Soihtujen sammuessa, kaiken väen nukkuessa

kommentoi
–
juhlapyhät, nostalgia, perhe

Tästä kuvanottohetkestä on arviolta 20 vuotta. Tanssimme sisarusten kesken vaatimattoman olohuoneemme lattialla kera mummin ja vaarin. Tip-tap on kovaa vauhtia menossa, niin kuin kuin vauhdinhurmasta näkee. Samoin 90-luku on kovaa vauhtia menossa, niin kuin mekon päälle laitettavista erilliskauluksista ja vasemman isoveljen hiustyylistä huomaa.

Samassa olohuoneessa on juhlittu ja juhlitaan tänäänkin. Kuusenalusmatto on varmaan edelleen sama, mutta kaikki muu kuvassa näkyvä rekvisiitta onkin tainnut päivittyä. Isovanhemmat on hetkeksi hyvästelty, mutta muut tanssivat tippiä ja tappia samassa miljöössä. Roosaliinakin on saanut vähän rohkeutta ja rentoutta kovin tönköiltä näyttäviin jalkoihinsa.

Täällä Tansaniassa joulua vietetään kunnolla vasta huomenna, joulupäivänä. Laitamme kellot herättämään ennen kuutta, jotta ennätämme seitsemäksi paikalliseen joulukirkkoon. Piispakin on tulossa kuulemma paikalle, ja seremonia saattaa hyvinkin kestää vaikka kolme tuntia. Ja kun paikallinen sanoo kolme, niin se tarkoittaa ainakin neljää.

Toivottakaa te huomisaamuun onnea pakaralihaksilleni, niin minä toivotan teille oikein ihanaa ja onnellista joulua. On meno sitten taattua ysäriä, tai ihan tätä nykyistä kymppiä, niin toivon mukaan nautitte kunnolla.

-Henriikka

Maailman laidalla, joulusta kaukana

kommentoi
–
juhlapyhät, kaverit

Saavuimme juuri Serengetin savannilta hotelliin ja kadulla myytävien muovikuusten vuoksi muistin: huomenna on jouluaatto.

Voin kertoa suoraan, että joulufiilistä ei ole kuin kaukaisina häivähdyksinä jossain ystävien somepäivityksissä, joissa tupruttaa lunta ja niitä aitoja, tuoksuvia kuusia kannetaan sisälle. Joissa on kynttilöitä ja enkelikoristeita, valkoinen maa ja henkevä mieli. Suomessa viistetään kinkkua ja valmistellaan porkkalaa, itse porhallan pitkälti vesimeloonin, ananaksen ja inkiväärilimonadin voimalla.

Kirjoitin äsken Ullalle viestin ja paljastin, että joulufiilistä on vallitsevien, epätodellisten Tansania-olosuhteiden vuoksi 0%. Hän taas paljasti, että hänellä fiilistä on täydet prosentit: tupa on täynnä ja jouluruoka tuoksuu. Hymyilytti – ehkä voin tämän joulun iloita vain toisten mielestä ja keskittyä siihen, etten tänä vuonna tavanomaista joulua kaipaakaan.

Sitä paitsi otin joulun odotuksesta enemmän irti kuin moniin vuosiin. Näissä kuvissa kanssani poseeraa Asennemedian jengi, ja kuvat on otettu jo marraskuussa. Näköjään joulumieltä on riittänyt jo silloin ihan koko loppuvuodelle varastoon. Edelleen naurattaa, miten huonosti tuo koiran tonttulakki istuu.

Nukuin viime yön teltassa Serengetin kansallispuistossa hyeenojen ulvoessa ja auringon noustessa aamulla valtavana keltaisena pallona. Kahden päivän safari oli uskomaton, ja Tansaniassa odottaa vielä puolitoista viikkoa eeppistä odotettavaa.

En voi kuitenkaan väittää, etteikö sydämeni olisi vähän haikeasti hymyillyt, kun sain kuvia perheeni luota. Kuusi seisoo tutulla paikalla olohuoneessaan, ja muut sisarukset nukkuvat peittojen alla olohuoneen sohvalla. Saahan sitä vähän kaihostella, vaikka ei toivoisikaan minkään olevan toisin. Maailman laidalla, teistä kaukana.

Mutta nyt lasken hyttysverkot sängyn ylle ja kuvittelen niiden olevan prinsessaverhot. Kauniita unia, herätään aattoon hyvillä mielin. Ja kuka tietää, jos joulu valtaakin minut heti huomenna.

-Henriikka

Kuvat: Sam Jamsen

6 x kirjavinkkiä jouluksi

2
–
kirjat

Joululoma ja joululahjat – kaksi hyvää syytä hankkia ja lukea kirjoja. On jollain tapaa lähes hellyyttävää, millaisella apinanraivolla suomalaiset ryhdistäytyvät lukemaan juuri joululomalla. Uutta Remestä menee, vaikka koko vuonna ei lueta muuta, ja sehän on ehdottomasti parempi kuin ei koskaan mitään.

Omassa perheessänikin välipäivät ovat olleet aina lukemisen juhlaa. Joululahjaksi on lähes joka joulu saatu suklaarasia, villasukat, pyjama ja sopiva kirja – siis kaikki, mitä kirjahyggeilyyn tarvitaan. Tosin olen jo lapsesta asti ollut niin suuri hedelmäfani, että toivoin usein suklaan sijasta mangoja tai vesimelooneja. Hah.

Vaikka lukeminen uhkaa hiipua, uskon liekin roihahtavan tulevaisuudessakin vähintään jouluisin. Ja koska tiedän, että suomalaiset ovat myös herttaisesti kansaa, jotka hankkivat joululahjansa itselleen ja toisille vasta 23.päivä, tässä vielä muutama kirjavinkki:

Tristania (Marianna Kurtto)

Jos haluat kuvankauniin, viipyilevin sanoin täysin uuteen maailmaan, nappaa kirjakaupasta Tristania. Kirja vie seesteisellä tempolla tulivuorten äärelle, saareen, ja tarjoilee sellaista sanakauneutta, että lähes kaikkia lauseita tekisi mieli jäädä ihastelemaan.

Pieni elämä (Hanya Yanagihara)

Upeaa ja tuskallista. Varoitus! Kirjan suomenkielinen painos lienee loppu ja myytävän kappaleen löytäminen saattaa olla ainakin kivijalkaliikkeistä pieni haaste. Ehkä jo se kertoo riittävästi siitä, miksi neljästä rahattomasta, New Yorkiin muuttavasta opiskelijasta kertova kirja kannattaa etsiä käsiinsä.

50/50 (Lauri Mäkinen)

Suomalainen sota- ja jännitysromaani, joka käsittelee aihetta uudella tavalla – vaihteeksi sellaisella, josta itsekin kiinnostuin. Kirja sai suuttumaan, huvittumaan, ärsyyntymään, ajattelemaan ja järkyttymään, ja on erinomainen.

Loistava ystäväni (Elena Ferrante)

Ferrantet taitavat ylipäänsä aina lukemisen arvoisia, mutta tälle joululle nostaisin erityisesti suuren suosion saaneen Napoli-sarjan ensimmäisen osan. Ystävyyttä mielenkiintoisesti ja sydämellisesti käsittelevä romaani imee mukaansa kirjan tapahtumien karuista puitteista huolimatta.

Kasvis – ruokakirja (Hanna Hurtta)

Ensimmäinen tietokirjavinkki on Hannan Soppa -blogista tutun Hannan vegeruokakirja. Selkeitä, yksinkertaisia ja riittävän nopeita reseptejä ilman kikkailua. Nostin tämän myös aiemmin syksyn tietokirjavinkkeihini.

Hyvin eletty (Karita Sainio)

Toinen tietokirjavinkki on todellinen inspiraatiopläjäys: Hyvin eletty. Kestävämpään elämään uppoudutaan moralisoimatta, mutta selkeästi kertoen ja neuvoen, eli juuri niin kuin moni varmasti faktat haluaisi. Kirjan kuvat ovat ihania! Tämäkin löytyi jo aiemmin syksyllä tietokirjavinkeistäni.

Terveisiä Tansanian Karatusta. Saavuimme hostelliin hetki sitten, ja yönpimeys laskeutui ylle kuin veitsellä leikaten. Onneksi repussa on tuo Loistava Ystäväni, minkä lisäksi otin matkaan vielä Ferranten Hylkäämisen päivät ja todellisen klassikon, Idän pikajunan arvoituksen. Ja etten lentäisi liian korkealla, niin ostin lentokentältä vielä kasan aikakauslehtiä aurinkopäivien ratoksi.

Toivon kaikille kirjarikasta ja –rakasta joulunaikaa!

-Henriikka

Huom! Osa kirjoista saatu arvostelukappaleena

1 … 172 173 174 175 176 177 178 … 818