arkisto:

toukokuu 2014

9.5.2014

Miehelle ansionsa mukaan

–

Kyllähän te muistatte, kun Janne niin nätisti pukeutui viime kuun juhliin FRENN:in uuteen pellavapaitaan. Se oli lainattu paita se. Herätti hyvää mieltä mustanpuhuvan juhlakansan keskellä ja taisipa kantajansakin siitä aika lailla välittää.

Huomattavasti harvemmin meillä laitetaan budjetista miehen kuin vaimon kledjuihin. Se on luonnollista, jos toinen käyttää rahojaan vanhoihin Nintendo-peleihin. Mutta noin kivaan paitaan kannattaa laittaa penni ja pari. Tänään kiiruhdin Fashion Stock Sales -tapahtumaan Vanhalle Ylioppilastalolle toiveissani hankkia paita pienellä alennuksella yllätyslahjaksi. Tapahtumassa ei ollut oikeaa kokoa, mutta painelin Kiseleffin talolle FRENN:in omaan putiikkiin ja sain koiranpentukatseella -20 prosentin tapahtuma-alennuksen sieltäkin.

Ja jos on hieno paita, niin onhan sitä oltava rento krakakin. Tummaa farkkua.
Jos mentäisiin nyt naimisiin, Jannella olisi tuo.

– Henriikka

7.5.2014

Valkoisia pinnatuoleja, origameja, suklaata ja mitä näitä nyt on

–

random

Valkoiset pinnatuolit vihdoin meillä jee. Kun jotain oikein toivoo, niin kyllä se usein toteutuu. Ainakin jos jaksaa sinnikkäästi laulattaa kaiken maailman kirppissivustoja, huuto.nettiä ja muita kavereita. Ja kertoo kaikille etsivänsä juuri sellaisia tuoleja pyöreän pöydän ympärille. Eriparituolit muuttivat vintille, tutuille ja tuntemattomille, valkeus tuli taloon. 20 euroa, neljä tuolia. Mä olen pahoillani, kun satun välillä löytämään tällaisia unelmajuttuja.

Ja kun luukusta kolahtaa uusin Frankie, ei voi kun käydä ostamassa vähän suklaata ja inkiväärilimsaa ja istua uusilla tuolilla vuorotellen ja ihastella.

Aina meillä on noita neilikoita. Ykkössuosikkeja ei noin vain hyllytetä, niin kuin vanhat tuolit. Kaikilla hehkutetaan nyt pioneja, mutta en ole vielä ehtinyt apajoille.

Mutta parsakausi on lujassa muistissa ja tälläkin hetkellä uunissa tirisee parsaa. Meinasin kirjoittaa parsaa ja parmankinkkua, mutta se olisi silkkaa valetta. Uunissa pötköttää parsaa ja pekonia, eikä mitään sitä hienompaa. Mielikuvitukseni laukkaa kulinaristien reviireille.

Nyt soi munakello ja askel käy kohti uunia. Hyvää ruokahalua minulle.

-Henriikka

6.5.2014

Äitienpäivän lahjavinkkejä naisista parhaimmalle

–

juhlapyhät, juhlat, random, vinkit, yhteistyö

Yhteistyössä Bella-blogit ja Veikkaus (#arpalahja)

Ensi sunnuntaina 11.5. koittaa jokavuotinen äitienpäivä. Avoimesti asetan itseni ivan ja pilkan kohteeksi ja kerron, että olen ollut lähivuosina aika huono äitienpäivän kanssa. Siinä missä lapsena olin laittamassa aamupalaa, herättämässä äitiä ja kantamassa miljoona kotitekoista korttia vuoteeseen, en viime vuosina ole ollut edes paikalla. En ole ollut siellä missä pitäisi, äitin viekussa, vaan jossain muka tärkeämmässä paikassa.

Lahjomista ja muistamista olen kuitenkin vaalinut ja vaalin yhä. Rakastan ostaa lahjoja, rakastan antaa (ja saada hih) niitä. Viime vuonna tilasin pätkän Kodin Kuvalehteä sekä äidille että anopille, nyt vuorostaan jotain muuta. Keräsin kollaasin muotoon äitienpäivän lahjaideoita. En mitään mullistavan ihmeellistä, en mitään super-Sherclokkia. Vaan ihan tavallisia, hyviä ideoita hankittavaksi viikonlopun sankarille, naisista parhaalle.

Koru
Iätön, kaunis koru on aina hyvä. Aina. Etenkin siinä tapauksessa, että tuntee äitinsä tyylin (tai haluaa vaihtoehtoisesti manipuloida sitä tiettyyn suuntaan).

Huivi
Pellavaa, puuvillaa, cashmiria, mohairia… ehkä kesää vasten joku raikas ja ohuempi huivi voisi ilahduttaa lahjansaajaa?

Kirja
Hengähdyshetki kovien kansien välissä. Plussana se, että saat ehkä itsekin lukea saman kirjan vuorollasi.

Viinipullo
Fakta on, että harva äiti oikeasti tarvitsee mitään (vähiten ehkä toaster-konetta, jonka hankkimisessa saattoi joskus olla sisarusparvella oma lehmä ojassa). Mutta hyvä viini ilahduttaa aina. Käy läpi viinihyllyjä ja valitse kerrankin vähän arvokkaampi ja se ulkoisesti näyttävin pullo.

Lehtitilaus
Piristää pidemmän aikaa, tulee aina kotiinkuljetettuna. Toimiva ja usein myös helppo toteuttaa äitin kiinnostuksenkohteiden mukaan: antiikki, vaatteet, sisustus, mökit, ruoka, puutarha, uutiset, matkustus…

Omatekemä herkku
Leivo pikkuleipiä ja laita ne kauniiseen rasiaan. Leivo siemenleipä, sujauta paperipussiin ja kiedo iso rusetti ympärille. Tee juustokakku ja vie kotiovelle. Laita liitteeksi resepti. Kauden parhaista hedelmistä ja vihanneksista syntyy ihana kasviskori. Hyvinsäilyviä (ja vähän murenevia) herkkuja voi myös postittaa.

Jotain tuiki tärkeää, mutta vähän kauniimpana
Monista äideistä on tunnistettavissa piirre, joka on meistä nuoremmista alkanut vähän karsiutua pois. Juhlaan panostetaan, mutta arkea pyöritetään mahdollisimman vähillä hiilillä. Äitiä saattaisi ilahduttaa astetta kauniimpi arjen hyödyke: rikkalapio, säilytysrasia, pesuaine tai sitruspuristin.

Arpalahja
Viimeisenä ideana nostan esiin arvat, joita on ostettu meillä kotona lahjaksi (postauksessa yhteistyössä #arpalahja). Isä ostaa kaikille perheenjäsenille joka joulu ässäarvat ja äiti joulukuun alussa arpakalenterit. En ole koskaan lotonnut tai veikannut, mutta arvoista tykkään kovasti. Miksei arpa sopisi äitienpäiväänkin? Arpa kauniiseen kuoreen vaan ja siinä se. Neilikan varteen lahjanarulla kiinnitetty arpa on kiva lisä ja parhaassa tapauksessa vähän suurempikin lisä.

Kuinka moni pääsee äidin luokse sunnuntaina? Kuinka moni meinaa muistaa äitiään lahjoin? Hyviä lahjavinkkejä voisi laittaa taas jakoon, niin kaikki pääsevät osingoille. Äidit kunniaan.

-Henriikka

Lainatut kuvat: Huivi, Korvikset, Rikkalapio, Leipä, Kakku

5.5.2014

Uskottelen sateet pois, kesän takaisin

–

oma tyyli

Kevyttä smalltalkia säästä. On tullut niin monena päivänä rakeita, mistä olen ärsyyntynyt kovasti. Enkä oikein tiedä miksi, sillä lapsenahan raekuuro oli paras säätila. Rakeita tuli niin harvoin ja koko ilmiö tuntui niin ihmeelliseltä ja mahdottomalta. Joskus rakeet olivat viinirypäleen kokoisia ja nauroimme, kun sukulaissedän auto meni niistä lommoille. 2010-luvun ärsytykseni johtuu ehkä siitä, että rakeet tulevat aina kesän saapumisen tielle. Minne katosi yhtäkkiä tämäkin kevät ja jäätelöiltapäivät? Ehdin syödä jo kolmea uutuusjäätelöä (Jättis Sour, Dumle Snack, Pantteri), mutta sitten loistokas putki katkesi ja tilalle tulivat valkoiset raemöykyt.

Huono sää on hyvä syy olla sisällä. Tälläkin hetkellä telkassa pyörii ”Muodin kolme vuosikymmentä”. On Yle Teeman muotiviikko! Ja kyllä se kesäkin taas sieltä, kunhan lapset ovat ensin saanet nauttia kummallisista luonnonilmiöistä.

Minulla on aavistus, että tästä kesästä tulee ajallaan paras jäätelökesä aikoihin.

– Henriikka

4.5.2014

Liian kauniita ystäviä

–

kaverit, muoti

Olen ympäröity tässä elämässä vaikka millä kauniilla. Mitkään sisustusesineet, kirppislöydöt tai designhuonekalut eivät kuitenkaan vedä vertoja sille kauneudelle, jota ystävissäni näen. Vitsit mitä kissoja ovat elämäni naiset ja komeita elämäni miehet.

Suuntasin Kierrätystehtaalle viikko sitten ystäväni Miran kanssa (juu, tällä oli ennen ne rastat), enkä voinut näkiessäni muuta kuin kaivaa kameran esiin. Ihanan virkistävää saada asukuvia muiltakin kuin minulta. Saman vannhan naaman tilalla jotain ihanan freshiä ja vaaleiden hiusten tilalta oranssia ja kosolti pisamia. Älytön muija.

Miran tyylissä parasta on eriskummalliset väriyhdistelmät ja farkuttomuus. Farkkutyttönä on toisinaan vaikea keksiä yhdistelmiä ilman jameksia, mutta Miralta se onnistuu. Hauska on myös huomata, etten mitään asukokonaisuutta käyttäisi välttämättä sellaisenaan, mutta silti asuissa löytyy aina paljon samaistuttavaa. Turbaaniviritelmä on kiva ja reppu täydellinen. Myös takin väri on mukaan murrettu. Ja sanotte mitä sanotte, niin hymy se on ykkösasuste.

On ne ihmiset kauniita. Kerta kaikkiaan.

Ja kaunis on myös Helsinki, joka sateen jälkeen alkaa hämärtyä. Jotta ei menisi liian romanttiseksi, niin kyllä tuolla puistossa näköjään vielä joku pultsarikin roikkuu. Toivottavasti löytää tiensä kotiin, jos koti löytyy.

Sunnuntai-ilta ja tekisi mieli kunnon kaakaota. Sellaista suklaasta tehtyä. Kaapista löytyy vain mustikka-jugurttisuklaata, eikä siitä taida kovin maukasta suklaajuomaa saada. Elämä on niin vaikeaa.

– Henriikka

Ps. Viikonloppuna eräs mukava tyttö halusi kanssani yhteiskuvaan.
Mihin tämä maailma on menossa? Suuria ihmettelyjä ja terveisiä hänelle.

2.5.2014

Vapun jämiä kaikille, toivottaa prinsessa ja lumileopardi!

–

juhlat, perhe

Vaput oli ja meni. Ihmeellinen juhla, joka vain tulee ja menee sormia napsauttamalla. En lähtenyt hillumaan kaupungille, pukenut yo-lakkia tai ostanut foliopalloa. En lähtenyt edes Senaatintorilla käväisemään, vaikka kuulin siellä olevan pomppulinnan. Sen sijaan vietin vappuaattoa naapurissa ysävien juhlissa, ihmisten keskellä ja vappupäivää sisäpiknikin merkeissä meillä kotona. Huomattava määrä ruokaa, ekat paistamani munkit kymmeneen vuoteen ja illan leffaksi kunnon täydellinen leffaturhuus ”The Proposal”. Koko juhlapöhinästä on napattu yksi ainoa kuva, joka löytyy Instagramistani (huom! kaulassa maailman paras yo-mirri, joka pieksee pissinkeltaiset lakit mennen tullen). Taisi olla hyvät kemut, kun kamera pysyi laukussa.

Vapun jämien kunniaksi halusin kuitenkin jakaa teille kuvan lumileopardista ja prinsessasta. Toivottavasti nauratte sille yhtä makeasti kuin minä. Kuvassa siis veljeni ja minä tarhan vappujuhliin lähdössä unelmien asuissamme. Näytän ehkä enemmän maalaistalon emännältä kuin prinsessalta. Muistan edelleen sen alemmuudentunnon, jonka kohtasin tarhassa, kun paras ystäväni oli myös pukeutunut prinsessaksi: hänellä oli yllään valkoinen unelmamekko, jota oli käyttänyt ollessaan morsiusneitona. Oli huntu ja kaikki. Mutta suuremmat traumat ovat varmasti veljelläni. Lumileopardi-unelma musertui viimeistään aikuisiällä valokuvia katsellessa: eihän tuo asu ole lumileopardia nähnytkään.

Kyllä naurattaa. Ihan niin kovin kamalasti.
Täytyy hakea munkki rauhoittuakseen. Mahtavia vapunjämiä kaikille!

– Henriikka

29.4.2014

Eestiläinen sitruunapiirakka

–

ruoka ja juoma

Vappu tulee, oletko valmis? Vappuun kuuluu hyvä, vähä kämäne ruoka. Nakit, perunasalaatti ja nuhjuiset servetit. Jos kuitenkin haluaa tehdä asiat vähän nätimmin, olisi minulla laittaa jakoon teille toisesta Safkaa-kirjasta aikamoinen resepti. Nyt kun pihameiningit näyttävät kovasti vaihtuvan sisäpiknikiksi, kannattaa laittaa panostusta kehiin. Tällaisen piiraan leipaisee hetkessä ja ai että on täydellistä. Olen leiponut viimeisien kuukausien aikana tällaisia vaikka kuinka monta ja ehkä vappurientoihin taas yhden. Tai kaksi.

Eestiläinen sitruunapiirakka

kymmenelle

150 g pehmeää voita
1/2 dl sokeria
1 kananmunankeltuainen
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
voita vuoan voiteluun

Täyte:
3 dl kermaviiliä
2 kananmunankeltuaista
2 dl sokeria
1/2 dl sitruunan mehua
1 luomusitruunan kuoriraaste
2 kananmunanvalkuaista
himpun verran suolaa

1. Paloittele voi kulhoon, sekoita voin joukkoon sokeri ja keltuainen. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe toisessa kulhossa, lisää kuivat aineet voiseokseen ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.
2. Painele taikina voidellun (halkaisija 24cm) vuoan pohjalle siten, että se nousee kolmisen senttiä reunoja pitkin.
3. Sekoita kermaviili, keltuainen, sokeri ja sitruunamehu kulhossa. Raasta mukaan sitruunankuori.
4. Vispaa toisessa kulhossa valkuaiset ja suola kovaksi vaahdoksi. Kääntele vaahto lastan avulla kermaviiliseokseen ja kaada massa piirakkapohjan päälle vuokaan.
5. Paista piirakka 180-asteisessa uuunissa noin 30 minuuttia, kunnes täyte ei enää tytise holtittomasti. Anna kakun levätä huoneenlämmmössä puoli tuntia ennen tarjoilua.

“Let’s just say you may regret that second piece of cake.’
Oh my God. Regret cake? Whatever was about to happen must be truly evil.”
― Rachel Hawkins, Hex Hall

– Henriikka

Ps. Tiedän ettei resepteihin päde tekijänoikeusjutut, mutta kun joku kuitenkin pohtii, niin kyllä kyllä kysyin luvan reseptin julkaisuun.

28.4.2014

Pihakirppiskauden avaus!

–

elämä, Helsinki, kaverit, kirpputori, sisko, tapahtumat

Sunnuntaina aukesi aurinkoisesti kevään pihakirppiskarkelot. Metrolla Siilitielle ja suunta vanhan Herttoniemen pihakirpputorille. Viime syksynä Helsinkiin muuttanut siskokin menetti kyläjuhlaneitsyytensä, kun talsimme porukalla pölyisiä katuja. Kirpputoripöytiä oli sadoittain ja sokkeloiseen kaupunginosaan sai kulumaan monta tuntia. Välillä hodaria, välillä kahvia ja välillä simaa. Ilmakin oli morsian. Erityisablodeja kaikille, jotka kunnon talkoohengellä olivat nostaneet kahviloita pystyyn, ja leveitä hammashymyjä katusoittobändeille, joiden tahtiin kojujen välissä oli hyvä tanssia.

Tiukka ~~keskisormen~~ etusormen heristys niille, jotka pyrkivät toiminnallaan bisnekseen. Tällaiset kyläjuhlat tulisi syntyä omasta ilosta tehdä muille hyvää. Kolmen euron grillimakkarat ovat ankeaa katseltavaa. Ptyi!

Kirpputoriostokseni eivät tällä kertaa olleet kovin kummoiset. Yksi kauluspaita, muutama korni ikonitaulu ja värikäs hiusdonitsi. Parasta ei sunnuntaina ollutkaan shoppailu, vaan kevät kevät kevät. Oli kesämekkokeli ja ihmisiä oli sadoittain liikkeellä. Allergikoille miljöö oli aikamoinen, siitepölyallergiasta kärsineet ystäväni ovat edelleen kirpputorikiekasta aivan tukossa. Muuten kaikki natsasi ja suunta on sama ensi vuonna.

Lempimyyjän tapasin ihan ensimmäisellä myyntipöydällä, johon kävelin. Viimeisiä elinvuosiaan nauttiva mummo myi laatikoittain silkkipaitoja. Mielettömän hyvässä kunnossa, täydellistä silkkiä. Puhe ei meinannut enää kulkea ja askelkin oli raskas, mutta ajatukset kulkivat vinhaa ja muisti pelasi erityisen virkeästi, kun oli puhe vaatteista.

Muita samanlaisia supertapahtumia odotellessa. Rauhaa ja rakkautta tähänkin viikkoon.

– Henriikka

27.4.2014

Apteekkikosmetiikkaa

–

random, yhteistyö

yhteistyössä L300 ja Bella-blogit

Aloitin viime maanantaina kolmen viikon haasteen L300-kosmetiikkasarjan kanssa nimeltä. Niin kuin olen kirjoittanut, en ymmärrä kosmetiikasta ja kaiken maailman purnukoista juuri mitään. Tänä keväänä, pian puolen vuoden ajan, olen kuitenkin kärsinyt tosi paljon iho-ongelmista, mikä on laittanut ensi kertaa elämässä tutkimaan käyttämääni kosmetiikkaa tarkemmin. Olen syynännyt tiedotteita, nettiä, luonnonkosmetiikkavalikoimaa ja kauppojen hyllyjä huolella ja kokeillut enemmän tuotteita kuin koskaan. Koska iho on ollut aivan sekaisin, on ollu tärkeää löytää tehokkaita mutta allergisoimattomia tuotteita. Niinpä ensimmäistä kertaa olen huolella tsekannut myös apteekkien tarjonnan.

Itse iho-ongelmista, sen syistä ja tuottamista tuntemuksista olen kirjoittamassa juttua myöhemmin, nyt esittelen kolmen viikon haasteen tuotteet. Haasteen tuloksista ja tuotteiden käytöstä raportoin sitten parin viikon päästä.

L300 on yksi Ruotsin suosituimmista kosmetiikkasarjoista, joka on vasta saapunut Suomen hyllyille. Sarja on siitä epätavallinen apteekkisarja, että sitä on saatavilla myös normikaupoista (Sokos, Citymarket yms.). Tuotteista en vielä parin päivän kokeilun jälkeen voi sanoa juuta enkä jaata, mutta seuraavat putelit ovat nyt testissä normaali-/sekaihon tuoteryhmästä: kasvovesi, puhdistusgeeli ja kasvovoide. Kaksi muuta tuoteryhmää ovat Anti-Age ja Kuiva iho. Hinnat vaihtelevat 7,90-11,90 € välillä, joten tällaiseen opiskelijabudjettiin tipahtavat hintansa puolesta ainakin hyvin.

Yleensä Ruotsissa osataan, siksi reilu luottamus on myös tähän sarjaan. Toisaalta siinä missä monet löytävät sarjoista suuri eroja, olen usein tyytyväinen aika moniin. Mutta palaan raportoimaan myöhemmin, sillä aikaa nauttikaa auringosta ja vaaleanpunaisista neilikoista. Ja etenkin siitä, jos olette löytäneet itsellenne sopivaa kosmetiikkaa. Itse vielä kamppailen, mutta hiljaa hyvä tulee.

Ihanaa sunnuntai-iltaa.

– Henriikka

25.4.2014

Pihakirppis- ja kyläjuhlakalenteri / Kevät 2014

–

Helsinki, kirpputori, random, taide, tapahtumat, vinkit

Lupasin viime vuoden tapaan kasata Helsingin kevään pihakirpputorit ja kyläjuhlat saman artikkelin alle. Olkaa hyvä! Suosittelen kaupunkilaisia aktivoitumaan ja tutustumaan lähialueisiin tarkemmin. Muualla asuville suosittelen reissua pääkaupunkiseudulle näiden tapahtumien mukaan suunniteltuna.

su 27.4.
Vanhan Herttoniemen pihakirppis

Vanha Herttoniemi muuttuu sunnuntaina 27.4.2014 jo viidettä kertaa suureksi pihakirpputoriksi. Myyntipöytiä nousee ainakin 109 talon pihalle!

Kirppisalueen tulostettava kartta löytyy täältä.
Lisätietoa tapahtumasta täältä.

su 4.5.
Mosa Herää -Tapanilan kyläjuhla

Tapanila herää keväällä talviunestaan Mosa herää -tapahtumassa. Ohjelmaa on monenmoista, musiikkia, leikkejä, makkaraa, puheita ja tuttuja ja tuntemattomia kyläläisiä. Pihoilla järjestetään kirpputoreja.

la 17.5.
Arabianrannan Katufestivaalit

Katufestivaali on kaupunkitapahtuma Hämeentien varrella Arabiassa, joka tarjoaa laajalla kirjolla taidetta, designia, musiikki- ja tanssiesityksiä, performansseja, kirppari- ja kierrätysmeininkiä, työpajoja yms. Kaikille avoin katutaide- ja kierrätystapahtuma on houkutellut jo kuusi vuotta tuhansia taiteesta, kirppiksistä ja kierrätyksestä kiinnostuneita kävijöitä.

Lisätietoa tapahtumasta täältä.

Puu-Vallilan pihakirppis (huom! jatkuu su 18.5.)

Puu-Vallila on sympaattinen puutaloalue keskellä kaupungin sykettä. Alue on näkemisen arvoinen muutenkin, mutta tapahtumapäivänä pihat täyttyvät kaiken lisäksi vaaterekeistä, huonekaluista, astioita ynnä muusta.

Lisätietoa tapahtumasta täältä.

Huom! 17.5. järjestetään myös Ravintolapäivä, maailman paras ruokafestivaali. Hyödynnä ympäri ämpäri kaupunkia nousevat ravintolat ja kahvilat. Lisätietoa tapahtumasta täältä.

la 24.5.
Kumpulan Kyläjuhlat

Helsingin vanhin kaupunginosafestari järjestetään jälleen toukokuussa, vehreän Kumpulan kaduilla, kentillä, tantereilla ja takapihoilla. Kylä kutsuu kylään jo kymmenennen kerran.

Lisätietoa tapahtumasta täältä.

Siivouspäivä

Järjestyksessä viidettä siivouspäivää pidetään myös samaisena lauantaina. Siivouspäivä muuttaa kaupungit ja naapurustot isoiksi kirpputoreiksi ja markkinoiksi. Kuka tahansa voi kaupata tavaroitaan kaduilla, pihoilla tai kodeissa.

Lisätietoa tapahtumasta täältä.

Olihan siinä jo vaikka mitä. Itse pyrin pääsemään kaikkialle, kyläjuhlat ja pihakirpputorit ovat kevään parasta antia. Väki on hyväntuulista ja tunnelma kepeä.

Listaa päivitetään sitä mukaa, kun saan tietooni muita kaupunginosajuhlia. Käpylän kyläjuhlien huhutaan olevan myös tulevana kesänä, vaan en löytänyt informaatiota. Joka tapauksessa kyläjuhlilla tavataan!

– Henriikka

Kuva: Sightseeing Helsinki

24.4.2014

Uudet kengät dippadappadaa

–

muoti, oma tyyli

Yritän kirjoittaa jotain järkevää. Aina aloitan ja pyyhin pois, kun tulen lopputulokseen, että eihän tällainen ketään kiinnosta. Pitäisi jättää järkeily, sillä eihän ketään oikeasti kiinnosta mikään. Päässä pyörii pahaisin korvamato: ”Risella, Risella, Suomen suosituin riisi on Risella”. On soinut aamusta asti, vaikka välillä Reckless Love yritti väliin kipalellaan Hot. It’s getting hot, hot, hotter than….”

Pääsiäisen jälkeinen elämä on ollut hyvää vaikka vähän levotonta. Sellaista tassuttelua ympäri ja ämpäri ja vapun odottelua. Kaupunki on herännyt eloon, terassit on täynnä ja koriskentille virtaa sortsiväkeä. Takapihalta kuuluu pallon pompotusta vähintään iltakymmeneen. Onneksi itse pidän siitä kuminasta, naapurinmummoille lähetän myötätuntoisia ajatuksia.

Eilen eräs työkaverini johti minut pahoille teille. Hän tiesi mistä naruista vetää: ”Henriikka, sulla on varmaan noin 37-kokoinen kenkä?” Ja niin kävelimme lounastauolla putiikkiin nimeltä Korkkari 37. Helsingin Vallilassa sijaitsevassa kivijalkaliikkeessä myydään malli- ja näytepareja, mikä unelma. Ja niin siinä pääsi käymään, että viininpunaiset Vagabondit kulkivat kassissa kauppojen ovesta ulos minun kantaminani. Hinta oli 45 euroa, joka oli minusta erittäin hyvä hinta kauniista nahkakengistä.

Hyvän ostoksen tunnistaa usein siitä, että sen haluaa heti käyttöön. Tänään askeleet olivat kevyet uusissa popoissa.

Onko kevät levinnyt muualle Suomeen? Suuri prosentuaalinen osa lukijoistani on Oulusta. Miten Oulu? Kevättä rinnassa?

Tänään oli myös Vaatevallankumous. Jotenkin unohdin hehkuttaa sitä, yksinkertaisesti unohdin vaan. Käänsin kuitenkin paitani nurinpäin ja huomasin kirppispaitani olevan Tanskassa valmistettu. Vaatevallankumousta saisi jatkua tämän päivän jälkeenkin, jatkuvana projektina maailman täystuhoon saakka.

Positiiviselle kirjoitukselle positiivinen loppu.
– Henriikka

kukkapaita/second hand, bleiseri/GT, kengät/Vagabond, farkut/Levi’s

23.4.2014

Pilkkitraumoja purkaessa

–

elämä, juhlapyhät, perhe, sisko

”Tänään on legendaarinen päivä. Aion julkaista pilkkijutun blogissa. Käykää siis noin tunnin päästä tsekkaamassa.”
”The Day. Aloitan uuden ajanlaskun tästä päivästä. Huomenna on 1jPp, jälkeen pilkkipostauksen.”

On yksi ainoa blogikirjoitus, jota perheeni on odottanut palavammin kuin kukaan teini taas kerran tulevaa rakkaudenkesää. Kyseessä on viime pääsiäisen pilkkijuttu. Meillä on perheessä perinteenä pitää pääsiäisenä pilkkikisat. Perinne on aika lyhyt, kertoja on ollut kaksi. Tänä vuonna perinne katkesi, sillä pilkkireikiä oli vaikea kairata avoveteen.

Ensimmäiset pilkkikisat päättyivät onnellisesti. Voitin, kisan ainoalla kalalla, ja sain koko vuodeksi glooriaa. Vuoden 2012 stoori löytyy täältä, ja eräs äikänmaikan opintojeni luokkatoveri pyysi jopa lupaa käyttää sitä harjoittelussaan esimerkkinä raportista (naurattaa ajatus, että jotkut koululaiset lukevat analysoivasti pilkkikertomusta läpi). Saatoin kalapihvikuvien vuoksi menettää muutaman eläinystävän lukijoista, mutta joka tapauksessa sain kultaisen kruunun ja voittajan hymyn.

Mutta kuinka kävi viime vuonna? Traumojen purkamiseen meni vuoden päivät.

Alku oli lupaava. Aurinko paistoi, kledjut olivat törkeät ja pilkkivehkeet vanhat. Madot möyrivät purkeissaan ja kaira porautui jäähän. Olin aivan varma, että vien kotiin suurimman saaliin. Myhäilin tyytyväisenä ja huutelin tasaisin väliajoin lannistavia kommentteja, nasevia nöyryytyksiä kilpatovereille. Perheenjäsenet ovat perheenjäseniä vain kisakentän ulkopuolella.

Ja sitten pilkki nappasi. Vaan ei minulla. Meni tunti jos toinenkin ja kalaa nousi jään pinnalle kymmenittäin. Vaan yksikään ei ollut minun pilkistäni. WHY GOD, WHY? Syytin pilkkiä, vaihdoin reikää ja solvasin kahta kauheammin. En enää vain pilkkitaitoja, vaan äitin rumaa haalaria ja isoveljen liian pitkäksi päässyttä partaa. Kun joku nykäisi jostain kalan, kipitin paikalle salamana. Vaan ei napannut, ei kertaakaan.

Loppujen lopuksi kaikilla muilla oli saalista, tulevan illan kalapihvit. Minä istuin pakkini päällä ja pilkin viimeiseen hetkeen saakka sinnikkäästi. Muista otettiin ryhmäkuvia kalojensa kanssa, vaan minä istuin lasittunein silmin pilkki kourassa. Lopulta lannistuin.

On mennyt vuosi ja olen päässyt kieltovaiheesta tapahtumien oikeaan ymmärtämiseen. Syytän edelleen huonoina hetkinä välineitä, rumaa toppatakkia ja kalojen huonoa makua.

Mutta raskasta muistoa kevensi, kun uusi pääsiäinen koitti. Vaikka emme pääseetkään kisailemaan, olen varma, että olisin voittanut. Olen nimittäin ihan älyttömän hyvä voittamaan. Enkä ihan niin hyvä häviämään.

– Henriikka

22.4.2014

Juhla armain juhlittu.

–

elämä, juhlapyhät, juhlat

Pääsiäinen, juhla armain. Ilolla juhlittu ja hippasen haparoiden aloitettu uusi työviikko. Pidennetty viikonloppu oli rauhallinen, ja vaikka suklaamunia en syönytkään kuin muutaman, tuntui loma lomalta. Maalasin munia, höpötin perheiden kanssa ja ilahduin ikihyväksi yllättäen ilmestyneestä auringosta. Olisiko ollut parempaa aikaa korkata irtojäätelökausi? Valkosuklaa-kirsikka toimi. Hillitsin itseni ja otin ainoastaan yhden pallon.

Saatoin syödäkin aika runsaasti, mutten raskaasti. Lammasta, salaattia, pashaa, kananmunaa, avokadoa, porkkanakakkua ja parsaa. Nam nam. Ja äidin kasvattamista herneenversoista katosi vähintään puolet parempiin suihin.

Parasta oli, kun sanoi ääneen olevansa väsynyt ja vastaukseksi sai: ”No, mene ottamaan päiväunet. Kerrankin voit.” Ja vaikka oikeasti voin ottaa nokosia oikeastaan aika usein, käytin nuo tilaisuudet hyödyksi. Ja saunan, kotiteatterin ja jääkaapin, jonka joku toinen oli täyttänyt.

Kohti vappua, kohti kesää. Toivottavasti nautitte juhlasta yhtä lailla kuin minäkin.

-Henriikka

19.4.2014

Poikkeuksellisen kaunista pääsiäistä

–

random

Pääsiäinen on itselleni todella tärkeä juhla. Siinä missä joulua stressataan (kröhöm, olen kuullut monien stressaavan), niin pääsiäinen tuntuu vain saapuvan joka vuosi yllätyksenä kevään keskelle. Sitä ei ehdi liioin stressata, liioin valmistella, mutta siinä piileekin sen hienous: osaa keskittyä olennaiseen. Itselleni se tarkoittaa läheisten kanssa oloa, rauhoittumista ja hiljentymistä, kevään kauneuden ihailua ja lupausta tulevasta kesästä. Pääsiäinen on niin seesteinen ja riemukas samaan aikaan.

Pääsiäiseen kuuluu pajunkissat, itsekasvatettu ruoho, munat ja kukat. Juhlaan kuuluu myös pääsiäisyön messu ja sunnuntain juhlaruoka. Kahvia juodaan etenkin omien vanhempieni luona vähän väliä ja mämmilaatikko nostetaan kerman kanssa pöytään. Itse en ole suuri perinteisten pääsiäisruokien ystävä, mutta vähän vapaarajaisempaan pöytään huolitaankin kokeilevampia herkkuja: sitruunapiirasta, kinder-juustokakkua ja pinaatti-raejuusto-kokkelia.

Illalla lapsuudenkotiin, isän syliin istumaan ja kahvia juomaan. Ehkä innostumme maalailemaan keitettyjä muniakin. Kuvien kaltaiseen panostukseen en ole tänä vuonna ennattänyt, mutta enpä ole yrittänytkään.

Nauttikaa, niin kuin aina sanon. Rauhaa ja rakkautta, niin kuin aina sanon.

– Henriikka

Kuvat: 1, 2, 3, 4, 5, 6

18.4.2014

Vintage Polka Dot

–

muoti, oma tyyli

Pitkäperjantai. Ei parane laittaa hymykuvia. Mutta musta, valkopalloinen mekko varmaan sopii päivään. Kirpputorilta löydetty vanha mekko on harvoja tyköistuvia mekkojani. Helma laskeutuu hieman pussimaisesti sopivalle korkeudelle ja hameosan taskut kruunaavat. Mekon pienet kaulukset ja etuosan napit ovat kauniita yksityiskohtia.

Viinirypälekorvikset ovat Thaimaan matkalta. Niistä ovat innostuneet niin monet yllättävät ihmiset. On hassua, että täysin mustiinpukeutunut, tuimakasvoinen matkustaja kääntyy yhtäkkiä bussissa kohti ja kertoo, kuinka paljon pitää oudoista korviksistani. Ei voi kun hymyillä. Vaikka olisikin pitkäperjantai.

Pääsiäisloma menee visusti turvassa muulta maailmalta. Ensin anoppilassa ja sitten omien vanhempien luona. Perinteinen pääsiäisen pilkkikisa taitaa jäädä haaveeksi, mutta onneksi olen vihdoin päässyt yli viime kisan tuottamista traumoista ja voin julkaista tulokset ja kuvat vuodelta 2013.

Pääsiäistunnelmiin myöhemmin. Toivottavasti isoveikat ovat ostaneet mulle My Little Pony -munia.

– Henriikka

kengät, mekko/second hand, korvikset Thaimaasta ja nalle anopin lapsuuden aarre

16.4.2014

Sillä aikaa Paimiossa.

–

elämä, kahvilla, kaverit, matkustus, random, sisustus

Joskus sitä joku saattaa kutsua kotiinsa yökylään, vaikka ei olisi koskaan nähnyt toista. Joskus se koti sijaitsee Paimiossa. Sellaiseen kutsuun on paras vastata myöntävästi (huom! selvitä kuitenkin vähän taustoja). Onhan seikkailu aina seikkailu ja junassa istumessa aina oma viehätyksensä.

Harvoin se koti on täydellisen ihana, tunnelmallinen ja täynnä rakkautta, mutta toisinaan niinkin. Sitä saattaa huomata istuvansa tunteja keittiönpöydän ääressä puhuen yllättävän syvästi siihen nähden, että on tosiaan se tuntematon muukalainen. Nauttien siitä, että pöydässä on juuri niitä ykkösherkkuja: croisantteja, avokadoa, mozzarellaa, kahvia ja kananmunaa.

Paimiosta ja Taulusta ja Tapetista lisää tulevaisuudessa. Sen verran kerron, että majailin siis ihanan Birgiten ja hänen perheensä luona. Yhden lauseen painoin eritoten mieleen. Perheen kolme mainiota muksua odotti tuloani aivan jännityksestä kihisten. Tämä jännite oli saavuttanut huippunsa, kun 3-vuotias kuopus astuu sisälle paistavaan auringonsäteeseen ja toteaa: ”Henrika on jumala.”

Ainakin olin tervetullut.

-Henriikka

15.4.2014

Muotibrunssilla

kommentoi

–

Helsinki, ruoka ja juoma, tapahtumat

Klaus K -hotellissa on järjestetty fashionbrunsseja jo jonkun aikaa, mutta itse tajusin osallistua kyseiseen muotiruokahulinaan vasta viime lauantaina. Järjestäjänä oli URBAN A (uijui, ihan suosikki). Olemme käyneet pari kertaa Klausin brunssilla juhlan kunniaksi ja ruoka on ollut ihan mielettömän hyvää. Mietin, että jos muotia tulee vielä kaupan päälle, niin konsepti varmaan hyrrää hyvin.

Ja hyrräsihän se, vaikka aika maltillisesti. Jotenkin oletin muodin olevan vielä kokonaisvaltaisempi osa brunssia, mutta se näyttäytyikin vain pöytien välissä kulkevan muotinäytöksen ja kynsienlakkauksen puitteissa. Ja tällä en siis tarkoita, etteikö se olisi ollut ihanaa ja piristävää. Ennakko-oletukseni olivat vain olleet erilaiset. Toisaalta fashionbrunssi oli vain kolme euroa tavallaista viikonloppubrunssia hintavampi (38€/35€) ja muutama hassu euro on kyllä pieni hinta muotinäytöksestä ja kauniista, kirkkaanturkooseista kynsistä.

Kyllä kukkaroni on vielä sen verran pieni, että Klaus K säästyy edelleen juhlahetkiin. Mutta fashionbrunssi oli hengähdyshetki, josta nautti kunnolla. Ruoka oli taas kerran liian hyvää. Aika lensi ystäväni Lauran kanssa ja huomasimme lopulta, että olimme istuneet nojatuoleissamme yli kolme tuntia, tappiin asti.

Elämää parhaimmillaan. Ja täydellisiä viikunoita.

-Henriikka

14.4.2014

Kettukarkkityttö

–

ruoka ja juoma, sisustus

Hassuin asia josta minulle ollaan kateellisia, on se, että rakastan kettukarkkeja. Olen elämässäni kuullut niin koomisen monesti, minäkin tahtoisin pitää kettukarkeista, ne on niin kauniita. Olen aina ollut sokerihiiri, niin kuin vaarikin aina sanoi. Herkkupeppu, killivatsa. Ja kettukarkit menee todellakin, mmmmm, ne ihanat suloiset sokeriklöntit. Jotka maistuu hyvin vähän pihlajalle, hyvin paljon sokeripalalle ja jotka rapisevat joka puraisulla hampaissa. Ja jotka sulavat suloisesti koristeina kermakakun päällä.

Tämä maanantai kaipasi kettukarkkeja. Kaipasi todella. Ja suloisen ryppyisiä, harmaita lakanoita. Ja sympatiaa. Sitä kaikkein eniten. Mutta missä kettunamuja, siellä sympatiaa.

Listaihminen rentoutui kirjansa ääressä, karkkia mussuttaen: 642 things to write about. Punainen puuvärikynä käteen ja vastaamaan…

”Describe heaven.”
”5 things you wish you had asked your grandmother or grandfather?”
”Write a script to give telemarketers to solocit donations for starving children in Africa.”
Write 10 new cheers for a high-school cheerleading squad.”
”You are living in Atlanta in 1864. Atlanta is burning. What do you do?”

…

-Henriikka

13.4.2014

Kun on kerran kekkerit, niin juhlitaan sitten kunnolla

–

blogit, elämä, Helsinki, kosmetiikka, muoti, tapahtumat

Blogigaalat ovat aika huvittavia. Siellä sitä pönötetään skumpat kädessä juhlaväen keskellä. Ollaan pynttäydytty päivätolkulla ja mietitty asuvalintoja pitkään. Musiikki soi ja juhlakansa ilakoi. Ainoastaan bloggaajat ja blogien lukijat tietävät, että jossain on tällaiset karkelot. Hihittelen usein astuessani tällaisiin tilaisuuksiin. Mietin, miten koomiselta koko tilanne saattaa jonkun silmissä vaikuttaa. Toivoisin olevani objektiivisesti analysoiden kärpäsenä katossa.

En kuitenkaan väitä, etten yhtä lailla hyppäisi tällaiseen juhlahurmokseen mukaan. Kunnon juhlia on harvoin, saati sellaisia, joihin saa pukeutua ihan niin hienosti kuin haluaa. Kun on kerran kekkerit, niin juhlitaan sitten kunnolla. Halusin kauniin mekon, kampauksen ja meikin ja niiden myötä oikein hemmottelupäivän. Kun kerran voi. Sitä paitsi ihmisiä palkitaan liian harvoin. On harrastus tai ammatti ihan mikä tahansa, niin muistutus hyvintehdystä duunista ilahduttaa aina.

Pitkän aamun jälkeen suuntasin Tähkäpää-tavoitteeni kanssa Yrjönkadun NAPS:iin. Asuessani muutama vuosi sitten Jyväskylässä, tanssin puljussa työskentelevän Elinan kanssa samassa tiimissä ja voitimmepa silloin SM-hopeaakin aikuisten hip hopin muodostelmassa (oi, mitä aikoja!). Elina on helmi ja kysyin häneltä gaalakutsun kolahtaessa postiluukusta, haluaisiko hän vääntää hiukseni jotenkin kauniisti. Ja halusihan hän! Myös Minttu istui naapurituoliin ja NAPS:in Nelli loihti hänellekin lettikampauksen.

Sanoin Elinalle, että kerrankin saa vähän irrotella, eikä hiusten tarvitse olla niin korrektisti. Ja vitsit olin tyytyväinen. Niin tyytyväinen, että varasin jo kesälle yhden kampausajan saman naisen tuoliin.

Seuraavaksi oli suunta Helsinginkadun Make Up For Everin studiolle. Jo pitkään harkittu meikkikoulutus ajoittui täydellisesti perjantaihin ja hemmottelu jatkui sutien, purkkien ja purnukoiden merkeissä. Studiolla Mufen kouluttaja haastoi meidät harjoittelemaan oman naaman ehostusta niin, että hän meikkasi puolet kasvoistamme ja toisen puolen hoidimme ihan itse. Olin kuin tarhaikäinen ensi kertaa pensseli kädessä. Ihan oikeasti.

Alla näette ennen- ja jälkeen-kuvat. Hui, kasvoillani ei ole ehkä koskaan ollut yhtä paljon meikkiä. Ja vaikka viihdyinkin ihan luonnonläheisissä meikeissä, uusi kokemus oli päräyttävä. Meikki oli näyttävä, kestävä ja hyvin tehty (jopa se minun puoleni, jota kouluttaja vähän fiksaili jälkikäteen).

Ja ilta menikin juhliessa. Paljon ihmisiä pienessä tilassa, ihanan paljon ilmapalloja ja ääni käheänä kuulumisten vaihtamisesta. Eritoten iloitsin siitä, kun Janne viipotti kameran kanssa menemään kuin vanha tekijä ja vaikutti nauttivan siitä kovasti. Ja sain myös vihdoin tavata kunnolla Viken, Mikon ja muita veikeitä. Ei ollut turhat karkelot.

Voittajat julkaistiin ja aplodit menivät ansaitusti perille. Itse en ollut edes ehdolla, joten sen puoleen ei tarvinnut jännittää. Pohdin kyllä päässäni mahdollista ehdokkuuttani: Vuoden fiilistelijä? Vuoden itseironisin blogi? Vuoden laveimmat ja leveimmät löpinät? Parhaiten blogiin koukutettu hovikuvaaja? Prosentuaalisesti eniten hammashymykuvia?

Ideoita? Kiitos tästä, näistä juhlista. Nautin kovasti.

– Henriikka

(kampaus, meikki ja asu toteutettu yhteistyössä)

12.4.2014

Humua humua ja gaalaillan tyylinäytteet

–

random

Aussie Blog Awards on juhlittu, mutta ei suinkaan kuopattu. Oli niin hauska ilta. Ei niinkään itse tapahtuman vuoksi, vaan ystävien ja uusien tuttavuuksien, keiden kanssa sai höpötellä melun yli. Ja ei voi mitään, kyllä minä vain rakastan kekkereitä, joita varten voi vähän hurahtaa ja laittautua. Huomenna seuraa varsinainen juhlajuttu ja kuvia päivän tapahtumista, mutta näin alkuun juhlatyyliä ja studiohumua. Otimme ennen gaalaa muutamia kuvia Republic Showroomilla. Viimeisestä tulee tietysti Jannen uusi CV-kuva.

Mitä sanotte? Iloisia ihmisiä ainakin.
Risut ja ruusut voi heittää tiskiin. Risut voi asetella sillä tavalla nätisti.

– Henriikka

Minä:
hiukset / Elina, NAPS (Yrjönkatu, Helsinki) *
meikki / Make Up For Ever *
mekko, laukku / Piia Hänninen *
kengät / Bianco Footwear

Janne:
paita / Frenn Company *
puku / Oliver
kengät / second hand

Minttu:
hiukset / Nelli, NAPS (Yrjönkatu, Helsinki) *
meikki / Make Up For Ever *
paita / R/H, Vaatelainaamo
hame / Antti Asplund, Vaatelainaamo
kengät / Minna Parikka, Vaatelainaamo

* yhteistyössä tai lainassa blogin kautta

← edelliset 1 … 7 8 9 10 11 12 13 14 seuraavat →