Käynnissä on erittäin pitkä matkustuspäivä. Istun juuri Lontoon lentokentällä ja iloitsen ilmaisesta verkosta. Jos kaikki menee hyvin, olen perillä Honolulussa paikallista aikaa klo 22:43. Mutta 13 tunnin aikaeron vuoksi Suomessa kello lähestyy silloin jo sunnuntain puoltapäivää. Ensimmäinen lento Helsingistä Lontooseen lähti tänään ennen kahdeksaa, joten matkustusta kertyy tälle päivälle leppoisat 28 tuntia. Yritän ajatella toiveikkaana, että tällä kertaa en myöhästy lennoilta, eikä matkustusaika veny yli kahteen vuorokauteen.

Jännittää kyllä. Olen vasta viime vuosina tajunnut olevani matkajännittäjä. En ollut keksinyt sitä aiemmin, sillä mieleni pysyy kyllä miltei aina rauhallisena. Jännitys vain antaa itsestään merkkejä esimerkiksi fyysisin oikuin: on vaikeampi nukahtaa, ruokahalu on epätavallinen… Jännitys on lievää ja positiivista, semmoinen ajattelemaan ja toimimaan herättelevä voimavara. Minun on kuitenkaan turha väittää, etten jännittäisi.

Poden yleensä myös edellisillan lähtödepistä: ”Miksi edes lähden? Olisi niin ihana vain pitää lomaa Suomessa ja olla kotona.” Onneksi tunnen itseni ja tiedän, että tämä fiilis karkaa kuitenkin oitis, kun laukun saa hihnalle ja pääsee lentokentän turvatarkastuksesta läpi.

Alun perin minun piti lähteä reissuun vasta sunnuntaiaamuna. Onneksi päätin kuitenkin vaihtaa lähdön lauantaille, sillä maanantaina alkaa jo kielikurssi. Nyt minulla on koko sunnuntai aikaa levätä, tutkia paikkoja ja olla rauhassa. Voin käydä kurkkimassa missä EF:n kampus ja tulevat oppituntini ovat ja näyttääkö Waikikin uimaranta niin taivaalliselta kuin Pinterestissä.

On myös ihana purkaa kamat tulevaan kahden viikon kotiin. Minulla on oma huone EF:n asuntolassa ja aion tehdä siitä lempeän kotipesän. Sitten voin tarkistaa koulutarvikkeeni ja virittäytyä opiskelumoodiin: osallistun tulevan loman aikana 52 englannin oppitunnille. Se on todella paljon se. Se on ihanan paljon se.

Tarjolla olisi ollut myös 64 oppitunnin intensiivikurssi, mutta aktiivisista opinnoistani on jo sen verran aikaa, että uskon aivoni sietävän paremmin vähän lievempää tulitusta. Sitä paitsi en pistä pahakseni, jos saan tutustua kaupunkiin ja saareen vapaa-ajallani niin hyvin kuin mahdollista.

Toivon kovasti, että tulevissa kurssitovereissani on joku, joka tykkäisi tutkimusmatkailla kanssani. En välitä, olisiko hän 15- vai 85-vuotias, kunhan mieli olisi avoin ja utelias. Kaipaan varmasti opiskelun vastapainoksi myös paljon aikaa yksin, mutta tiedän, että saatan helposti myös liueta omiin oloihini uudessa sosiaalisessa ympäristössä, koska se on itselleni helpointa. Saan kuitenkin varmasti eniten irti, kun joku riuhtoisi mukaan tilanteisiin ja tapahtumiin. Pitää muistaa riuhtoa itse itseään.

Uskon, että reissusta tulee upea ja muistettava. Nyt vähän väsyttää, mutta kolmen lennon jälkeen pääsen suoraan nukkumaan. Lontoon ja Los Angelesin pysähdysten jälkeen on Honolulun vuoro ja olen saanut infoviestin, jossa kerrottiin Havaiji-paitaisten autonkuljettajien odottavan minua ja mahdollisesti muita kurssilaisia lentokentällä.

Laitahan seurantaan myös Instagram ja Snapchat (molemmat @aamukahvilla), niin pysyt perillä reissukuulumisista.

-Henriikka

Huom! Olen kurssilla EF:n kutsumana, enkä vastaa kustannuksista itse. Lue lisätietoa ja tilaa maksuton esite EF:n kielikursseista täältä.

Kuva: Lili’s

Viikon päästä tähän aikaan istun lentokoneessa. Matka on startannut jo ennen kahdeksaa aamulla ja olen perillä paikallista aikaa ennen keskiyötä. Olen toivottavasti saanut pitkillä lennoilla tehtyä kirjoitustöitä valmiiksi ja ajastettua mahdollisimman monta blogijuttua, jotta voin perillä Honolulussa vain olla ja keskittyä hetkeen. Aikaero paikkojen välillä on 13 tuntia, ja yhteensä matka perille kestää noin vuorokauden.

Kerroin spontaanin matkani määränpäästä viikko sitten ja paljastin, ettei kyseessä ole silkka loma. Ja nyt kerron lisää: lähden EF:n kielikurssille kahdeksi viikoksi opiskelemaan. EF kutsui minut pikaisella varoitusajalla kurssilleen, ja syöksyin jopa kesken kesäloman takaisin töihin, että sain matkan raivattua kalenteriin. Menen opiskelemaan meille kaikille tuttua englantia, sillä kaipaan kovasti sellaista hanakkaa englannin kielen intensiivikertausta. Molemmat viikot tulevat sisältämään 26 tuntia opiskelua, jonka rinnalla pääsen onneksi tutustumaan myös Havaijiin ja Honoluluun, siniseen mereen ja aaltoihin. Löysin jo Pinterestistä vinkin kaupungin parhaista kahvipaikoista.

Honolulun EF:n kampus on reilunkokoinen, muttei mikään jättiläinen. Olettaakseni kampuksella on noin 200 opiskelijaa, joista toiset ovat kielikursseilla ja toiset useamman kuukauden, jopa vuoden mittaisilla opintojaksoilla. Kerron lisää, kun pääsen tutustumaan paikkaan paremmin. Koulu sijaitsee kaupungin keskustassa ja ikkunasta näkee Tyynen valtameren. Kävelyetäisyyden päässä ovat Waikikin hiekkarannat. Ei varmaan tarvitse vakuutella, kuinka paljon odotan kaikkea.

Tulen asumaan koulun asuntolassa, omassa huoneessani. Lähden matkaan yksin, eikä perilläkään ole muita suomalaisia kielikurssilaisia samanaikaisesti. Saatan kuulemma kuitenkin kuulla suomea, sillä muutama nuori mimmi viettää siellä pidempää opintojaksoa. Mutta enhän minä sinne suomea menekään kuulemaan, vaan oppimaan kieltä ja oppimaan uutta (erityisesti hula-tanssia.)

Kyllä jännittää. Tämä on taas aivan uudenlaista matkustamista. Vaikka pursuankin intoa enkä periaatteessa ole mistään huolissani, huomaan välillä miettiväni aivan uudenlaisia asioita: Entä jos intensiivinen kielenopiskelu saa pääni aivan sekaisin? Entä jos en saakaan yhtään ystävää ja vietän kaksi viikkoa ypöyksin? Entä jos koko kaupungista ei saa gluteenitonta ruokaa? Entä jos en enää mahdu bikineihini? Entä jos kaikki muut haluavat bailata ja minä opiskella? Entä jos matkani on kuin kahden viikon kestoiset fuksiaiset? Ja aiheista tärkein: kuka oikein valokuvaa, kun Janne jää kotiin?

Hahahaha! Aukikirjoitettuna pohditut asiat kuulostavat aina paljon huvittavimmilta. Sydämestäni uskon, että edessä ovat kaksi viikkoa, jotka jäävät mieleeni koko loppuelämäksi. Voin sitten askel askeleelta murtaa ennakkopelkojani ja kirjoittaa teille, mitä kaikkea muuta kielikurssit ovatkaan kuin lukioikäisten juhlintaa. Haluan oppia niin paljon, nähdä niin paljon, tutustua ihmisiin ja kerätä pankkiin sellaisia elämyksiä, joista en ole ennen edes osaillut haaveilla. Kuka ties näkisin vaikka iloisen delfiinin!

Passi on voimassa, Esta on haettu. Viikko aikaa pakata. Iiiiiiiik!
-Henriikka

Huom! Olen kurssilla EF:n kutsumana, enkä vastaa kustannuksista itse. Lisätietoa löydät täältä.