Lähiöretki Kauneimpiin Joululauluihin

Se on ollut lapsesta asti lähes jokavuotinen perinne: Kauneimmat Joululaulut. Ehkä näittekin Jouluradion fiilistelyvideostamme ja aistitte, että joululaulut ovat meille suht rakkaita. Ne aiheuttavat jos jonkunlaista tunnereaktiota ja saavat tosissaan laulamaan.

Viime vuoden Kauneimmat Joululaulut jäivät onnettomasti kaiken muun jalkoihin. Oli varmaan aatonaatto, kun tajusin, etten ollut päässyt enkä muistanut mennä laulamaan. Siinä kohtaa ei enää auttanut, kun hoilottaa kotona.

Edellisvuoden epäonni oli kuitenkin taas otettava takaisin tänä vuonna, ja kävimme Jannen kanssa laulamassa yhdessä jo keskiviikkona, itsenäisyyspäivänä.

Helsingissä olen yleensä käynyt laulamassa kauneimpia joululauluja aina Senaatorintorin Tuomiokirkossa. Kirkko on ollut aivan tupaten täynnä. Olen juuri ja juuri saanut paikan, kun olen mennyt paikan päälle puoli tuntia aiemmin. On kyllä tunnelmallista, kun sadat ihmiset laulavat yhdessä.

Tänä vuonna päätimme kuitenkin tehdä vähän toisin. Olen kuullut erilaisista laulutilaisuuksista: osa on teemallisia, esimerkiksi englanninkielisiä tai jazz-henkisiä, jokunen järjestetään jopa pubeissa. Me päädyimme lähiöretkeen ja lähdimme bussilla Pihlajamäkeen, jossa Asukastalo Mestassa järjestettiin sympaattinen, muutaman kymmenen hengen tilaisuus.

En kestä, miten liikuttunut olin laulutilaisuudesta!

En ollut koskaan käynyt kyseisessä asukastalossa, ja vastassa oli vapaaehtoisten keittämät glögit manteleineen ja rusinoineen, sekä koreissa pullat ja tortut. Pastori hääräili eteisessä toivottaen ihmisiä tervetulleiksi ja kehotti tarjoilujen pariin: ”tehkää hyvin.”

Suurin osa tilaisuuteen osallistuneista oli yli 70-vuotiaita, sen lisäksi heillä oli muutamia lapsenlapsia tai lapsenlapsenlapsia mukanaan. Sitten oli pari meitä nuoria. Miljööstä tuli mieleen oma lapsuuden kerhorakennus – se oli samanlainen kuin lähes kaikkien suomalaisten lasten kerhorakennukset ovat olleet.

Reilun tunnin verran sitä sitten laulettiin synan ja satunnaisen rumpukompin säestyksellä. Oli sellainen lähiölämmin olo ja glögiäkin kaadettiin lisää mukiin ihan tarjoiltuna.

En itse niin välitä iloisista joululauluista, vaan Sylvian joululaulu ja muut melankoliset ja usein Topeliuksen sanoittamat uppoavat syvemmälle. Saman kerroin itse asiassa haastattelussa, jonka Kauneimmat Joululaulut tekivät minusta sivuilleen muutama viikko sitten.

Parasta koko hommassa laulujen sijaan on kuitenkin keräys, joka toteutetaan joka vuosi. Maailmassa on nyt enemmän nuoria kuin koskaan – jopa 1,8 miljardia. Heistä noin yhdeksän kymmenestä asuu kehitysmaissa.  Kauneimpien joululaulujen lahjoitukset käytetään tänä vuonna Suomen Lähetysseuran työhön syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tukemiseksi.

Niin kaunis ajatus kuin silkat yhteiset lauluhetket sinänsä ovatkin, niiden merkitys syvenee huomattavasti rinnalla kulkevan keräyksen myötä. Esimerkiksi kympillä saan pienyrittäjäkoulutuksen nuorelle ja 60 eurolla oppisopimuskoulutuksen. Jouluna moni laittaa muutenkin niin paljon rahaa vaikka mihin, ettei monienkaan käyttämien summien rinnalla paino paljoa, jos antaa vaikka vitosen lahjoitukseen.

Jakaako joku kanssani Kauneimpien Joululaulujen perinteen?

Tänä vuonna tilaisuudethan ovat vasta kunnolla pyörähtämässä käyntiin. Keulimme itse tänä vuonna tosi aikaisin! Viime lauantaina laulettiin Tuomaan markkinoiden avajaisissa ulkoilmassa, mutta nyt joulukuussa tilaisuuksissa on vähän koko ajan joka puolella. Spesiaalimpien tilaisuuksien perään hamuttelevat voisivat olla kiinnostuneita esimerkiksi näistä:

9.12. klo 17 Maunulan majan Kauneimmat Joululaulut (ulkoilumaja)
13.12. klo 18 Kauneimmat Joululaulut Suomenlinnan kirkossa
14.12. klo 18 Carols by Candlelight (englanninkielinen tapahtuma), Vanha kirkko, Helsinki
17.12. klo 15 ja klo 18 Kauneimmat Joululaulut Tuomaan Markkinoilla (Helsingin tuomiokirkon tapahtuma torille toistettuna)

  Keskiviikon tilaisuuden päätteeksi pastori juoksi meidät vielä ovelta kiinni: olisitteko ottaneet leivän mukaanne? Miten mainiota, että jokaiselle oli varattu limppu kainaloon. Olen sitä paitsi ruvennut vuosi vuodelta pitämään enemmän joululeivästä ja kuminan mausta, joka oli kyllä lapsuudessa maailman pahin yllätys joulupöydässä.

Laulujen jälkeen hyppäsimme bussiin ja huristimme ilosta hyristen bussilla keskustaan. Lähiretket best, joululaulut best.

-Henriikka

Juuret syvällä Suomessa

Vaikka pois muuttaisin,
Kotimaan jättäisin,
Niin mä luoksensa varmasti viel palaisin.
Vaikka muualla kultaa mä vuolisinkin,
Koti-ikävään siel’ kuihtuisin.

Minun juureni Suomessa on,
Syvyyksissä sen peruskallion.
Sen mullasta voiman ne saa, elämän,
Sen lapseksi ainiaaks jään.

Vaikka vieraisihin
Maihin eksyisinkin,
Silti koivun ja tähden mä viel löytäisin.
Vaikka rikkaudet muualla mua houkuttaa,
Täällä rauhan vain sieluni saa.

Minun juureni Suomessa on,
Syvyyksissä sen peruskallion.
Sen mullasta voiman ne saa, elämän,
Sen lapseksi ainiaaks jään.

Siksi päivin ja öin
Sitä nyt ikävöin.
Muistan kesät ja talviset yöt tähtivöin,
Ja sen hohtavat hanget ja pellot ja haat.
Muistan keväät mä sen kuulakkaat.

Minun juureni Suomessa on,
Syvyyksissä sen peruskallion.
Sen mullasta voiman ne saa, elämän,
Sen lapseksi ainiaaks jään. 

(Juuret Suomessa)

Hyvää 100-vuotissyntymäpäivää rakas Suomi.  Vaikka usein lähden, niin aina palaan.

-Henriikka

Kuvat: Eeva Mäkinen / Suomen Luonnonpäivät

Katso kuvasta, kuinka paljon sain veronpalautuksia

Katsokaa tuota aurinkoista ilmettäni. Siitä voitte lukea, paljonko sain tänä yhteisenä kansanjuhlapäivänä veronpalautuksia.

No en yhtään penniä. En yhtään markkaa, euroa tai senttiä. En shhhillinkiäkään.

Hommahan meni kaiken kaikkiaan aivan persuksilleen. Ei tekisi edes mieli kertoa, sillä hävettää, mutta hyvähän se on välillä hävetäkin avoimesti kaikkien skumppakuplien keskellä.

Luulin, että saan taas reilut palautukset kuten aina. Olen ollut aina heittänyt ylimääräistä laariin ja ollut tarkka, ettei penniäkään tarvitse maksaa takaisin, vaikka tiedänkin, ettei valtiolle kannattaisi antaa ilmaista lainaa. Odottelin kirjettä iloisesti, ja kun se vihdoin saapui, revin kuoren auki innokkaasti.

Mitä sieltä paljastui? Monen tonnin mätkyt. Mitä ihmettä? Katsoin ilmoitusta silmät selälläni. En joutuisi maksamaan muutamaa hassua satasta, vaan aivan sairaasti rahaa. Minun rahani eivät ole minun.

Seuraavien päivien aikana tein tietysti tarkan selonteon kaikesta, että lappusessa olisi varmasti kaikki oikein. Ja todettava oli, että olihan siinä. Vaikka olin maksanut täydennysveroa ja luullut pelaavani korttini hyvin, olin luottanut liikaa excelöimättömiin ajatuksiini. Yritykseni oli lähtenyt vuoden aikana kunnolla käyntiin ja päivätyöt olivat pyörineet koko ajan rinnalla. Tiesin progressiivisen progressiiviseksi, vaan en nyt sentään näin progressiiviseksi. Siperia ei opeta, vaan Suomi.

Hävetti. Miten näin saattoikaan käydä, vaikka olen saarnannut taloudenhallinnasta muillekin satoja kertoja? Vaikka rakastan listoja ja exceleitä. Vaikka huolimaton rahankäyttö ja budjetinhallinta ovat asioita, joita en voi sietää. Ketään muuta en ainakaan voinut syyttää.

Häpeän jälkeen nauratti vähän. Tajusin, että Janne oli ihmetellyt pyöreää nollaa omassa ilmoituksessaan, vaikka todellisuudessa hänen palautuksensa oli käytetty minun hyväkseni. Oli pakko paljastaa totuus.

Sitten suoristin ryhtini ja maksoin yrittäjyyttä varten kerätystä puskurirahastosta ensimmäisen puolikkaan palautuksista pois. Toisen jätin odottamaan eräpäivää. Tunsin kaiken ärsytyksen ja häpeän keskellä kiitollisuutta, että säästössä oli millä maksaa. Ja hyvä että oli, sillä eiväthän ne olleet edes minun rahojani.

Yritin velkoja pulittaessani pitää mielessäni kaiken sen hyvän, mihin minäkin olin verorahoja käyttänyt. Mihin niitä tullaan vielä käyttämään: hammaslääkäreihin, synnytyksiin, laamoihin ja lastenjuhliin. Toistelin hammasta purren ”maksan mielelläni veroja, maksan mielelläni veroja..”, kunnes taas uskoin sen ihan oikeasti.

Hyvää veronpalautuspäivää kaikille! Minä en osta tänään yhtään mitään.

-Henriikka

Ps. Ja kyllä, tämä vuosi on vähän täsmällisemmin hoidossa.