Kun elämä tyrmää, kun elämä kantaa

10
–
elämä, oma tyyli, outdoor

Joskus elämä, ihan sellaisenaan, vetää maton jalkojen alta ihan yllättäen. Tai tekijäksi luulee elämää silloin, kun kaikki tapahtuu. Useimmiten jälkikäteen ymmärtää, että maton päälle on ihan itse astellut ja koko shöwstä on ihan itse vastuussa.

Eilen oli kamala päivä.

Tekisi mieli heti kirjoittaa, että kylläkyllä olen elämästä kiitollinen, ei ei en tiedä mitään todellisuudesta kurjuudesta. Mutta hyvänen aika, niin se vain on, että eilinen oli minulle kamala. Minulle vain, ei yleisesti koko universumille tai mittavasti koko kansakunnalle.

Mistä kamaluus johtui? Yksin töistä. Yksin liiasta töistä. En ikinä haluaisi kuulla itseni sanovan tätä lausetta, en haluaisi ikinä kirjoittaa tätä lausetta, mutta niin se vain oli.

Ei mitään dramaattista, ei mitään vakavaa. Työtkin itsessään ovat kaikki hienoja. Olen vain rakentanut alkuvuoteni työkalenterin sellaiseksi korttitaloksi, joka kyllä näyttää mahtavalta, jos mikään tuuli ei puhalla koskaan pienintäkään tuulenvirettä sitä päin. Mutta joka musertuu täysin, jos pikkuinen puhuri käy, tai jos yksi kortti kiskaistaan yllättäen välistä.

Ärsyttää niin paljon löytää itseni tilanteesta, jossa olen priorisoinut rahaa ja hienoja projekteja vapauden ohi. Eihän tämän näin pitänyt mennä. En oikein tiedä mitä olen taas ajatellut, sillä tätähän minä nimenomaan en halunnut.

Eilen sitten pari korttitalon korttia lähti yhtäkkisen tuulenpuuskan mukana, mikä sai aikaan elämän täystyrmäyksen. Katsoin kalenteriani, mietin itseäni ja resurssejani. Kaikki tuntui mahdottomalta. Stressi laukaisi järkyttävän pääkivun, 14-tuntinen läppärityöpäivä ja ruudulta heijastuva valo tuntuivat niin syvällä silmänpohjissa saakka, että luulin oksentavani ja pyörtyväni perään.

Päivän päätteksi makasin sikiöasennossa maassa ja yritin toistella itselleni, että huomenna on uusi päivä. Että iloni ei ole lopullisesti poissa.

Kuulostaa dramaattiselta, mutta sitä se ei tosiaan ollut kuin hetkellisesti. Näin huonoja päiviä minulla ei onneksi ole kuin ehkä kerran vuodessa – nukahdan hyvin harvoin nyyhkyttäen. On vain todella ikävä tunne tajuta, etten ehkä pysty-ehdi-kykene. Että paletti on mahdoton, enkä voi tai halua tehdä mitään puolivillaisesti.

Ja tiedättekö mikä saattoi osaltaan olla vahvistamassa kierrettä? Kontrastit. Se, että maanantai oli niin hyvä päivä. Niin taianomaisen loistava, nämä kuvat on otettu silloin. Saunoimme ja uimme avannossa sunnuntaina, nukuimme hyvin ja maanantain olimme Eevan kanssa koko päivän ulkona. En välittänyt, vaikka auto jäi jumiin lumiselle metsätielle ja lapioimme vimmatusti puoli tuntia, en välittänyt vaikka varpaita vähän paleli. Nautin joka solullani, kun ympärillä oli metsää eikä lisäksemme ainoatakaan ihmistä.

Sitä vapautta minä halusin, kun aloin yrittäjäksi. En itkua iltaisin. Sellaisen vähän huojuvan, mutta perustuksiltaan varman korttitalon. Jonne voi tuulla sisään, eikä paljon hetkauta.

Eilisen lohtu oli, että huomenna on uusi päivä. Tänään avasin silmäni uuteen päivään vähän jännityksissäni. Hengitin syvään ennen kuin hyppäsin laivasängystämme alas. Katsoin kylpyhuoneen peilistä itseäni, ja silmäpussien ja vaalean hiuspehkon lisäksi hymy oli tallella.

Onneksi oli.

-Henriikka

Kuvat: the Eeva Mäkinen, jälleen kerran

villapaita/Devold (Partioaitta), pipo/Samsoe&Samsoe

Pelasta maailmaa vähän joka päivä

11
–
elämä, kestävä kehitys, yhteistyöTags:

Kaupallinen yhteistyö: Joutsenmerkki

Olimme eilen ystäviemme luona illallisella. Oli rentouttavaa ja virkistävää. Ihanaa kotitekoista ruokaa ja täydellinen riippumatto huoneen nurkassa. Aiheet poukkoilivat urheilusta töihin ja ruokaan.

Huomaan kuitenkin, että yhä useammin ystävienkin kanssa tulee keskustelua kaiken kevyen rinnalla maailman tilasta – Voiko avokadoja syödä hyvällä omatunnolla, kun ne ovat sellaisia vesisyöppöjä? Tulisiko matkustus lopettaa? Mitä kaupasta kannattaa kantaa kotiin? Miten koskaan voi tehdä enää mitään oikein?

Siinä missä ennen höpöteltiin niitä näitä vaatteista ja pojista, nykyisin niiden rinnalla keskustellaan isona teemana kestävästä kehityksestä ja ympäristöasioista. Paremmista valinnoista. Tiedä sitten, onko se iän vai yhteiskunnan heräämisen luomaa muutosta. Uskoakseni molempia.

Yksi oman elämäni ilonaiheita on ollut tajuta, että blogini yhteistyökampanjat eivät tänä vuodenvaihteena keskittyneet enää joulusesongin shoppailuun, vaan nimenomaan uuteen vuoteen ja uuteen alkuun. Suoraan sanoen minua ei enää edes kysytty kulutuskeskeisiin joulukampanjoihin. Sen sijaan olen iloinnut, että blogin yhteistyökumppaneiksi on noussut parempien arvojen merkityksellisempiä toimijoita, esimerkiksi yhdistyksiä, säätiöitä ja voittoa tavoittelemattomia järjestöjä, joiden sanoma kestää yli sesonkirajojen.

Tällä kertaa framilla on vanha tuttu, Joutsenmerkki.

Tunnistatko Joutsenmerkin?

Kuinka moni tunnistaa Joutsenmerkin? Luulen, että noin kaikki kädet nousevat ilmaan. Kuinka moni tietää, mistä Joutsenmerkki kertoo? Ennustan useiden käsien laskeutumista hiljalleen takaisin vartalon viereen.

Joutsenmerkki on ensimmäisiä merkkejä (ellei ensimmäinen), jonka opin lapsena tuotteista. Mutta lähivuosina, tarkemmin sanottuna viimeisen 15 vuoden aikana, merkki on hautautunut aika hyvin mielen perälle.

Pidän sitä kyllä luotettavana (niin kuin muutkin suomalaiset tutkimusten mukaan), vaan en ole pohtinut sitä aktiivisesti vuosiin. Merkki on saanut minut tarttumaan ostettavaan tuotteeseen helpommin, mutten ole edes kunnolla tiedostanut miksi.

Mistä Joutsenmerkki kertoo?

Joutsenmerkki eli pohjoismainen ympäristömerkki kertoo puolueettomasti tuotteen ja palvelun ympäristöystävällisyydestä – tuotteen turvallisuutta ja laadukkuutta unohtamatta. Se ohjaa omalta osaltaan vastuulliseen, ympäristön paremmin huomioivaan kuluttamiseen. Pohjoismainen ympäristömerkintä on laatinut kriteerit noin 60 eri tuoteryhmälle. Kriteerit ottavat huomioon kunkin tuoteryhmän kannalta merkittävimmät ympäristövaikutukset koko elinkaaren ajalta.

Joutsenmerkin tavoitteena on edistää kestävää kehitystä, johon pyritään askel kerrallaan. Tämä tarkoittaa sitä, että Joutsenmerkin kriteereitä tiukennetaan noin 3–5 vuoden välein. Kriteereitä tarkistetaan muun muassa uuden ympäristötiedon, tekniikan kehityksen sekä markkinatilanteen mukaisesti.

Pohjoismaiden ministerineuvoston kuluttajasektori perusti Joutsenmerkin vuonna 1989. Suomi, Ruotsi, Norja ja Islanti ovat olleet mukana Joutsenmerkki-yhteistyössä alusta alkaen, ja Tanska tuli mukaan vähän myöhemmin. Joutsenmerkki on vapaaehtoinen. Yritykset voivat hakea merkkiä tuotteilleen tai palveluille, jotka täyttävät niille asetetut kriteerit.

Kirjoitin kirjoituksen aluksi, että kestävästä kehityksestä on tullut yksi kahvipöytien puheenaihe ystävien kesken. On sydäntälämmittävän hienoa nähdä, että ympärillä parveilee asiasta kiinnostuneita.

Toisaalta asialla piilee toinen puoli. Olen myös huolissani siitä, miten paljon lamaantumista nämä keskustelut saavat aikaiseksi. Vaikka on tärkeää, että aiheesta keskustellaan ja muutokseen pyritään, eivät ympäristöhuolen synnyttämät viha, suru ja pelko auta, elleivät ne saa aikaan toimintaa. Jotta ympärilleen pystyisi kylvämään enemmän tsemppimieltä ja uskoa tulevaisuuteen, kannattaa pohtia kuinka asiaa lähestyy tai kuinka asiasta kertoo eteenpäin.

Joutsenmerkin kaltaiset toimijat tekevät parempien valintojen tekemisen paljon helpommaksi. Kuluttajan on harvoin kovin helppoa tutkia tuotteiden alkuperää tai esimerkiksi ympäristökuormitusta ilman ammattilaisten apua. Elinkaaren vaiheisiin on usein haastava syventyä yksin.

Joutsenmerkin voi löytää esimerkiksi wc- ja talouspapereista, puhdistusaineista, ajoneuvon polttoaineista, siivousvälineistä, huonekaluista, maaleista… Myös palvelut, kuten hotellit, painolaitokset, siivouspalvelut ja autopesulat, voivat saada Joutsenmerkin. Kaikilla tähän kirjoitukseen kuvatuilla tuotteilla on Joutsenmerkki.

Hotellien rinnalla itseäni eniten kiinnostava seikka on Joutsenmerkitty sijoittaminen! Kelatkaa nyt! Joutsenmerkityt sijoitusrahastot takaavat vastuullisen sijoittamisen, mikä on ihan älyttömän siistiä.

Joutsenmerkki etsii ratkaisuja energiankäyttöön ja ilmaston lämpenemiseen, kemikaalien käyttöön, luonnon monimuotoisuuden tuhoamiseen ja jäteongelmaan. Toivon, että tälläkin kirjoituksella onnistun taas muistuttamaan niin teitä kuin itseäni siitä, että meitä kaikkia tarvitaan noiden ratkaisujen löytämisessä.

Käyn itse joka päivä ajatuksissani läpi näitä asioita, erityisesti matkustuksen näkökulmasta ja siihen teemaan tulen palaamaan vielä monesti. Mutta yhtä lailla arkiset valinnat vaikuttavat isojen teemojen rinnalla: millaista leivinpaperia ostamme kaupasta, millaisilla leluilla lapsemme leikkii, millaista kosmetiikkaa levitämme ihollemme, millaisiin rahastoihin rahamme sijoitamme…

Janne totesi eilen kesken illallisemme: ”Sulla taitaa Henriikka olla nämä maailmanparannusasiat aika vahvasti mielen päällä tällä hetkellä.” En voinut todeta kuin, että näin taitaa todella olla. Pääni on suoraan sanoen kaikesta vähän pyörällä.

Mutta yritän vain sinnikkäästi pitää oman mieleni riittävän optimistisena, ettei maailmantuska lysähtäisi vuoren lailla päälleni ja tekisi minusta toimetonta. Haluan olla sellainen pieni, mutta toimiva ratas koneistossa.

-Henriikka

Naisen terveyskatsaus: 17 laboratoriotutkimusta kerralla selville

19
–
hyvinvointi, yhteistyöTags: ,

Kaupallinen yhteistyö: Terveystalo & Asennemedia

Olen aina ollut kiinnostunut terveyteeni liittyvistä numeroista: ovatko kilpirauhasarvot kohdillaan, kolesteroli kuosissa ja kehossa riittävästi vitamiineja. Lapsena odotin jokavuotista koulun terveystarkastusta, jotta sain tietää pituuteni, painoni ja erityisesti hemoglobiinini. Oli hauska vertailla lukuja edelliskertaan ja tietää, että kaikki on kunnossa.

Olen samanlainen edelleen – en ole terveyteni kanssa vainoharhainen, mutta oma terveys kiinnostaa. Haluan olla täysissä voimissa, mahdollisimman energinen ja hyvinvoiva, jotta saan elämästä ja itsestäni eniten irti.

Siksi lähdin tosi mielelläni mukaan, kun Terveystalo kutsui käymään Naisen Terveyskatsauksessa, jolla kartoitetaan kattavasti yleinen terveydentila 17 laboratoriotutkimuksella.

Miksi halusin terveyskatsaukseen?

Olen jo pitkään harkinnut meneväni laajoihin verikokeisiin. Kolesteroliarvot ovat kiinnostaneet, sillä syön paljon kananmunia, ja näiden kahden yhteydestä kirjoitetaan alituiseen. Vitamiinit kiinnostavat aina, mutta erityisesti nyt, kun olen jättänyt punaisen lihan kokonaan pois reilu vuosi sitten. Lisäksi usea tuttu on löytänyt viime vuosina melko yllättäen kilpirauhasongelmia verikokeiden paljastaessa arvojen heittelyn. Halusin tsekata tämänkin asian.

Kärsin toisinaan väsymyksestä ja esimerkiksi päänsärystä ja halusin siksikin tietää, että arvot ovat kunnossa. Mitään tavanomaisesta poikkeavaa en ollut kuitenkaan käytöksessäni huomannut, joten testi ei ollut missään tapauksessa itselleni keino löytää jollekin ongelmalle ratkaisu. Haluan vain huoltaa itseäni ja terveyttäni kunnolla ja ennakoivastikin.

Kuinka laboratoriokokeet käytännössä hoituivat?

Varasin ajan puhelimella ja pyysin toimipisteeksi itselleni sopivinta Kampin Terveystaloa. Yhtä lailla muutaman minuutin ajan olisi voinut varata netistä ja mihin tahansa Terveystalon laboratorioon.

Sain ajan heti seuraavalle päivälle ja kahdeksalta aamulla kävelin reilu 12 tunnin paaston jälkeen ilmoittautumisen kautta laboratorioon. Homma hoidettiin nopeasti pelkillä verikokeilla, jotka olivat muutamassa minuutissa ohi.

(Naurattaa, kuinka kuulen lähes joka kerta verikoetta ottaessani kohteliaisuuden: Onpa kerrassaan upeat suonet! En usko, että pinnassa olevat, sinertävät suoneni ovat kenellekään muulle ihastelun aihe kuin kokeen ottajille.)

Kokeen jälkeen kävin kassalla ”maksamassa” kokeeni Naisen Terveyskatsaus -lahjakortilla, jonka voi ostaa itselleen tai ystävälle 135 eurolla Terveystalon nettikaupasta. Vaihtoehtoisesti saman summan voi maksaa paikan päällä ilman lahjakorttia.

Mitä kokeissa mitataan?

Naisen terveyskatsastuksessa on yhteensä 17 laboratoriotutkimusta, siis verikoetta. Tutkimukset kartoittavat kattavasti naisen yleisen terveydentilan ja erityisesti naisen elimistölle ominaiset kohteet. Tulosten perusteella saa tietoa mahdollisista piilevistäkin tulehduksista, aineenvaihdunnan häiriöistä, anemiasta, kilpirauhasen toimintahäiriöistä, elimistön puolustusjärjestelmän häiriöistä, vitamiinin puutoksista, luuston tilasta ja kolesteroliarvoista.

Tutkimuksissa tsekataan siis melkoinen pakkaus: perusverenkuva (hemoglobiini, valko- ja punasolut, verihiutaleet, punasolujen tilavuusosuus sekä kolme punasoluindeksiä), elimistön rautavarastot, tulehdukset, sydän- ja verisuonitauteihin liittyvät tulehdukset, sokeriarvot (diabetesriski), maksan toiminta, munuaisten toiminta, kilpirauhasen toiminta, kolesterolit, anemia (vitamiinipuutokset), kalsiumtaso ja fosfaattitaso.

Kuinka sain tutkimusten tulokset?

Koko katsaus hoituu labrakäynnin ohella ihmeellisen internetin välityksellä. Lääkäri tulkitsee laboratoriotutkimusten tulokset chat-vastaanototolla ja suosittelee niiden perusteella mahdolliset jatkotoimenpiteet. Lääkäri-chat päivystää 24/7.

Sain omat tulokseni kolme päivää kokeiden jälkeen. Puhelimeen kilahti viesti, että tulokset ovat saapuneet Oma Terveys -palveluun. Testi-intoilija kun olen, kirjauduin palveluun samantien lukemaan tuloksiani. Kirjautuminen hoitui pankkitunnuksilla.

Mitä tutkimustulokset kertoivat?

Palvelusta löytyi pitkä liuta tutkimustuloksia riveinä ja numeroina. Tulosten rinnalla oli viitearvot kustakin. Olin silti aika uunona niiden kanssa, joten kirjauduin heti chatiin yleislääkärin kanssa. Kopioin keskustelun kokonaisuudessaan (saatte siis myös tietää millaista kieltä käytän chattaillessäni!):

Minä: Hei! Sain juuri Terveyskatsaukseni tulokset, mutten ymmärrä niistä kovin paljon. Olisiko minun mahdollista saada jotain lisätietoa/analyysia niistä?

Lääkäri: Hei, odota hetki, katson tietojasi.

Minä: Kiitos!

Lääkäri: Katsoin, että 19.1. otetuissa labroissa kaikki arvot ovat kunnossa. Verenkuvasi on hyvä. Sokeriarvot ja kolesteroliarvot hyvät. Lasko eli pitkäaikaistulehduksia kuvaava arvo on normaali.
Samoin suola- ja elektrolyyttiarvot ovat hyvät. Maksakokeet ja kilpirauhaskokeet normaalit.

Minä: Eli ei ole mitään, mikä olisi edes vähän epänormaalia tai poikkeavaa? Mietin onko jotain, mihin voin keskittyä tai tehdä paremmin? Vieläkö siellä oli muuta? Ainakin vitamiineja?

Lääkäri: B-vitamiinit ja rauta-arvot ovat normaalit. Ei ole labroissa tosiaan mitään vähänkään epänormaalia.

Minä: Noniin, eikai tässä sitten muu auta kuin jatkaa samaan malliin vain :) Kiitos paljon!

Lääkäri: Kyllä juuri näin! Mukavaa päivänjatkoa!

Millainen olo Naisen terveyskatsauksesta jäi?

Päällimmäisenä jäi olo, että hoituipa homma törkeän nopeasti. Koko paketti oli parissa päivässä valmis ja kaikki sujui jouhevasti.

Olin myös tietenkin iloinen ja helpottunut, että arvot olivat kohdallaan.

Täytyy kyllä paljastaa, että samaan aikaan olisin mielelläni löytänyt syyn päänsärkyihini ja väsymykseeni vaikka liian vähästä D-vitamiinista. Nyt on yksinkertaisesti todettava, että olen vain nukkunut liian vähän tai huonosti, tuijottanut liikaa valoruutuja, tehnyt liikaa töitä ja stressannut liikaa. Tiedänpä taas palata perusasioiden äärelle.

Hemoglobiini huitelee itselläni viitearvojen alareunassa, joten rautakuurin voisin kyllä ehkä taas napata. Näillä lukemilla ei pääse edes luovuttamaan verta. Ja B12-vitamiinit voisivat kyllä olla vähän paremmassa jamassa. Miksi suotta keikkua viitearvojen alareunalla, jos on muutenkin elämässä määrätietoinen? Hah.

Naisen terveyskatsaus -lahjakortti on aika oiva lahjaidea vaikka kolmikymppiselle. Olen selkeästi innostunut näistä eritelahjoista, sillä toinen viljelemäni idea on DNA-testi, jossa maailmalle lähetetään omaa sylkeä. Niin ne vaan omat liejut kiinnostaa – ja oma terveys eritoten!

Miltä tällainen tutkimus teistä kuulostaa? Voisitteko lähteä kokeilemaan? Miksi, miksi ette?

Tänään aion tehdä terveyteni eteen taas jotain ihan muuta: Tammelan seutu ja rantasauna kutsuu. Huomenna ulkoillaan!

-Henriikka

1 … 163 164 165 166 167 168 169 … 818