Yksinkertaista elämää

11
–
astiat, elämä, kaverit

Olen miettinyt lähipäivinä, itse asiassa lähiaikoina, yksinkertaista elämää. Simple life – se kuulostaa englanniksi niin hyvältä, eikä oikein käänny suomeksi täydellisesti, mutta kyllä te tiedätte mitä tarkoitan: keskittymistä olennaiseen, olemista ja ajan käyttämistä perusasioiden äärellä.

En itse elä tällä hetkellä kovin simppelisti. Ihannoin kyllä sellaista elämäntapaa, mutten ole ollut vielä tarpeeksi rohkea pistämään elämää enempää uusiksi, ja mikä vielä olennaisempaa,  yksinkertaisemmaksi.

Sellainen yksinkertainen elämä on tietysti harvalle valinta. Ollaan taas etuoikeutetussa porukassa, jos siitä voi itse päättää – että pyykkää pyykin ja jauhaa kahvin käsin ja leipoo leivän itse, omistaa vain vähän materiaa ja käyttää vapaa-aikansa kävellen lähikortteleissa ja -metsässä.

Mutta jotenkin kaihertaa, että jos siihen kerran on mahdollisuus, niin miksei sitä mahdollisuutta käyttäisi? Tuntuu, että aidoin onnellisuus kumpuaa aina perusasioita. All the best things are wild and free.

Olisi otettava itseään niskasta kiinni ja yksinkertaistettava. Pelättävä vähemmän. Rakastettava ja oltava kiitollisia yhä enemmän.

Nämä kuvat ovat Suomenlinnasta, Doritin kotoa. Näitä kuvia katsellessani tajusin, mikä ystävyydessämme on erityislaatuista, ja siksi valitsin kuvan myös tähän juttuun. Meidän ystävyytemme on yksinkertaista.

Emme koskaan erityisemmin tutustuneet, vaan pidimme toisistamme samantien älyttömästi. Lähes ensi kerran nähtyämme menin Doritille yökylään, kysyin vaan suoraan, että voinko tulla. Nukuimme heti vieretysten kuin olisimme aina nukkuneet. Välillä olemme yksin yhdessä, muttemme koskaan yhdessä yksin. Juomme lähinnä kahvia, käymme kaupassa. Olemme Doritin poikien kanssa.

Olemme eri-ikäisiä, eri elämäntilanteissa, emmekä oikeastaan tunne edes kovin hyvin. Mutta riittävän hyvin, että pystyn sanoa silmät kirkkaina, että olemme aina ystäviä.

Ärsyttää, että vaikka kokee olevansa rohkea, niin silti pelkää. En uskalla yksinkertaistaa, en uskalla luottaa elämän sellaisenaan riittävän. En meinaa uskoa, että itse riitän, en meinaa uskoa että elämäni puitteet riittävät ja kantavat. Vaikka tietenkin ne riittävät, tietenkin ne kantavat! Eikä materia tai rakennettuihin puitteisiin tarraaminen ainakaan kanna, jos se on vaihtoehto.

Pitäisi varmaan muuttaa Suomenlinnaa, eläisin siellä seesteistä elämää, huomaan ajattelevani. Mutta tuossahan se ongelma onkin: en ikinä tyydy siihen, mitä minulla jo on.

-Henriikka

Kuvat: Dorit Salutskij, oma edit

Sykähdyttäviä reissuhetkiä: Nepalin Bandipur Old Inn

3
–
matkustusTags: , ,

Joskus reissatessa tapahtuu jotain pysäyttävää – ja tarkoitan nyt pelkästään positiivista, jotain niin ihanaa, että hetki seisahtuu. Tänään sain sellaisen hetken, kun astuimme seuraavien kahden yön yöpaikkaamme, Bandibur Old Inn -majataloon.

Bandiburin kylässä asuu noin 2000 ihmistä. Kylä on kukkulan huipulla ja ylös hotellille eivät pääse edes autot, joten kävelimme loppumatkan. Sympaattinen majapaikkamme tarjoili tervetuliaisjuomiksi sitruunasoodaa ja esitteli huoneemme. Saimme kaikki mielettömät, vanhat huoneet, mutta minä sain kivuta majapaikan korkeimpaan kerrokseen, kattoterassihuoneeseen.

Vaikka olen päivän ajomatkasta vähän räytynyt ja ihan mitkä sattuu vaatteet päällä, tunnen olevani prinsessa. Ja voin kertoa, että tunnen olevani prinsessa hyvin, hyvin harvoin.

Ihailin katunäkymää pieneltä puuparvekkeelta ja Himalajan huippuja kattoterassilta. Illaksi sytytin kynttilänkin. Olen tallustellut täällä pehmeissä sukissani kylmillä kivilattioilla ja nuuhkutellut tervan ja vanhojen puurakenteiden tuoksua. Kiviset seinät ovat varastoineet niin ihanasti kylmää ilmaa, että voin istua villapaita päällä ja kuvitella itseni jonnekkin vähän lähemmäs keskiaikaa.

Majatalossa ei ole varmaan pieniä huoneita, sillä minullakin on kolme sänkyä. Yksi on vain ja ainoastaan nukkumiselle, yksi on prosesseja varten (esim. tavaroiden pakkaus, asioiden säätö) ja yksi on pehmeä työtilani minulle ja läppärilleni.

Pihalta kuuluu reilusti koirien haukuntaa ja ulvontaa. Autojen ääntä ei yhtään. Viettäessäni kolme kuukautta Etiopiassa, totuin hyyenojen huutoon iltaisin, mutta nämä koirat iskevät vielä parin yön jälkeen aika reilusti tajuntaan. Siitäkin huolimatta, pidän kruununi.

Kello tulee juuri kymmenen. Tiedän iltapäivähaahuiluni perusteella, että koirien lisäksi kaduilla kulkevat myös kanat, kukot ja pikkutiput, sekä lehmät ja puhvelit. Lapset ovat menneet jo ajat sitten nukkumaan, niin kuin varmaan aikuisetkin: perusnepalilaiset kun kuulemma heräävät siinä viiden maissa. Naisilla ei ole ollut ulos asiaa muutamaan tuntiin, onhan pimeä.

  Näitä samoja tähtihetkiä elää niin arjessa kuin reissussakin, mutta matkalla pääsee ehkä helpommin pysähtymään eteen sattuneen hyvän eteen. Tänään en edes välitä, ettei vesihanasta välttämättä tule kuumaa vettä, sillä minulla on täällä turva, oma katonrajan salapaikka. Pidin Katmandoon modernistakin hotellista, mutta voi veljet, kyllä vanha pieksee lähes aina uuden. Sitä paitsi kahvikin kuuluu hotellin hintaan!

Koirat lopettivat haukkumisen, eikä wifikään kanna huoneeseeni asti, joten kaikki häiriötekijät on eliminoitu. Kipaisen nopeasti ala-aulaan julkaisemaan kirjoituksen ja käyn prinsessaunilleni.

Tähtihetkiä kaikille.

-Henriikka

Huom! Matka on toteutettu yhteistyössä Mandala Travelin ja Partioaitan kanssa, enkä vastaa kaikista kustannuksista itse.

7 isoa oivallusta ihonhoidosta

94
–
kosmetiikka, yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö: Mossa & Asennemedia

Niin oudolta kuin se kuulostaakin, iho on ihmisen suurin elin. Sitä kannattaa siis hoitaa hyvin ja huolella. No, hoidanko itse? Niin kuin tiedätte, niin en turhan ahkerasti, enkä ainakaan turhan säännönmukaisesti, mutta koko ajan vähän paremmin. Toisaalta niin minun yksinkertaisesti pitääkin. Minä en nuorru ja tiedän, ettei auringon alla ja talven viimassa kouliintunut ihoni nuorru sekään.

Näissä kuvissa näkyy yksi suosikkisarjoistani: Mossa. Olen käyttänyt Mossaa siitä lähtien, kun se tuli Suomen markkinoille tammikuussa 2016. Vaikka käytänkin aina useita merkkejä samaan aikaan, sen jälkeen olen ostanut ylivoimaisesti eniten Mossan kosmetiikkapurkkeja kotiini. Voin ihan rehellisesti todeta, että Mossa on muodostanut sellaisen tietyn perustan ihonhoidolleni viimeisen kahden vuoden ajan. Se on edullista ja mutkatonta, ei mitään turhaa kikkailua, mikä sopii minulle erinomaisesti. Lisäksi se on tietysti luonnonkosmetiikkaa.

Mutta kun puhutaan yleisesti ihonhoidosta, niin ajatukseni toki laajenevat kosmetiikkapurkeista laajempiin teemoihin. Ajattelin teillekin olevan hyötyä siitä, että kasaan isoimmat oivallukseni ihonhoidosta napakkaan seitsemän kohdan listaan.

7 oivallusta ihonhoidosta

1.    Öljyn käyttö ei tee ihosta rasvaista

Rasva on eri asia kuin kosteus. Löysin öljyt verrattain myöhään, itse asiassa sen jälkeen, kun joku asiantuntija kommentoi tammikuun 2016 postaustani Mossan suosikeista. Hän kehotti kuvailuni perusteella kokeilemaan öljyä, edes muutamaa tippaa kasvovoiteen sekaan. Skeptisenä öljyihmisenä olin aina ajatellut, että helposti kiiltelevä ihoni rasvoittuisi öljyistä liikaa, mutta mitä vielä! Öljyt ovat korjanneet ihon kosteustasapainoa älyttömästi.

Kesäisin voin mennä pelkällä voiteella, mutta kylmemmillä ilmoilla illalla levitetty öljy on ihan ehdoton. Lisäksi tajusin, että öljy jäi joskus aiemmin ihon pintaani killumaan myös sen vuoksi, että iho oli niin kuiva, ettei öljy päässyt läpäisemään ihon päällimmäistä kerrosta kunnolla. Oikein käytettynä öljyt muodostavat ihon pinnalle suojaavan kalvon, joka auttaa pitämään kosteuden ihossa.

2.    Öljy levitetään kostelle iholle

Tämän opin kaksi viikkoa sitten. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Öljy levitetään lämpimälle ja vedestä kostealle iholle, silloin se kosteuttaa eniten sitomalla eniten vettä. Parhaiten kasvoöljy imeytyy kuorittuun ja puhdistettuun ihoon, kun ihohuokoset ovat avoinna. Itselläni on tällä hetkellä käytössä tuo Mossan Vitamin Oil Cocktail, joka on hinta-laatusuhteeltaan paras löytämäni öljy.

3.    Rasvavaatteet

Tästä olen kirjoittanut jo aiemmin! Ihan mieletön ex-kollegaltani oppima, simppeli konsepti: hanki erilliset rasvavaatteet, jotka voivat rauhassa tuhriintua rasvaan. Näin et skippaa kropan rasvaamista sen vuoksi, ettet halua sotkea vaatteitasi, muttet jaksa myöskään odottaa nakupellenä rasvan imeytymistä.



4.    Minun ei tarvitse tehdä kompromisseja vaihtaessani luonnonkosmetiikkaan

Yksi suurimpia oivalluksia ihonhoidossa oli, että voin saada yhtä hyvää ja parempaa hoitoa iholleni, jos vaihdan luonnonkosmetiikkaan. Eikä kyse ole pelkästään maailman hyvinvoinnista, vaan myös ihan oikeasti siitä konkreettisesta ihon hyvinvoinnista.

Jostain 2000-luvun alusta monen päähän on pinttynyt ajatus, että kaikki eettisempi ja ekologisempi on myös laadultaan vähän kehnompaa. Onneksi näin ei todellakaan aina ole.

5.    Harvoin on useammin kuin ei koskaan

Muistan (jaksan) aika harvoin käyttää niin sanottuja erikoistuotteita, jotka toisille ovat ihan rutiininomaisia tuotteita: kuoria, tehdä naamioita, käyttää kasvovettä… Jossain vaiheessa morkkistelin ja mollasin itseäni, kun käytän lähinnä vain tehokaksikkoa puhdistusaine + kosteusvoide/öljy.

Harvoin on kuitenkin useammin kuin ei koskaan. Vaikka edelleen haluaisin oppia vähän aktiivisemmaksi, yritän ajatella nuo harvatkin kerrat positiivisena. Niin kuin urheilussakin: lyhytkin treeni on parempi kuin ei treeniä ollenkaan.

6.    Likaiset kädet voivat olla este hyvälle kasvojen puhdistamiselle

Yllättävän usein ihmiset pesevät kasvojaan likaisin käsin. Se tapahtuu varmasti huomaamatta, kun väsyneenä yrittää hoitaa iltapesun alta pois. Mutta voitte kuvitella, miten paljon bakteereita käsissä on pitkän päivän jälkeen. Kasvojen hyvälle puhdistukselle lienee siis parempi, että kädet pestään ensin ja kasvot vasta sitten.

Kesällä käytän myös puhdistusvaahtoa, mutta talvella se on usein liian rajua, joten käytössä on usein puhdistusemulsio. Tulevaisuuden haaveissa on vihdoin vakinaistaa miselliveden käyttö.

7.    Sisäinen hoito

Kosmetiikkaa voi lätratä loputtomiin, mutta tehokkainta käyttö on, jos niiden rinnalla ihoa ruokkii ja hoitaa myös sisäisin keinoin. Ruokavalio, riittävä vedenjuonti ja vitamiinit sekä lisäravinteet luovat pohjan kokonaisvaltaiselle ihon hyvinvoinnille. Tiedätte ehkä sipsisilmäpussit tai suklaasta kukkivan ihon? Tai sen, kuinka iho näyttää ravintoköyhältä, kun on unohtanut juoda vettä? Sisäinen hoito ei ole mitään huuhaahommaa, vaan luovat yhdessä oikeiden tuotteiden kanssa mahdollisuudet terveelle, hehkuvalle iholle.

En ole erityisen kiinnostunut kosmetiikasta, mutta olen kiinnostunut omasta hyvinvoinnistani ja maailman hyvinvoinnista. Ja kyllä, omasta ulkonäöstänikin aika lailla. En varmaan käyttäisi kosmetiikkaa ollenkaan, ellen tietäisi sen olevan niin ratkaisevassa osassa hyvinvointiini ja ulkonäkööni, eli elämänlaatuuni ylipäänsä. Kun siis jotain kosmetiikkaa on käytettävä, käytän mielelläni jotain yhtä simppeliä ja toimivaa kuin Mossa.

Ja kun tarkemmin pohdin, niin onhan se aika ihanaa levittää jotain ihanalta tuoksuvaa voidetta saunan jälkeen iholle tai rasvata jalat kerrankin kunnolla ja sujauttaa ne puuvillasukkiin.

Mitkä ovat teidän vinkit ja oivallukset ihonhoidosta? Tämä ei ole nyt mikään retorinen kysymys, vaan oikeasti uteliaan ja oppimishaluisen ihmisen kysymys teille. Motivaattorina arvon kaikkien vastanneiden kesken reilun Vitamin Cocktail –tuotepaketin viikon päästä, 1.3.

-Henriikka

Ps. Vinkiksi, että Sokoksella on katalogikampanja 4.3. asti, jossa Mossalta tarjouksessa on uudet kasvovedet, kuorinta-aine ja hehkuttamani kasvoöljy.

1 … 157 158 159 160 161 162 163 … 818