Paitoja, kerrostaloja, polkupyöriä – puun monet mahdollisuudet

6
–
mökki, outdoor, yhteistyöTags:

Kaupallinen yhteistyö: Metsäteollisuus ja Asennemedia

Metsä kiinnostaa. Mitä enemmän vietän siellä aikaa, sitä enemmän se kiinnostaa. Eikä ainoastaan retkeilypuitteina tai kauniina maisemina, vaan myös monina muina mahdollisuuksina.

Jos minulle olisi sanottu lukioaikana, että olen vielä joskus todella kiinnostunut biologiasta, olisin varmaan tyrskähtänyt. Luin ja opiskelin kyllä ahkerasti, kävin kurssit kelpo arvosanoin, mutta koska en kokenut aiheen liittyvän millään tavalla konkreettisesti elämääni, katosivat ne nopeasti mielestä. Nyt retkeilyn ja luontomatkustuksen myötä suorastaan intoilen vanhojen biologian kirjojen perään.

Vielä makeammin olisin nauranut, jos joku olisi sanonut minun kiinnostuvan muutaman vuoden päästä metsäteollisuudesta – excuse me what? Metsäteollisuuden yritykset olivat olleet lapsena koripallojoukkueemme sponsoreina, mutta se olikin lähin kontaktini koko alaan.

Vaan niin ne ajat muuttuvat – onneksi.

Tässä yhteistyökirjoituksessa on tarkoitus perehtyä sunnuntaihin sopivan pintaraapaisun lailla puupohjaisiin tuotteisiin ja niiden mahdollisuuksiin muuttuvassa maailmassa. Luulenpa, että noin 95 prosenttia lukijoistakin miettivät, kuinka voisi tehdä paremmin, elää paremmin ja nimenomaan kestävämmin.

Itselläni kiinnostus puuhun ja metsien mahdollisuuksiin kumpuaa retkimiljöitteni luonnonsuojelu-aspektin lisäksi myös kiinnostuksesta kestävämpiin valintoihin – voisiko puu auttaa ja olla esimerkiksi korvaamassa muovia? (Spoilaan vastauksen: varmasti voi.)

Maailmantuskaa kantava realisti tai toisaalta vahva optimisti kun olen, lähestyn usein asioita aina siltä kantilta, kuinka niistä voisi hyötyä, miten ne voisivat auttaa.

Globaalit ilmiöt asettavat haasteita myös materiaalitehokkuudelle ja logistiikalle. Puuhun pohjaava bioteollisuus tarjoaa omalta osaltaan tuotteita ja ratkaisuja globaalien ilmiöiden käynnistämiin haasteisiin.

Listaan seuraavaksi viisi globaalia haastetta ja esimerkkejä puupohjaisia tai puun ainesosia sisältäviä tuotteita ja ratkaisuja kuhunkin viiteen kategoriaan. Nämä esimerkit ovat Uusi Puu -hankkeen sivuilta. Uusi Puu on alan toimijoille avoin hanke, joka nostaa esiin tällaisia jo olemassa olevia esimerkkejä tuotteista, joihin on käytetty puuta. (Suosittelen surffailemaan sivuilla pidempäänkin, tosi kiinnostavia tuotteita, enkä ole osasta koskaan kuullutkaan.)

Resurssiniukkuus

1. Maapallon väestö kasvaa nopeasti ja toisaalta ilmastonmuutos edellyttää energiankäytön tehostamista.

Kuinka saamme käytettyä vähemmän materiaalia ja energiaa tehden silti enemmän?

– Biopohjainen pakkauskalvo elintarvikkeille
– Puupohjainen tekstiili
– Kuitu styroksin korvikkeena pakkausmateriaalina

2. Kaupungistuminen

Ihmiset asuvat yhä useammin kaupungeissa. Joissain ennusteissa vuonna 2030 seitsemän kymmenestä ihmisestä, yli 5 miljardia, asuu kaupungeissa.

Kuinka saamme järjestettyä logistiikan miljardeille ihmisille tehokkaasti mutta samaan aikaan kestävästi?

– ”Muovikasseja” puusta
– Suurkeittiön ruokahävikki kuriin ruoanlaittopaperilla
– Helposti kierrätettävä, muoviton suojakerroskartonki

3. Väestörakenteen muutokset

Ihmiset elävät jatkuvasti pidempään. Pidemmät elinikäennusteet pidentävät myös ihmisten hoitotarvetta.

Kuinka kasvava ikääntyneiden ihmisten määrä otetaan huomioon tuotteita suunniteltaessa?

– Pihkasalvasta luonnonmukainen hoito haavoille
– Kilpailukykyisiä pakkauksia lääkealalle
– Puusta valmistettu ekologinen ja myrkytön kipsi

4. Digitalisoituminen

Yhä useampi tuote hankitaan verkkokaupasta. Verkkokaupan määrän on arvioitu viisinkertaistuvan vuoteen 2020 mennessä.

Digitalisoituminen ei ole pelkkiä bittejä – kuinka vastaamme muuttuneeseen kysyntään ja kaupankäyntiin uudenlaisilla ratkaisuilla?

– Verkkokauppaa uusiutuvia kuitumateriaaleja käyttäen
– Aaltopahvi suojaamaan verkkokauppatuotteita

5. Tiedostava kuluttaminen

Modernit kuluttajat vaativat ostamiltaan tuotteilta mm. eettisyyttä, kestävyyttä, vastuullisuutta, terveellisyyttä, turvallisuutta ja helppokäyttöisyyttä. Myös tuotteen aiheuttama mielihyvä ja pakkauksen esteettisyys vaikuttavat ostopäätöksiin.

Kuinka pystymme vastaamaan kuluttajien muuttuviin tarpeisiin?

– Ympäristöystävällinen vaihtoehto puuvillalle

– Mänty luomujäätelön makuaineena

– Uusiutuvasta puuraaka-aineesta täysin kompostoituva ja biohajoava paistovuoka

Eivät ole yksinkertaisia asioita nämä. Mitä enemmän asioiden selvittelyyn laittaa aikaa, sitä selkeämmin hahmottaa, ettei ymmärrä asioita vielä kovin laajasti. Toisaalta, sehän monesti onkin parasta – hahmottaa kokonaisuuden monisäkeisyys ja –merkityksellisyys, syy- ja seuraussuhteiden lukematon määrä ja se, että aina voi oppia lisää.

Jos edellinen lista perustui liikaa ongelmien ja uhkakuvien maalailuun, niin suosittelisin sukeltamaan myös metsäbiotalouden tulevaisuuskuvastoon. Sen lisäksi, että kuvasto on visuaalisesti rakennettu, se lähtee liikkeelle tulevaisuudesta ja ratkaisuista ongelmien esittämisen sijaan.

Olin viime keväänä biobrunssilla, jossa esiteltiin biotalouden innovaatioita ja keskusteltiin aiheesta. Innostuin teemasta niin, että suunnilleen tärisin koko päivän. Saan päälle vähän samoja fiiliksiä, kun selaan tuota kuvastoa: vuototiivis pahvipakkaus elintarvikekuljetuksiin, täysin uusiutuva pahvimuki, puiset pesualtaat, kerrostalot, polkupyörät…

Erityisen kiinnostunut olen puupohjaisesta langasta ja puuvillan korvaamisesta vaateteollisuudesta (puuvillan kasvatus kuluttaa noin kuusi prosenttia kaikesta käytetystä vedestä!), mutta siitä aiheesta riittäisi taas juttua toisen kirjoituksen verran.

Millaisia ajatuksia aihe ja puun tulevaisuuden mahdollisuudet herättävät? Täyttä hepreaa, tuttua jargonia? Kiinnostaako puut? Veikkaanpa, että suurinta osaa aihe ei saa tärisemään, niin kuin minua, mutta koska aihe koskettaa ihan jokaisen arkea, voisi kuvitella sen herättävän edes ajatuksia.

Nyt suuntaan Turkuun, sillä olen hostaamassa kansainvälisiä matkabloggaajia ja esittelemässä ylpeänä Suomea seuraavan viikon aikana. Luultavasti kerron puistakin.

-Henriikka

Islanti-roadtrip: Reykjavik ja Blue Lagoon

2
–
kaverit, matkustusTags: , , ,

Kun pari vuotta sitten luulin Islanti-huuman olevan jo taantumassa, se olikin vasta kytemässä ennen roihahtamista ilmiliekkiinsä. Tuntuu, että kaikki ovat joko käyneet Islannissa tai haluavat sinne.

Eikä käy kieltäminen: Islanti on upea. Aivan oma maailmansa keskellä merta.

Uppouduin syyskuisiin reissukuviimme viime viikonloppuna ja päätin, että on aika kirjoittaa muutama Islanti-tarina muistoksi itselleni ja iloksi Islanti-kuumeisille.

Oma matkamme kesti kuusi kokonaista päivää. Olin matkassa ystäväni Bean kanssa, jonka kanssa meillä on omasta mielestämme kovin legendaarinen #theseikkailukerho. Reykjavikin valloituksen lisäksi roadtrippailimme vuokra-autolla ahkerasti länsi- ja etelä-Islantia, mikä osoittautuikin meille matkan parhaaksi anniksi.

Mutta ei pidä vähätellä Reykjavikiakaan! Sympaattisen nimensä lisäksi pieneen, noin Tampereen kokoiseen kaupunkiin mahtuu paljon. Sitä paitsi kaupunkia kiertäessä näkee vuoret, usein (aina?) vielä lumihuippuiset.

Alunperinhän olimme suunnitelleet ruskaretkeä Bostonin alueelle Islannin välilaskulla. Kun sitten karsimme pelkkään Islantiin, päätös tuntui juuri oikealta. Miten monesti olemmekaan näiden reissun jälkeisten kuukausien aikana todenneet: ”me koettiin niin paljon!”

Icelandairin iltapäivälento oli muutamassa tunnissa, paikallista aikaa neljältä perillä, ja vaikka paluulento lähtikin Reykjavikista aikaisin, puoli kahdeksalta, niin lento oli mukavasti perillä sen verran aikaisin, että kotona oli jo loppuiltapäivästä. Sitä paitsi koneessa oli sitä hyvää puuroa, heh, josta kirjoitin jo menomatkalla.

Perillä Reykjavikin lentokentällä seilasimme turisteina bussiin ja pääsimme muutamien sattumusten kautta hotellillemme: Hyppäsimme vahingossa väärään minibussiin linja-autoasemalla, kun jäimme ihailemaan meitä vastassa ollutta sateenkaarta. Jos olisimme silloin tienneet, että tulemme näkemään sen joka päivä, olisimme ehkä keskittyneet paremmin.

Majoituimme vähän randomisti neljässä eri hotellissa reissumme aikana. Niistä kolme oli Reykjavikissa. Varaukset jäivät vähän viime tippaan ja piti salapoliisimaisesti löytää vapaita huoneita kaupungista.

Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, löysin Bean jo kylvystä ensimmäisessä hotellissamme. Hän on kyllä mahtava ja huvittava nainen. Keitin kahvit kylpyyn ja iloitsin seikkailijaystävästäni – mikä onni, että minulla on hänet ja hänellä kahvia.

Reykjavikin kolme majapaikkaamme olivat Reykjavik Marina ja Reykjavik Natura, jotka ovat Icelandairin viihtyisiä ja kauniita hotelleja, sekä ODDSSON, joka on trendikäs hostellihotelli. Saapuessamme ekaan majapaikkaan, olin aivan flunssassa ja puolikuntoinen, mutta äkkiäkö sitä valkoviinilasillisella ja kunnon yöunilla saatiin täysin uusi vaihde silmään.

Reykjavikissa parasta: se, että kaupungin ottaa yleispiirteittäin haltuun melko helposti ja nopeasti. Itse vietimme siellä sekä reissun ensimmäisen, että viimeisen päivän, eikä jäänyt olo, ettei nähnyt juuri mitään – päinvastoin. Toisaalta, palaisin kyllä myös varsin mielläni uudestaan.

Ehkä yleisenä neuvona antaisin, että kolmen päivän reissussa käyttäisin Reykjavikiin päivän, kuuden päivän reissussa yhden tai kaksi. (Mutta olenkin ulkoilmaihminen ja minulle reissun parhaat puolet löytyvät usein sieltä, missä ihmisiä ei enää näy.)

Reykjavikin ravintola- ja ruokakulttuuri on vertaansa vailla, ja myös paikalliset vaikuttivat olevan siitä kovin ylpeitä. Kaikkea löytyy viikinkikypäräelämysravintoloista hip-vegaanimestoihin ja hot dog -kojuihin. Myös kahviloita on kaupungin kokoon nähdeen reilusti – islantilaiset juovatkin kahvia lähes suomalaisten tahtiin, muistaakseni maailman kolmanneksi eniten.

Kaupunki on kylämäinen, värikäs ja lämminhenkinen. Kaupunkiin tutustuu helposti jalkapatikalla.  Ainoa kylmä asia tuntuu olevan säätila. Asiakaspalvelu on lähtökohtaisesti tosi hyvää, mutta yrmyjäkin sattui kohdallemme. Myös hintataso on paikoitellen jäätävä: joidenkin tuotteiden kohdalla vielä reilusti Suomea kalliimpi.

Videy-saarta olimme harkinneet viimeiselle päivälle, vaan kovan sumun takia päätimme skipata laivamatkan ja saarielämän, ja viettää aikaa kaupungissa. Myös valassafarit jätettiin seuraaville reissuille.

Reykjavikista muutaman kymmenen kilometrin päässä on Islannin suosituimpia, ellei suosituin, matkakohde: turkoosina hohtava, kuuman höyryävä Blue Lagoon.

Olin käynyt edelliskerran Islannissa joulukuussa 2014, jolloin maa eivätkä kyseinen laguuni olleet vielä nykyisessä suosiossaan. En ollut tajunnut, että tälle kerralle tulisi tehdä varaus useita päiviä etukäteen.

Tsekkailimme jäljellä olevia aikoja hotellilla ja panikoimme vähän. Lopulta soitettuamme paikan päälle löysimme ihanan, riittävän aikaisin starttaavan iltaspotin. Paikan päälle päästyämme varasimme kylpytakit ja kaikki.

Siellä me lilluimme kuumassa vedessä, seilasimme drinkkiemme kanssa ja ilmaisimme nonverbaalisin ja vihaisin kasvonelein iloisessa hiprakassa kulkeville polttariporukoille, ettemme halua tutustua heihin, emmekä sinä iltana ylipäänsä kehenkään muuhun. Vain toisiimme paremmin.

Blue Lagoon on yksi niistä turistirysistä, joista maksaa suosiosta huolimatta ihan mielellään. Tai no, maksaa, koska tietää ettei samaa kokemusta saa muualta. Ilta kuumassa vedessä oli ikimuistettava.

Huom! Blue Lagoon on lähellä lentokenttää ja välillä kulkee myös bussi. Järkevä yhdistä kylpykeikan siis meno- tai paluulentojen yhteyteen.

Reykjavik oli pitkälti harhailua: villapaitojen ihastelua, kymmenissä pienissä design-putiikeissa vierailua, kymmeniä kuppeja kahvia. Tuliaisia ei juuri raaski ostaa, eikä oikeastaan tarvettakaan ollut millekään. Mutta ostettavaa kyllä olisi, jos sille päälle sattuisi.

Edellisellä Islannin matkallani kävin paikallisissa museoissa ja taidegallerioissa, jotka ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia: Reykjavik Art Museum ja Reykjavik Art Museum – Kjarvalsstadir olivat molemmat hienoja, minkä lisäksi kaupungista löytyy vielä useita muitakin. Ensiksi mainittu on ihan keskustassa.

Viime kerralla koin myös muutaman illan kuuluisaa yöelämää, joka oli rentoa ja viihtyisää. Sellaista flanellipaitaista ja modernin viikingin tuoksuista. Tällä kerralla puskimme päivät niin täyteen ohjelmaa, ettei iltaisin tullut mielen viereenkään lähteä hotellin lämmöstä yhtään minnekkään.

Näiden lisäksi Reykjavikissa olisi varmasti kulttuuririentoja: elokuvia ja sen sellaista. Ja nähtävyyksiäkin riittää, jos niitä tahtoo kierrellä. Kuuluisimpana kaupungin ylle taitaa kohota Hallgrímskirkja, harmaanpuhuva kirkko.

Viimeistä iltaa istuimme ravintola Gló:ssa, joka oli Islanti-mestari Satun suositus. Ei liian fiiniä, mutta kuitenkin riittävän hienoa. Ruoka tosi hyvää, erityisruokavaliot ymmärretiin heti ja valikoimissa oli niin gluteenitonta, vegeä, vegaania, raakaruokaa kuin lihaakin. Raakakakkuja oli laaja valikoima.

Mutta niin kuin kerroin, Reykjavik oli meidän matkallemme vasta raikas startti ja lämmin lähtöhali. Jatkan viimeistään ensi viikolla siihen neljän päivän seikkailuun, jolloin satoi lähes taukoamatta, mutta jota en juuri huomannut. Palaan kaikkiin niihin lampaisiin ja hevosiin.

-Henriikka

Muita kirjoituksiani samalta reissulta:
Terveisiä taivaalta
9 asiaa, jotka huomasin Islannista
9 lisähuomiota Islannista

Huom! Matka toteutettiin yhteistyössä Icelandairin kanssa, enkä vastannut kaikista kustannnuksista itse.

Mitä kuuluu, iho ja hiukset?

12
–
hiukset, kosmetiikka, yhteistyöTags: , ,

Kaupallinen yhteistyö: Urtekram & Asennemedia

Otsikkoa kirjoittaessani tajusin, että ihossa ja hiuksissa on ainakin yksi yhteinen piirre: Ne ovat ihania hoidettuina, niille kuuluvassa paikassa, vaan heti irrottuaan tai huonokuntoisina molemmista tulee helposti epämiellyttäviä. Tuppo irronneita hiuksia lavuaarissa, kuollutta ihosolukkoa yähh!

Siksi haluan huolehtia ja helliä molempia parhaani mukaan. Tietenkin on ideaali, että sekä hiukset että iho pysyvät hyvässä kunnossa. Olisi kuitenkin mukavaa, että niiden kunnosta huolimatta voisin ainakin todeta, että olen tehnyt niiden hyvinvoinnin eteen pystyväni. Tai no, ainakin 80 prosenttia siitä.

Mitä kuuluu, iho?

Viime syksy oli iholle rankkaa aikaa. Reissujen vuoksi ilmasto muuttui koko ajan, aurinkoa oli välillä liikaa ja välillä ei ollenkaan. Koska asumme melko lähellä merta, myös tuuli on usein aikamoinen. Esimerkiksi kasvojen ihoa kiristää helposti pinnalta, vaikka muuten se tuntuisi rasvoittuvan helposti.

Tansanian matka toi mukavaa väriä ihoon, sillä imen aurinkoa pelkästä ajatuksesta, mutta suhtaudun auringonottoon yleisesti melko (hyvin) skeptisesti. Enkä ainoastaan sen vuoksi, etten juuri nauti siitä. Nytkin huomasin olevani reissun päällä hirveä aurinkorasvafanaatikko ja luomisyynääjä. Juuri se ilonpilaaja kaverin rinnalla: ”Olethan rasvannut myös korvanlehdet?” Auringon vaarat iholle ovat suuria, ja lisäksi auringosta paksuuntunut iho kaipaa nyt talveen palatessaan vielä enemmän huolenpitoa.

Minulle vaikeinta on nimenomaan vartalon hoito ja kosteutus: kasvoihin levittelen kyllä seerumit ja voiteet, vaan vartaloa laiminlyön aivan liian usein. Kun sitten vihdoin otan aikaa esimerkiksi jalkaterien hoidolle, niin ne tuntuvat imevän kaiken kosteuden, mitä niille vain antaa.

Maailman yksinkertaisin, mutta toimiva ratkaisu vartalonhoitoon tuli itselleni vinkkinä entiseltä työkaverilta: rasvavaatteet. Kuulostaa järkyttävältä, mutta homman nimi on yksinkertaisuudessaan se, että tietyt luonnonmateriaaliset vaatteet hankitaan tai poistetaan vanhojen vaatteiden joukosta vain rasvaamistarkoituksiin. Ainakin itse jätin ennen usein rasvaamatta vain sen vuoksi, etten jaksa odottaa sen imeytymistä. En halunnut tuhria sohvaa, lakanoita tai vaatteitani, joten skippasin koko homman. Rasvavaatteet voi huoletta vetäistä rasvatun ihon päälle, sillä ne ovat pyhitetty juuri siihen tarkoitukseen.

Mitä kuuluu hiukset?

Olen melkein hämmentynyt, miten kohtalaisesti hiuksillani menee. (Inhoan omaa kirjoitustapaani, kun olen antamassa hiuksilleni jonkun oman persoonan…) Aurinko ei ole paahtanut niitä aivan karrelle, eikä Helsingin ilma ole pörröttänyt niitä vielä rastaksi tänä talvena.

Pesen hiukset 2–3 päivän välein, minkä yhteydessä käytän myös aina hoitoainetta. Tiedän, että harjaamisen kanssa pitäisi olla kärsivällinen ja odottaa hiusten kuivumista, mutta sitä en yleensä malta. Normaalin hoitoaineen rinnalla käytän sotkuisimpina päivinä hiuksiin jätettävää, suihkutettavaa hoitoainetta. Hiustenkuivaajaa, kiharrinta tai suoristinta käytän todella vähän, mikä tekee hyvää hiuksille, sillä kaikki nuo voivat olla aika rankkoja hiuksille.

Tällä hetkellä latvat kaipaisivat pätkäisyä ja keltaiseksi taittunut hiusvärini kirkastusta. Kampaaja-aika on onneksi varattu parin viikon päähän, joten pitkään ei tarvitse enää kärvistellä. Kampaajalla käyn noin kolmen kuukauden välein.

Luulenpa, että talven edetessä sekä iho että hiukset tarvitsevat yhä parempaa huolenpitoa.

Siitä olen ylpeä, että ihonhoitoni olen saanut viime vuosien aikana muutettua luonnonkosmeettiseksi. Olen kokenut, että sen sijaan että olisin joutunut tyytymään johonkin, luonnonkosmetiikka on antanut iholleni paljon parempaa hoitoa kuin olen synteettisistä saanut. Siksi en ole haikaillut entisten vaihtoehtojen perään ollenkaan.

Hiusten osalta taistelen vielä, sillä kemikaalein vaalennetut hiukseni eivät ole aina olleet kovin sujut luonnonkosmeettisten tuotteiden kanssa. Tiedän, että muutos synteettisesti luonnonkosmetiikkaan ottaa aikansa, mutta muutamista hyvistä yrityksistä huolimatta en ole vielä onnistunut muuttamaan hiustuotetottumuksiani täysin. No, armollisuutta kannatan lähes kaikessa, niin toki tässäkin.

Kuvissa näkyvät tuotteet ovat Urtekramin suosittuja kookostuotteita. Nämä ovat tietysti kaikki luonnonkosmetiikkaa ja niin luomua kuin voi olla. Tanskalainen Urtekram perustettiin jo vuonna 1972 ja se sai alkunsa pienestä kaupasta. Luomun lisäksi 80% valikoimasta on myös vegaanista.

Olen käyttänyt sarjaa nyt taas ahkerammin joulu- ja tammikuussa ja ihastunut erityisesti suihkusaippuaan, vartalovoiteesen ja hiuksiin jätettävään hoitoaineeseen. Kaikki kolme ovat toimineet itselleni tosi hyvin, eikä kookoksen tuoksu ole liian voimakas. (Dödö on valitettavasti itselleni melko nou-nou, sillä olen lievästi traumatisoitunut kookoksen hajuisista kainaloista, kun muutama vuosi sitten yritin ottaa käyttöön kookosöljyn deodorantin sijasta.)

Tuotteet ovat marketeista saatavia ja edullisia, mikä on tietysti hienoa.

Haaveilen, että tuon hoitosuihkeen avulla vihdoin sukellan kokonaisvaltaisemmin luonnonkosmeettiseen hiustenhoitoon. Tiedostan, että ongelmani katoaisi, jos lopettaisin hiusten värjäämisen kemikaalein, vaan mitenkä muuten kirkastaa hiusten vaaleaa sävyä kunnolla? Ehkä tässä onkin hedonistisen ihmispopulan ongelma: kaikki on saatava, mutta mistään itselle tärkeästä ei olla valmiita tinkimään.

Mites teidän ihollanne ja hiuksillanne menee? Hoh hoh. Alankin tästä lähtien kyselemään vain heidän kuulumisiaan, en teidän.

-Henriikka

1 … 167 168 169 170 171 172 173 … 818