arkisto:

tammikuu 2016

Pahuudenpoistaja

_MG_0303 kopio

Yksinäinen, huovutettu panda myyjäisissä. Kukaan ei halunnut sitä, ihan yksin makasi napansa kanssa. Vaan minä halusin. Mieheni ja muun sukuni ihmetellessä maksoin sen ja nostin hellästi kangaskassiini. Nimesin sen ”Pahuudenpoistajaksi”, vaikka muut väittivät, ettei se ole nimi ollenkaan.

Vastasin, ettei heillä ole sydäntä ollenkaan.

_MG_0302 kopio

Minulla on sisustusongelma. Se ei luonnollisestikaan ole tämä panda vaan ihan toinen asia.

Pidän väreistä ja kaikista värikkäästä, mutta en pidä liian värikkäästä siustuksesta. Huomaan hankkineeni värikkäitä käyttö- ja sisustusesineitä, jotka sulattavat erillisinä elementteinä sydämeni. On keltaista legopalikan muotoista eväsrasiaa, sinistä säilytysboksia ja limenvihreää pölyhuiskaa. Mutta kun siirrän ne samaan tilaan, kaikki näyttää liian sirkukselta, liian iloiselta. En saa sielun rauhaa värien loistossa, kuin lastenhuonetta katselisi.

En haluaisi liian valkoista tai väritöntä kotia, kyllähän värit ovat olennainen osa meitä, mutta mopo karkaa väripaletin kanssa käsistä. Kun pitää kaikista väreistä, on haastavaa tarttua harmaaseen vaihtehtoon. Ja koko sisustusta harva ostaa kokonaisuutena.

_MG_0315 kopio

Mutta tämä panda, se on mustavalkoinen! Steppini hillittyjen värien harmoniaan.

Tuntuu, että huovutettu kaveri imee ympärillä olevasta ilmastaan kaiken pahan pois. Enkä nyt puhu mistään pilipali-henkimaailmoista vaan yksinkertaisesti siitä, että hahmo on niin hulvattoman näköinen. Kenen mieleen mahtuu ikäviä ajatuksia tuota katsellessa?

Oli onni, ettei pandoja ollut kirkkaankelta-pinkkeinä. Olisin varmasti värihurmiossa hankkinut sellaisen.

-Henriikka

Millekään ei mitään tarvetta

_MG_0028 kopio

Alennusmyynneissä on hurjan paljon kivempaa, kun ei ole kotikaupungissaan. Voi kulkea turistina ja kaikki näyttää uudelta ja hienommalta. Kahvi maistuu vieraassa kahvilassa kivemmalta, ja Helsingin ulkopuolella tunnutaan käyttävän myös vähemmän kyynerpäitä. Ei Helsingissäkään käytetä fyysisiä kyynerpäitä kuin Hulluilla päivillä, mutta henkiset kyynerpäät sojottavat uhkaavina kohti kilpaostajia.

Helsingissä joulunjälkeisinä päivinä kaupat ryysivät väkeä, aivan kuin yltäkylläisessä joulussa ei olisi tarpeeksi. Osoitan syyttävää sormea myös itseäni päin, sillä ilman mitään tarvetta millekään, lähdin minäkin aleihin. Olimme kuitenkin Helsingin sijasta Tampereella, jossa pyhien jälkeinen meno oli rauhallinen.

_MG_0084 kopio _MG_0047 kopio

Joululahjalahjakortit oli päästävä käyttämään, sillä olimme saaneet lahjakortit tamperelaiseen puljuun. Moni varmaan arvaakin, että kyseessä oli farkkukauppa Inch, jota olen useasti hehkutellut siellä sun täällä.

Janne osti superhienon harmaan parkatakin karvahupulla ja kaksi t-paitaa, itse lähdin harmaiden, korkeavyötäröisten farkkujen ja mustavalkoruutuisen paidan kanssa. Sitten lompakko visusti takataskuun, sillä uudet kaapit, sänky, ruokapöytä, seinähylly ja kenkälokero maksavat meidät muutenkin kipeiksi.

_MG_0091 kopio

Saanen suositella teille lopuksi maailman parasta pipoa? Ostin Kaapelitehtaan joulumarkkinoilta VAI-KØ:n mustan pipsan ja se on maailman lämpimin ja pehmein. Ekologiset merinovillapipot ovat reiluja ja hienoja.

U-u-uu. Aion ostaa toisenkin. Eikun juurihan vannotin, että nyt säästetään sisustukseen. Voin tehdä piposta vaikka sateenvarjotelineen.

-Henriikka

pipo/Vaiko, huivi/COS, kengät/Vagabond, takki/Zara, farkut/TOF, lapaset ystävän tekemät

Kaikki vuodesta 2015

hypyt-3-kopio

1. Mitä sellaista teit kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?

Presentoin. Luennoin. Hyppäsin sillalta. Purjehdin. Kävin Turkissa, Venäjällä, Botswanassa, Mongoliassa ja Kiinassa. Tein takaperinvoltin veteen. Telttailin marraskuussa.

2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemäsi lupaukset?

Olin unohtanut jo lupaukset tähän mennessä, mutta lunttasin ne blogista:

– Yllätän ystäviäni enemmän – en yllättänyt.
– Kokeilen uusia urheilulajeja – kokeilin!
– Juon reilummin vettä – join!
– Siivoan ahkerammin – en todella siivonnut.
– Vietän enemmän aikaa ulkona ja luonnossa – vietin! yes!
– Olen läsnä – olin vähemmän kuin koskaan läsnä, mutta tämä onkin ikihaave. Yritän taas tänä vuonna.

_MG_0595 2 kopio

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?

Voi tuli kyllä, moniakin. Ja sain tutustua kasvavaan kummityttöön koko ajan paremmin, se tuntui miltei uudelta ihmiseltä.

4. Menetitkö ketään läheistäsi?

Menetin rakkaan vaarin vuoden viime hetkillä. Onneksi hän eli hyvän ja pitkän, yli 90-vuotisen elämän.

5. Missä maissa vierailit?

Ruotsi, Viro, Venäjä, Botswana, Turkki, Mongolia, Kiina.

6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et kuluneen vuoden aikana saanut?

Aikaa. Liikaa aikaa. Sellaista aikaa, että tulee tylsää. En ehtinyt tylsistyä edes Transsiperian junassa, neljä yötä oli liian vähän.

_MG_0384 kopio

7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?

20.4. Aloitin uudessa työpaikassa, viestintäkonsulttina.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?

Edellämainittu tuntemattomaan hyppääminen ja vakituisen työpaikan saaminen.

9. Mikä oli suurin pettymyksesi?

Minä itse. Olin huonompi ystävä kuin koskaan ennen. Sellainen, jollaisesta itse ärsyyntyisin.

10. Sairastitko tai loukkaannuitko?

Epäilyttävän monta pientä flunssaa ja kuumetautia. Reväytin myös rintalihaksen ja vatsalihakset. Ei siis todellakaan mitään elämää suurempaa.

_MG_0938 kopio

11. Mikä oli paras ostoksesi?

Asunto. Huh! Ensimmäinen ikioma koti. En kadu tippaakaan.

12. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?

En juurikaan pöyristynyt. Mutta ihmiset, jotka haluavat tahallisesti lannistaa toisia tai kivuta omassa kunnianhimossaan ylemmäs toisia talloen, pöyristyttävät aina. Vihastuttavat. Surettavat, säälittävät ja itkettävät.

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Ruokaan ja matkoihin. Etenkin jälkimmäiseen upotan mielelläni kaikki ”ylimääräiset” rahani. Ruoan myötä saa usein ostettua myös ihania hetkiä ystävien kanssa. Olen siis panostanut hetkiin ja elämyksiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

14. Mistä ihan todella, todella innostuit?

No ihan kaikesta. Aina. Mutta esimerkiksi polkujuoksusta, treeneistä TFW Helsingillä, seinäkiipeilystä, purjehduksesta, puolukoista, minimalistisista koruista, luistelusta ja ystävämummoista. Asennemediasta uutena blogiagentuurinani.

15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?

Pelle Positiivarin ”Turkissa, Turkissa”.

16. Viime kauteen verrattuna, oletko

– Onnellisempi vai onnettomampi: Onnellisempi.
– Laihempi vai lihavampi: Samoissa on menty varmaan kymmenen vuotta parin kilon heitoilla.
– Rikkaampi vai köyhempi: Toisaalta rikkaampi, mutta asuntolainan vuoksi toisaalta hyvin paljon köyhempi.

11029830_10155442212530727_2056228633_o copy

17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Olisi ollut hyvä ja kiva olla vielä enemmän ulkona. Yksin ja ystävien kanssa.

18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Hmmm ei tule samantien mitään mieleen, mikä lienee positiivinen asia. Valittaa voisi aina vähemmän. Ehkä olisin voinut monessa kohtaa tsempata vielä vähän pidempään, pelätä vähemmän ja lannistua hitaammin.

19. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?

Joulu meni perheen kanssa perinteisin menoin, juhannuksena olimme Transsiperian reissulla tietämättöminä mistään juhannusmenoista.

20. Rakastuitko kauden aikana?

Aina uudestaan ja uudestaan siihen samaan tuttuun.

_MG_1580 kopio

21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?

Modern Family nauratti, luonto-ohjelmat vaikuttivat.

22. Vihaatko mitään tai ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?

Ei ole tapana vihata. Inhoan itseäni enemmän, mutta siitäkin aion pyrkiä eroon tässä pian, kunhan ehdin.

_MG_0573 kopio

23. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Tove Janssonin Kesäkirja oli kiva. En tosin muista nyt kaikkia, joten voi olla ettei se ole se ihan kaikista paras kuitenkaan.

24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

Gregory Alan Isakov. Pori Jazzit, jos ne voi laskea kokonaiseksi löydöksi. Meillä oli niin kivaa.

_MG_0279 2

25. Mitä halusit ja sait?

Ihan hävettävän paljon. Ikimuistoisia matkoja, vakituisen työn, ammatin ja tutkinnon, oman yrityksen, oman kodin ja neljännen aviovuoden.

26. Mitä halusit, mutta et saanut?

Lisää aikaa. Nimenomaan vapaa-aikaa.

27. Mikä oli vuoden paras elokuva?

Aivan liian vaikeita kysymyksiä! Luulen, että pitäisin Miekkailijasta, mutta en ole ehtinyt vielä nähdä sitä.

 

_MG_0944 kopio

28. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?

Täytin joulukuussa 25 ja syntymäpäiväni oli usean viikon festivaalit yllätysjuhlineen, illallisineen ja konsertteineen hahah. Mutta itse juhlapäivänä söin ihanaa aamiaista, olin töissä, Cafe Kokossa syömässä raakakakkua, Kaislassa glögillä ja Finnkinossa katsomassa Inside Out. Illalla kirjoitin blogia ja Janne teki meille ihanat salaatit.

29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selvästi paremman ja onnellisemman?

Järjetön jossittelijan kysymys. En alennu vastaamaan.

_MG_0629 copy

30. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?

Se ei ole ollut elämäni keskiössä viime vuonna, vaikka mieluusti panostan kun aikaa ja energiaa on. Vaatteiden hankintatahti on laantunut, kiintymyssuhde vaatteisiin vahvistunut.

31. Mikä piti sinut järjissäsi?

Janne. Pakahduttavan kaunis maailma.

32. Ketä julkkista himoitsit eniten?

Olen vähän huono fanittamaan ja himoitsemaan julkimoita, mutta kiinnyn helposti tuntemattomiinkin ihmisiin, jotka tuntuvat olevan intohimoisia elämää kohtaan.

_MG_2423 kopio

33. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikutti sinua eniten?

Ranskan kenkämarssi

34. Ketä kaipasit?

Ystävää Oulussa. Ystävää Botswanassa. Perhettä, joka on ripoteltu ympäri Suomea. Kotia reissuillani.

35. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?

TFW Helsingin valmentajat innostivat todella monena aamuna ja iltana niin urheiluasioissa kuin ihan muilla elämän osa-alueilla. Yhden naisen yrityksen, Innastuksen, Innan paikoitellen pelottavakin energia ja sinnikkyys teki vaikutuksen. Turkin matka toi kaksi kourallista upeita ihmisiä elämään. Suunto-Salomon-polkujuoksuprojektin takia sain tutustua moniin kivoihin. Lie kuinka monta unohdan. Ainiin! Asennemedian blogiporukka on vertaansa vailla.

Nyt tiedän! Parhaat tapaamani ihmiset ovat meiltä töistä. Sain superkivat uudet työkaverit, joista olen kiitollinen.

36. Mikä tai kuka yllätti sinut kuluneena vuonna?

Marraskuun lopun yllätyssyntymäpäivät ja 40 vierasta yllättivät minut aivan täysin. Kaikki tuli täysin puun takaa.

Onneksi myös moni muu tietää minun rakastavan yllätyksiä. Ja että yllätyn helposti. Sain yllättyä monesti, monesti, monesti. Yllätysten suuruus vaihteli lähikaupasta tuodusta ässäarvasta aina yllätysmatkoihin saakka.

_MG_1203 (kopio) kopio

37. Mitä viisi asiaa asetat itsellesi tavoitteiksi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia vaan henkilökohtaisia tavoitteita.

– Rakasta itseäsi enemmän, ole armollisempi.
– Vietä enemmän aikaa ystävien kanssa, panosta heihin, ole heille armollisempi.
– Ole enemmän luonnossa, mitä vain sitten teetkin siellä turhanpäisestä haahuilusta aina harkittuun seikkailuun.
-Venyttele, huolla kehoa. Ravitse ja rakasta sitä.
-Hanki enemmän aikaa. Priorisoi.

-Henriikka

ensimmäinen kuva: Emmi-Liia Sjöholm

Korvamatojen mysteeri

_MG_0095 kopio

Koko päivän on pyörinyt päässä Anssi Kelan Nummela. Biisi ei ole huonoimmasta päästä mutta korvamatona sietämätön. Jannen mielen rasitteena on ollut Destiny’s Childin Survivor, joten näistä kahdesta valitsisin kuitenkin tämän kotiseutuhimmailun viidakkoasuissa peuhaavien bikiniartistien sijaan.

On outoa, millaiset asiat mielessä voi pyöriä. Eilen luupilla pyöri ystäväni Instagram-statuksen infoteksti: ”I only want to live in peace and plant potatoes and dream”. Usean tunnin toistelin tätä mielessäni. Kaiken lisäksi en edes muistanut tarkalleen, miten tämä lause meni. Kiero mieleni mutisi kuitenkin epäselvät sanat haluamallaan tavalla ja aloitti luupin uudestaan.

_MG_0105 kopio_MG_0100 kopio

Talvi tuli Turkkiin Suomea aiemmin. Palmut peittyivät lumesta. Onneksi nyt sunnuntaina olemme saaneet valkoista lunta Helsinkiinkin. Pyöräilin juuri Rautatientorille ja pyörät sutivat alla. Aina yhtä ärsyttävää ja ihanaa, kun pyörä heittelehtii pehmeän lumen mukana eikä etene etanavauhtia kovempaa.

Olen unohtanut kiinnittää pyörälampun ja sekös vasta hävetti. Talutin suuren osan matkasta eikä päässäni pyörinyt mitään, vaikka kerrankin olisi ollut hyvä hetki antaa soida vaan.

_MG_0114 kopio_MG_0107 kopio

Rautatientorilla näin tuntematonta henkilöä, jolta ostin kauniin kuviollisen clutchin. Neljä euroa. Kallio kierrättää -facebook-ryhmän kautta löytynyt ja niin niin niin kaunis. Laitoin laukun tarakan metallipidikkeen alle ja sotkin kotiin. Tarkistin aina välillä kädelläni, että clutch on tallella.

Yritin löytää uusia pyöräteitä kotiin palatessani, mutta huonostihan siinä kävi. Ajelehdin lumisia teitä aivan liian kauas. Sen siitä saa, kun hortoilee ilman lamppua.

Toivon, ettei minua sakoteta tämän kirjoituksen perusteella lamputtomuudesta. Jos sakotetaan, olen sen ansainnut.

-Henriikka

Vihreän katon alla

_MG_0244 kopio

Täällä sitä ollaan ja ihmetellään. Kuumeessa, päänsäryssä ja kurkku kipeänä, mutta kuitenkin. Vihreäkattoinen koti on pahvilaatikoiden saartama, mutta kyllä me otamme niistä ajallaan ylivoiman. Pienin askelin, pienin askelin.

Kolmipäiväinen viikonloppu tuli juuri oikeaan aikaan. Tällaisen sairas-väänssin työtahdilla purkutyöhön tarvitaan todella aikaa. Keskiviikon loppiainen on varattu kirjanpitoon ja kuittisotaan, joten huominen on vielä aikaa näyttää muuttomiehen kyntensä. Ja sen jälkeen on tietysti koko elämä. Onneksi.

”Jos nyt saatais tehtyä edes jotain”, on ollut viime päivien sanoma.

_MG_0240 kopio_MG_0247 kopio

Tänään ystävä kävi aamulla kylässä, kun laitoin eilen viestiä:

Rakas Jagge. Eihän sulla oo huomenna aikaa tulla keskustaan noin 30 minuutiksi auttelee? Pitäis roudaa vinttiin kamaa, ja Jannella on jalka tulehtunut, se ei pysty juuri kävelee.

Joo kerkiin! Tuun vaik vähä ennen kybää.

Tuollainen ystävä minäkin tahtoisin olla. Ajattelin, etten paljasta miten kipeä itse olen, mutta räkää yskivä, nuhanenäinen mimmi taisi toimia kuntonsa rehellisenä mainoksena. Kiivetessämme vintille tavaraa silmät valuivat ja sydän hyppi. Hissitön talo on hissitön talo.

Lopetimme onneksi homman lyhyeen, puolikuntoisen ei kannata liikaa rehkiä. Istuimme kolmisin aamukahvit lähikuppilassa ja listasin paikan tulevien kantapaikkojen listaan.

_MG_0250 kopio

Voi kuulkaa, miten innoissani olen! Järjetön päänsärky takaraivossani jaksan iloita silti. Iloitsen uudesta kodista ja myös siitä, että voin vihdoin laajentaa kirjoituksiani myös vahvemmin sisustuksen puoleen.

Vielä ei ole vaatekaappia. Ei ole eteiseen naulakkoa eikä säilytystilaa. Vielä ei ole sänkyä eikä sängyn mentävää tilaakaan. Mutta isossa lätkäkassissa säilytettävät patjat ja petivaatteet on helppo levittää joka ilta sinne missä tilaa on.

Ui jui jui.

-Henriikka

Ps. Vinkkejä kaivataan! Tarvitsisimme vaatekaappeja/-komeroita. Luultavasti mattavalkoisia, mielellään ilman vetimiä. Monipuolisia: rekillisiä, mutta myös hyllyllisiä. Leveys 1,5–2 m. Syvyys maksimissaan 58cm. Korkeutta voi olla reilusti. Saranalliset ovet: ei peiliä, ei liukuovia.

Mistä, oi mistä? Ikean tavalliset Paxitkin ovat syvyydeltään 60cm. Kolme-neljä kaappia esimerkiksi, tähän tyyliin ilman nuppeja.

Kansa kaipaa selfieitä, reissuja ja rakkautta

IMG_8132

Naurattaa tämä uusi vuosi ja kun ihmiset laittavat vuodenvaihteessa elämiään uuteen uskoon. Sitä paketoidaan mennyttä vuotta, unohdetaan harmihetket ja hehkutetaan onnistumisia. Tulevaan ladataan kovia odotuksia, luetellaan lupauksia ja toivotaan parasta. Eikä ainoastaan toivota, vaan uskotaan parasta.

Olen itsekin ihan samanlainen. Jotkut kokevat kesän päätöksen sellaisena mentaalisena puhdistushetkenä, minulle se saletin varmasti uskollinen uusi vuosi. Aloitan jo ennen joulua kuluneen vuoden rullailun mielessäni. Tuntuu, että 365 päivää pitää paketoida mielessä jonkunlaiseksi käsiteltäväksi paketiksi, jotta voi siirtyä uuteen ympyrään. Tai jonoon, riviin, soikioon, liukuhihnaan. Tiedän, että ihmiset hahmottavat viikot, kuukaudet ja vuodet visuaalisesti kukin omalla tavallaan.

Tässä kollaasissa on yhdeksän vuoden 2015 suosituinta Instagram-kuvaani. Vaikka on vähän koomista, että olen itse kaikissa, niin myös ympärillä olevan tilanteet olivat unohtumattomia:

Valmis kulttuurituottaja. Onnen viikonloppu. Kuva: @muutakinkuintanssia
– Valmistujaispäivä toukokuussa. Anni Porrasmäki ikuisti onnellisen hymyn vesisateessa.

”Happy Happy Christmas ! :*”
Jouluaatto. Perheen syleilyssä joulukuusen edessä. Koko riemuvuosi jo melkein selätetty.

Se olisi kotimatka. Kolmen viikon Transsiperian reissu päättyi Pekingiin, jossa Instagram kuului sensuurin piiriin. Huomenna alkaa matkakuvien selaus ja blogitykitys, mutta ennen sitä kiitos paras matkaseura @mahtijanne @alinatsehov ja Juuso-Jesperi. Olipa elämän reissu! Maailma on sitten hieno.”
Kesäkuinen Transsiperian reissu kulki Helsingistä Moskovaan ja Siperian halki Mongoliaan ja Kiinaan. Kolmen viikon reissu on unohtumaton.

Lake Baikal.
– Baikal-järvi oli henkeäsalpaava.

Onnellinen tyyppi hakusessa? Täältä löytyisi.”
– Pääsin kovan odotuksen jälkeen joulukuussa luistelemaan punaisilla luistimillani kera ystävien.

”Sillä junat, jannet ja naiset on luotuja kulkemaan. Matka jatkuu Mongoliaan.”
– Love. Just love.

”Damdidam. Dam.”
– Kahden hengen pikkujoulut Idan kanssa. Yövyimme Lilla Robertsissa, jonka ikkunalaudalta aamutuiman kuva on.

Järjetön ikävä kesäkuun seikkailuja.”
Muistelin kertakaikkisen uskomatonta seikkailukesää.

Lempeää lauantaita tyypeille.
– Selfie neljänneltä hääpäivältä. Hymy kertoo paljon, jos ei kaikkea.

Millaisia johtopäätöksiä voi näiden tykätyimpien kuvien perusteella tehdä? Selfiet, matkustus ja rakkaus on pop. Näihin pitää panostaa siis tulevana vuonnakin. Sitä paitsi nämä taitavat olla niitä harvoja kuvia, joissa useassa minulla on kivasti laitetut hiukset. Olkoon se sitten neljäs.

Minusta on ihanaa, että vuoden vaihteessa uskotaan niin kirkasilmäisesti parasta. Sillä usein tuntuu, ettei sellaista toivoa ja valoa ole enää ihmissieluissa jäljellä.

-Henriikka

Ps. Haluan tehdä vielä tällaisen tilinpäätöksenkin! Ja koota kollaasiksi vuoden vaatteet. Mutta nyt en ehdi, sillä laturipiuha on vielä kadoksissa muuttolaatikoissa ja akku loppuu än-yy-tee..