämästä: ostaa lounaaksi valkosuklaapäällysteisen Magnumin tyhjään vatsaan ja voi pahoin iltaan saakka. Kyllä kesäntulo on riemukasta.

Kismet-jäätelö oli suhteellisen hyvä, kun taas Marabou-jätski oli pettymys täydellisen suklaakuoren jälkeen: pelkkää vaniljajätskiä. Yhtä naurettavaa kuin se, että Pigviini-suklaatuutti on niiden pinnan suklaakökkäreiden jälkee silkkaa tylsää vaniljaa. Ja sitten oikea suklaatuutti on kehitelty myöhemmin ja nimetty hämäävästi ”suklaapilveksi”. Mun kannattaisi varmaan hakeutua Valiolle töihin.

Ei mulla oikeastaan jäätelön lisäksi ollut mitään sanottavaa. Moi. 
-Henriikka.

college, kengät, farkut, aurinkolasit/second hand, kynsilakka/Essie, 
huulipuna/Mac Ruby Woo, lonkkari/Loaded Dervish, 

Pihakirppis- ja kyläjuhlakalenteri/Kevät 2013

16
–
Helsinki, kirpputori, tapahtumat, vinkit

Lupasin koota teille Helsingin kaupunginosien kyläjuhlat ja pihakirpputorit kalenterimuotoon. Monet muualla asustavat ovat myös kysyneet vinkkejä keväiselle Helsingin reissulle: nämä ovat juuri sellaisia tapahtumia, joiden mukaan kannattaa reissunsa ajoittaa. Kyläjuhlilla ja koko kaupungin kirppistapahtumissa näkee juuri sitä aidointa Helsinkiä ja tunnelmaa.

Vanhan Herttoniemen pihakirpputori ja Tapanilan Mosa Herää -kyläjuhla ovat jo takanapäin, mutta seuraavia kinkereitä olisi vielä tarjolla:

18.5. klo 12-17 Arabian Katufestivaali

”Arabian katufestivaali yhdistää uudella ja räiskyvällä tavalla katutaiteen ja kierrätyksen 18.5. klo 12-17. Katufestivaali on kaupunkitapahtuma Hämeentien varrella Arabiassa, joka tarjoaa laajalla kirjolla taidetta, designia, musiikki- ja tanssiesityksiä, performansseja, kirppari- ja kierrätysmeininkiä, työpajoja, suositun Buffattu –katutaidealueen ja leppoisaa hengailufiilistä keväisessä Arabiassa.Tähän asti tapahtuma on kulkenut nimellä Iso Kierrätystapahtuma ja Suuri Katutaidetapahtuma houkutellen jo muutaman vuoden ajan tuhansia taiteesta, kirppiksistä ja kierrätyksestä kiinnostuneita kävijöitä. Tänä vuonna entistä kansainvälisempi tapahtuma on täynnä uutta, kutkuttavaa ohjelmaa!”


Taidetapahtuma kerää myös kirpputorimyyjät Hämeentien varteen ja HUOMHUOM itsekin olen yksi myyjistä. Tervetuloa siis ostoksille Arabian Kivitorin huudeille. 
Lisätietoja tapahtumasta: http://www.arabiankatufestivaali.fi/

18.5. klo 10-15 Puu-Vallilan perinteinen pihakirppis
Aikaiset linnut käväisevät jo ennen Arabian kirpputoririentoja Puu-Vallilassa. Puu-Vallila on sympaattinen puutaloalue keskellä kaupungin sykettä. Alueen pihat täyttyvät kirpputoripäivänä vaaterekeistä, huonekaluista, astioita ynnä muusta. Viimevuotisesta kirpputorikiekastani voitte lukea täältä.
HUOM! 18.5. vietetään myös Ravintolapäivää. Kokonaisvaltainen nautiskelija suunnittelee aamupalat, lounaat, kahvitauot ja päivälliset Ravintolapäivän ravintoloiden mukaan.
25.5. klo 10-16 Kumpulan kyläjuhla

”Autoliikenteeltä suljettu Limingantie avautuu kirppiskaduksi klo 10.00 ja Kumpula-juoksu starttaa klo 12.00 maauimalan parkkikselta. Kirpparipöytiä voi ja kannattaa laittaa muuallekin kuin Limikselle, sillä päivä sattuu olemaan onnekkaasti sama kuin koko kaupungin yhteinen Siivouspäivä.”


Kumpulan kyläjuhlan katukirppis oli viime vuoden perusteella mieletön aarreaitta. Viime vuodesta voi lukea täältä.
25.5. järjestetään myös Siivouspäivä, koko kaupungin yhteinen kirpputoripäivä.
Siivouspäivä levittäytyy myös muualle Suomeen ja kaduille kannetaan keskitetysti turhat tavarat, vaatteet ja muut romppeet. Siivouspäivä on kierrätyksen, vanhojen tavaroiden ystävien ja kaupunkikulttuurin uusi juhlapäivä. Siivouspäivä muuttaa kaupungit isoiksi kirpputoreiksi ja markkinoiksi, joille kuka tahansa voi tuoda ylimääräiset tavaransa myytäväksi tai annettavaksi.


Suosittelen ottamaan pyörän, ratikan, bussin, metron, junan tai vaikka polkuveneen ja suuntaamaan pihakirpputoreille. Se on varmaa, että minä ainakin päivystän näillä kekkereillä ahkerasti. Kun on Arabianrannassa saatu myytyä turhat pois, on hyvä täyttää syntynyt tyhjiö uusilla löydöillä. 
-Henriikka
Ps. Puuttuiko jotain? Koska ovat Käpylän kyläjuhlat? Päivitän kalenteria teidän vinkkien ja uusien uutisten mukaan.

Brunssin voimalla Kierrätystehtaalle.

10
–
elämä, Helsinki, kaverit, tapahtumat
Vapaapäivän iltaa viedään. Lupasin laittaa kuvia viimeviikonloppuiselta Kierrätystehtaalta tunnelmapaloja ja tänään sain kuvia valittua ja käsiteltyä. Lauantaiaamu alkoi kuitenkin jäähallin kirpputorikierroksen jälkeen Arabianrannan Dylan-ravintolan brunssilla. 
En ollut paikassa ennen käynyt, mutta nyt uskallan suositella lämpimästi. Jos en aivan väärin muista, hintaa oli 17 euroa. Jotenkin todella pienetkin asiat vaikuttavat tällaisten elämysten kokonaisvaltaisuuteen, ja esimerkiksi Dylanin teevalikoima oli huippu. Teetä sai valita lasipurkeista omaan pussiinsa tylsien teepussien sijaan. Plussaa myös jättimäisestä hedelmävuoresta, joka hupeni seuruumme johdosta puoleen. Myös lukuisat valmiiksi miksatut salaatit olivat parhaita puolia. Miinusta ansaitsevat kai ainoastaan rumat kahvikupit, joista tuli enemmän mieleen hiihtokeskuksen kahvila. Nekin kuitenkin unohdin, kun kahvin maku oli kohdallaan.

Mulla on kyllä huikean kivoja ystäviä. Tälläisessä suomalaisessa anti-itsekehuyhteiskunnassa sitä pohtii, onko ystäviensäkin kehuminen epäkohteliasta. Oli tai ei, jatkan rohkeasti lähimmäisteni fiilistelyä. He ovat sellaista ihmisten kermaa.

Iltapäivän tunnit kuluivat Kierrätystehtaalla. Kuudetta kertaa järjestetty tapahtuma keräsi viikonlopun aikana yli 10 000 kävijää lapsista mummoihin. En ollut ennen tapahtumassa käynyt ja olin yllättynyt sen messumaisuudesta. ”Kauppatorilla” esittäytyi yli 40 ekodesign- ja kierrätysalojen yritystä. Lavalla nähtiin tapahtuman aikana kymmenen muotinäytöstä, mutta valitettavasti kohdallemme ei sattunut ainuttakaan. Nautin kuitenkin kiertelystä ja katselusta ja etenkin kaikkien nerokkaiden kierrätystuotteiden tuottamasta inspiraatiopuuskasta. Kierrätystehtaan yhteydessä järjestetty Energiatehdas tarjosi tietoa mm. kodin erilaisista lämmitysratkaisuista, sekä valaisimien energiankulutuksesta ja yksi tapahtuman vetonaula oli ilmaistori, joka toimi ”tuo ja vie” -menetelmällä.
Työpajoissa laitettiin muun muassa yli 150 polkupyörää kesäkuntoon ja ompelupajoissa koneet surrasivat vanhoista vaatteista uusia luomuksia. Turbiinisalissa näytettiin lauantaina elokuvia, joista suosituin oli Petri Luukkaisen “Tavarataivas”.

Ensi vuonna yritän tutustua tapahtumaan vieläkin syvemmin ja ottaa etukäteen selvää yhä enemmän. Tarjolla oli tietoa ja uusia taitoja ähkyyn asti.

Upea lauantaipäivä päättyi rentoon chillailuun rennolla bussipysäkillä. Onnistuin kaiken visuaalisen kierrätystavaran keskellä hillitsemään ostovimmaani ja mukaan tarttui vain kaksi pientä asiaa. Niistä kirjoitan myöhemmin erikseen. 
Suosittelen tutkailemaan Kierrätystehtaan nettisivuilta Kauppatorin näytteilleasettajia ja löytämään kelpo valintoja esimerkiksi tuttujen vaate- ja asustemerkkien rinnalle. Oliko muut kiertämässä Kaapelia? Mikä sykähdytti? Mitä ostoksia lähti matkaan?
-Henriikka

DIY-mummo kaulaan.

18
–
DIY
Minulla ja ystävälläni Miralla on askartelupiiri. Tai on meitä nimellisesti muitakin, mutta jännästi huomaamme piirin nimenhuudon yhteydessä, että taas olemme säälittävästi kaksin. Säälittävää on ollut lähiaikoina myös aktiivisuutemme kokoontumisen suhteen, mutta kesää kohden otamme toisiamme niskasta kiinni ja ryhdymme diy-puuhiin enenevissä määrin. Täten lupaan siis väsäilyjuttuja niin tyylin- kuin sisustuksenkin piiristä.
Mummokaulakoru on simppeli tunausvinkki. Miran ohjeen mukaan väänsimme maatuskan pienimmille mummeleille uusia elämiä kaulakoruissa. Tarvikkeeksi tarvitsee ketjun, mummon päähän porattavan koukun ja itse mummon. Toisissa maatuskoissa pienimmissä yksiköissä ei enää ole edes kahta osaa, mikä helpottaa siinä, ettei osat irtoa toisistaan. Toisaalta kaksiosaiset maatuskat tuovat koruun ”salaluukku”-aspektin. Ruuvi naputellaan alkuun maatuskan päähän ja kierretään tiukaksi. Tämän väkivallan jälkeen lisätään vain ketju ja siinä se.
Hellyyttäviä mummoja. Oikeastaan en itse edes näkisi tällaista omassa kaulassani, mutta muutamille ystävilleni mummokorut istuvat kuin ruuvi päähän. Mutta maatuskakorvikset voisivat olla kovaa valuuttaa.. hmm. To be continued.
 
Itse käytin vain pieniä maatuskoita. 
Kovimmat räppärit ottavat käyttöönsä ne suurimmat.
-Henriikka

Olen väsynyt.

6
–
elämä

Olen ollut koko pitkän kevään töissä Kuvataideakatemialla,
 tuottamassa Kuvan Kevät -näyttelyä, 
ja nyt projekti on omalta osaltani ohi. 
Tänään oli näyttelyn avajaiset ja viimeinen työpäiväni. 
Olen väsynyt.
Kahden 12-tuntisen työpäivän jälkeen jäljellä on vain 
nuutunut, uupunut mutta onnellinen kulttuurituottaja 
ja viisi vihreää ilmapalloa. 
Kuluttakaa kulttuuria, nauttikaa taiteesta.
Kaiken kauniin avullahan tämä maailma vielä sinnittelee.
-Henriikka

Itken materialistin onnenkyyneleitä.

26
–
kirpputori, muoti, ostokset

Kirpputorit toimivat kuin parisuhde. Kun jaksaa nähdä aikaa ja vaivaa useasti ja ajatuksella, niin homma toimii ja itsekin huomaa hyppivänsä onnesta. Käytän kallista aikaani kirpputoreille useita kertoja viikossa, jos suinkin mahdollista (ja toivottavasti parisuhteeseen vähintään puoliksi yhtä usein).
Tänään suuntasin Tapanilan kaupunginosan ”Mosa Herää” -kyläjuhlaan, jonka vuoksi puutalojen pihat ja Tapanilan kadut olivat täyttyneet myyntipöydistä. En aio keskittyä nyt kuin siihen löytöön, joka sai minut puhkeamaan materialistitytön onnenkyyneliin. Erään kauniin puutalon edessä rekissä roikkui Katri Niskasen mekko. Design by katri/n pinkki Totem dress on viime kevään mallistosta ja suositushinnaltaan 250 euroa. Kävin puutalon pihavarastossa kokeilemassa mekkoa, vaikka tiesin että se olisi täydellinen. Tavan vuoksi jopa seurasin myyjää talon olohuoneeseen katsomaan kultaisesta peilistä, että onhan mekko varmasti hyvä. Varmasti oli.
Muutamaa minuuttia myöhemmin kävelin kangaskassissani muutaman hassun kerran käytetty mekko. Se lähti mukaani 30 euron hintaan ja odottaa nyt vaatehuoneeni rekissä rakkaan kälyni häitä, joita vietetään elokuussa. Ja jos jaksan vastedeskin laittaa parisuhteeseen osan potentiaalista kirpputoriaikaani, niin ehkä saan luvan ostaa mekon rinnalle näyttävät korvakorut.
-Henriikka
Ps. Ei. En itkenyt oikeasti. 

Jättäkää lippalakkini rauhaan.

34
–
muoti, oma tyyli
Olen viettänyt uskomattoman mainion vapaapäivän. Herätys klo 07.30 ja muutaman torkutuksen, hätäisten aamukahvien, aamuhöpöttelyjen ja rutiinimeikkauksen jälkeen ratikkaan numero 8 ja jäähallin kirpputorille. Karttapalloa, 3 vanhaa lasista limsapulloa, pitkää farkkutakkia ja tummansinistä trenssiä rikkaampana muutamaksi tunniksi brunssille. Salaatteja, croissantteja, tummaa kahvia, tuulihattuja, tuoreita hedelmiä, juustoja, mansikoita, muroja ja minidonitseja täydempänä kohti Kierrätystehdasta. Pari tuntia siellä ja maailman kauneinta kirjeveistä kantaen kohti ystävän kämppää ja kunnon cappucinoja. Bussilla kotiin ja pysäkillä oli niin lämmin, ettei takkiakaan tarvinnut. Bussia odotellessa juttelin 4-vuotiaan tytön kanssa yhteisestä unelmasta: kuinka mahtavaa olisi puhaltaa niin iso saippuakupla, että sinne mahtuisi itse sisään.
Vapaapäivän asu oli huoleton. Olin perjantaina Citycenterin tupaantuliaisissa ja Anne Kukkohovi kehui mintunvihreää paitaani. Jos kerran mestari kehuu, niin onhan se otettava pian uusintakierrokselle. Liian pastellista ja suloista kuitenkin kaihdan ja siksi nuo pappapöksyt ja Mighty Ducks. Jäähallin kirpputorilla myynyt trendipoju pyrki ostamaan lakin päästäni, mutta pysyin tiukkana ja nauraen kerroin, että joskus tingin sen itselleni parilla hassulla eurolla alkuperäisen parinkympin hinnan sijaan. 
Ja jos muistini pelaa, niin kuin nuoren muistin pitäisi, niin tänään oli kevään ensimmäinen nahkatakkipäivä. Eikös se ole aina sellainen merkittävä virstanpylväs talven jälkeen? Iiihana kulunut nahkatakki sai tuntemaan olon hyväksi. Eiköhän tästä vielä rakkauden kesä raavita.

Asvaltti polttaa ja tekisi mieli pyöräillä maailman ääriin. Ottaa bussi Lappiin tai lentää keski-Eurooppaan, jossa kuljetaan jo ilman turhia hihoja ja lahkeita. Tai ehkä näin on hyvä.
-Henriikka
Ps. Olenkin unohtanut fiilistellä, millaisen virstanpylvään sisareni saavutti vappuna. Hänet tunnistettiin ”aamukahvilla-Roosaliinaksi”. A-a-a-a-au! Voi olla, että jään vielä alakynteen.
takki, kengät, farkut, lippis/second hand, kauluspaita/Weekday, reppu/Fjällräven

Kun löysin itsestäni larppaajan.

20
–
muoti, oma tyyli
Se olisi viikonloppu, ananasrahka ja perjantain saunan jälkeinen olo. Löysin kuin löysinkin taloyhtiömme saunan kattokerrokselta ja pääsin nauttimaan lämmöstä. Kaiken kruunasi merinäköalaterassi. Kuka näitä nykypäivän opiskelija-asuntoja oikein suunnittelee? Eikö meidän pitäisi asua jossain räkäsessä luukussa? Eikö saunan pitäisi olla sellainen inheä sauna, niin kuin Salkkareissa?
Toukokuu on alkanut värikkäästi. Talvitakit on vihdoin pakattu pahvilaatikkoon ja ovat valmiina vinttiin. Tilalle ovat tulleet bleiserit, puvuntakit ja muut keväisemmät kaverit. Ja aurinkolasit! Kuinka kaipasinkaan teitä.
Olen yrittänyt lähikuukausina kartoittaa tyyliäni selkeämmin. Selkeähän se ei ole, sen tiedän. Olen kuitenkin löytänyt tiettyjä seikkoja, jotka yhdistävät lempiasujani. Yksi niistä seikoista on viittamaiset asiat. Olen tajunnut rakastavani liehuvia helmoja tuulessa ja ohuita, huonosti rypistyviä kankaita. Ja siksi tämä kuvissa näkyvä turkoosi viitta/paita on päätynyt päälleni kerta toisensa jälkeen. Tuntuu, että voisin laittaa sen päälleni aina. Se on virkistävä ja monipuolinen, ja se päälläni tunnen itseni jollain mystisellä tavalla enemmän itsekseni. 
Turkoosi paita sekä mustat nahkahousut valikoituvat usein päälle, kun haluan laittaa jotakin kivaa, mutta pitäytyä omalla, turvallisella maallani. Pressitilaisuudet, palaverit ja muut semiedustukset ovat tälle kombolle hyvää tannerta.
 

 Näiden viittainnostusten myötä olen päässyt askelta lähemmäs larppaajien mielenmaisemaa. Mikä voisi olla parempaa kuin se, että tuulen tuivertaessa voi kokea Marilyn -hetkensä, mutta ilman vilauttelua.
Mutta arvaattekos mitä huomenna juhlitaan? Minun syntymäpäiviäni! KYLLÄ. Synttärinihän olivat joulukuussa, mutta vihdoin koittaa se päivä, kun minulla ja kaveripossellani oli aikaa kunnon brunssiin ja kirpputorikierrokseen. Lahjaksi saatu lahjakortti ruokaan ja kirppisaarteisiin pelastaa minut rahanmenolta. Täytyykin kyniä ystävät viimeistä penniä myöten. Aiomme suunnata jäähallin kirppikselle, Dylaniin ja iltapäivällä Kierrätystehtaalle.
Hyväähyvää viikonloppua. Pitäkää itsestänne ja toisistanne.
-Henriikka

Ps. Villasukkatempaukseeni liittyvien villasukkien lähettämisen deadline oli huhtikuun viimeinen. Nyt laiskapyllyt kerätkää itsenne ja aktivoitukaa. Tiedän, ettei kaikki sukat ole vielä löytäneet kotiin (jo senkin takia, ettei minun ja Jannen sukat ole tulleet). Ja muistakaa laittaa mailitse kuvia uusista sukistanne, saamme sitten kollaasin kaiken kansan ihailtavaksi.

1 … 7 8 9 10 11 12 13 … 15