Vuoden lähestyessä loppuaan, sitä alkaa väkisinkin miettiä, mitä vuoteen on mahtunut ja millaisia tunnelmia missäkin vaiheessa vuotta on ollut.
Aion tehdä laajan tilinpäätöksen myöhemmin, viimeistään kotiin päästyäni, mutten voi kieltää aivojani ajattelemasta jotain jo etukäteen. Kulunutta vuotta miettiessäni pintaan nousee tunnetiloja: jännitystä ja odottamista, isoa innostumista ja hirveää häsää.
Joukossa on onneksi myös joitain hetkiä, jotka tuntuvat syvän rauhallisilta ja tyytyväisen seesteisiltä sydämenpohjassa saakka.
Yksi seesteisen olon hetkistä oli pikkujoulut Långvikissa. Eilen jakaessani uintikuvat samalta yöreissulta, tuli mieleeni kaivaa kansiostaan vielä loput suosikit kuvasta.
Olimme Kirkkonummella vain yhden yön, mutta aika tuntui jotenkin paljon pidemmältä. Päällimmäisenä on mielessä rauha. Joululoma oli pian ovella, suurin osa hommista jo tehty ja taputeltu, ja mielessä ymmärrys siitä, että pystyn saamaan loputkin työt ja rästit tehdyksi. Aina, useinkaan, ei tarvita edes tyhjää to do -listaa, vaan tieto siitä, että kaikki tulee hoitumaan ajallaan.
Yksi tänä vuonna mukaan tarttuneista matkakumppaneista on Eeva. Harmi vain, hän ei niin auliisti asetu samalle puolen kameraa kuin minä, vaan pysyttelee yleensä kuvaajan paikalla. Yllä on kuitenkin harvinainen yhteiskuva, klassinen hissiselfie! Johtui varmaan yhdessä tasavertaisesti jaetusta viinipullosta, että tähän onnekkaaseen tilanteeseen päädyttiin.
Muitakin seesteisiä hetkiä on jaettu tänä vuonna nimenomaan samalla seuralla. Meitä taitaa yhdistää toive raivata työn ja arjen keskelle keidashetkiä: Loppukesästä Kolilla aamuyön kuvausten jälkeen haimme läheiseltä bensa-asemalta pitsaa ja lojuimme mökissä koko päivän ja paluumatkalla Helsinkiin pidimme ainakin kolme jäätelötaukoa. Syksyllä Eeva ajoi ohikulkumatkallaan minun ja siskoni luokse Ylläkselle, jotta pääsisi kanssamme saunomaan ja porealtaaseen, sekä nauttimaan hotelliaamiaisesta.
On ihan huikean hyvä tunne, kun sydämessä on rauha. Kun mieli on tyyni ja levollinen.
Monia sellaisia hetkiä ei tule vuodelta 2017 mieleen, mutta onneksi tuli sentään yksi. Monestihan levottomuutta vain itse ruokkii ihan suotta. Pitäisi muistaa, että harvoin omassa päässä pyörivät aiheet ovat yhtä tärkeitä kuin itse hetkellisesti luulee erehtymään.
Rauhaa tulevalle vuodelle.
-Henriikka
Kuvat: Eeva Mäkinen (IG, Facebook)
Huom! Yöpymisen tarjosi Långvik, en siis vastannut kaikista kustannuksista itse.
