Paljon onnea vauva

Aamulla hampaita pestessäni minulla pyöri päässä laulu menneisyydestä: ”paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea vauva, kun sä ryömit äitin masusta!” Se oli 4-vuotiaan isoveljeni improvisoima laulu pikkusisarukselle, joka oli juuri syntynyt maailmaan.

Nauhoitimme C-kasetille terveiset sairaalaan, kun sisko oli juuri saanut nähdä ihan oikean maailman. Kasetti oli ”Valitut Palat”, ja välillä sieltä soi Dingon Sinä ja minä sekä Seitsemän seinähullun veljeksen Nakit ja Muusi. Osaan kyseisen kasetin takia laulut edelleen ulkoa: ”…Suomi-poika siihen että heikunkeikun.. tuplavotka, possunpotka, herkut jotka maistuu, mutta myös: nakit ja muusi!”

Kyseisen kasetin nauhoittamistilanteesta on nyt muutamaa päivää vaille 24 vuotta ja siskollani on huomenna syntymäpäivä.

Sama improvisoinut isoveljeni piti koko sairaalareissun nenästään kiinni, kun kävimme ensi kerran katsomassa vauvaa. Hänelle oli iskostunut vahvasti mieleen, että vauvat haisevat kakalta. Kukaan ei kertonut, ettei haju varsinaisesti ole vauvoissa.

Kakanhajuisesta vauvasta on kasvanut upea nainen – hyväkäytöksinen, vilkkusilmäinen, terävä ja hyväsydäminen. Totuus lävähti jotenkin kunnolla ymmärrykseen, kun Roosaliina leikkasi toukokuussa ennen Kreikan reissuamme valtavan pitkät hiuksensa polkaksi: hänhän näyttääkin aivan aikuiselta!

Menemme huomenna aamiaiselle. Olen antanut paikkavaihtoehtoja, mutta valinnassa kestää varmasti vielä pitkään. Voin kuvitella, kuinka sisareni tällä hetkellä googlettelee ja selvittelee, mikä paikoista olisi se täydellisin. (Luojan kiitos, heitin päästäni vain joitain vaihtoehtoja listalle.)

Keskiviikkona menemme isommalla porukalla Megazoneen. Kelatkaa nyt miten helmi muija! Pyytää nyt kaverinsa synttäreiden kunniaksi Megazoneen!

Toimimme ja ajattelemme edelleen aivan eri rytmissä: kun minä olen räjähtänyt ja raivonnut kolme sekuntia, niin sisko on vasta ehtinyt säikähtää syntynyttä ristiriitaa. Kun hän saa lopulta asian käsiteltyä, olen jo unohtanut, että sellaista koskaan tapahtui. Kun Roosaliina on käynyt kaikki mahdolliset vaihtoehdot läpi, skannaillut, benchmarkkaillut, kysellyt neuvoa tuhannelta taholta ja selvitellyt joka kantilta, olen jo tehnyt päätöksen intuitioon ja fiilikseen pohjautuen.

Mutta onneksi ajatuksilla ja toimintatavoilla ei ole väliä, kun sydämet sykkivät samaan tahtiin, ja jostain syvältä löytyy samat arvot.

Sinä olet minä.

-Henriikka

Koska olet viimeksi pessyt tyynysi ja peittosi?

Kaupallinen yhteistyö: LV & Asennemedia

Käsi ylös, jos olet viimeksi pessyt tyynysi ja peittosi yli vuosi sitten. Käsi ylös, jos et ole koskaan pessyt tyynyäsi ja peittoasi.

Ihminen hikoilee reilusti yön aikana ja osa tästä imeytyy suoraan lakanoihin ja vuodevaatteisiin. Ihosta irtoaa myös reilusti ihosolukkoa ja päästä hiuksia unen aikana. Nukkuminen ei oikeastaan ole kovinkaan hygieenista.

Eikö olisi ihana nukkua hotellipuhtaassa, raikkaassa sängyssä? Käsi ylös, kenen tekisi nyt mieli pestä lakanat ja vuodevaatteet saman tien.

Olen tehnyt lähipiirissäni pientä, omaa tutkimustani ja tajunnut, ettei juuri kukaan huolehdi vuodevaatteistaan riittävästi tai riittävän usein. Tyynyliinat sujautetaan mahdollisimman pian kuluneiden tyynyjen päälle, ja vieraille laitetaan mieluusti lakanat valmiiksi, ettei heille paljastuisi miltä tyynyt ja peitot näyttävät.

Tyyny tulisi pestä vähintään kahdesti vuodessa – tai hikoilusta ja esimerkiksi ihon kuivuudesta riippuen jopa 3–4 kertaa. Peitolle riittää harvempi väli, mutta sekin tulisi pestä ainakin kerran vuodessa. Uusia vuodevaatteita ei tarvitse hankkia vuosittain: tyyny tulisi vaihtaa 2–3 vuoden välein, peitto vähintään kerran viidessä vuodessa.

Huom! Suosittelen myös harkitsemaan, kannattaako näitä likaisia, muotonsa ja puhtautensa menettäneitä tyynyjä ja peittoja kantaa vuosien käytön jälkeen mökille. Emmekö halua nimenomaan mökillä rentoutua? Miksi silti niin moni kantaa juuri sinne kehnoimmat, hiestä kellertyneet ja käytöstä möykkyyntyneet vuodevaatteensa? Olisi aika ihanaa, jos mökillä olisi nimenomaan unet kuin hotellissa.

Myönnän, että olen ollut itsekin aika laiska pyykkärimuija opiskeluaikoinani. En ole erityisemmin välittänyt suosituksista, vaan laittanut tyynyni pesemättömänä suoraan kierrätyslootaan siinä vaiheessa, kun se olisi pitänyt jo pestä useasti.

Tein kuitenkin viestintäurani alkuaikoina töitä erään tyyny- ja peittovalmistajan kanssa ja sain asiakkuuden kautta niin mielettömän määrän (inhottavaakin) faktasisältöä, etten pysty enää ohittamaan pesusuosituksia.

Niin omat kuin vierastyynyt ja -peitot peseytyvät helposti omassa tai pyykkituvan pesukoneessa, ja myös patjasuojuksemme pystyy laittamaan pesukoneeseen. Patjaa ja sijauspatjaa kannattaa imuroida usein, sillä pesu on tietysti hankalampaa, mutta niidenkin pesua kannattaa vahvasti harkita kunnon mukaan. Tuuletus (erityisesti kovalla pakkasella) on huippukikka.

Vuodevaatteiden rinnalla lakanoita tulee tietysti pestä usemmmin, 1–2 viikon välein.

Kuinka pestä tyyny ja peitto?

Valitse hienopesuohjelma ja linkoa kevyesti. Jos pesulappu vain antaa luvan, niin pese 60 asteella, sillä se puhdistaa tehokkaammin. Käytä pesuainetta normaalia vähemmän, noin kolmannes tavallisesta määrästä.

Kuivaa tyyny ja peitteet ilmavassa paikassa välillä pöyhien. Muotoile tyyny ja peitto muotoonsa hieman kosteana ja anna niiden kuivua täysin ennen käyttöönottoa.

Olen itse melko herkkä hajujen kanssa. Olemmekin käyttäneet ainakin pari viimeistä vuotta hajusteettomia ja väriaineettomia LV:n pesuaineita. Tuoksuvista pesuaineista minulle tulee helposti päänsärkyä.

Jannella on taas herkkä, atooppinen iho, joten senkään puolesta emme voi vahvojen aineiden tielle lähteä. Kaikkia kemikaaleja ja vahvoja hajuja tuskin pystyy poistamaan elämästä kertaheitolla, mutta askel askeleelta kohti raikkaampaa ja itselle sopivampaa kotia.

Viimeinen vinkki on oman äitini minulle opettama: sänkyä ei kannata pedata heti herättyään, vaan peitto kannattaa siirtää kunnolla sivuun, jotta sänky ja lakanat saavat tuulettua, ja kosteus haihtuu.

Luin pari vuotta sitten eräästä Voicen artikkelista, että kolmasosa tyynyn painosta voi olla pieniä ötököitä, kuollutta ihoa ja pölypunkkeja ja niiden ulostetta. Vaikka en tiedä, voiko tämä mitenkään pitää paikkaansa, niin hyi olkoon siltikin. Luulen, että kaikki meistä tahtoo tyynymme ja peittomme olevan raikkaat ja ihanat, eikä oksettavat bakteeripesät.

Kauniita, rakkaita unia.

-Henriikka

Edelliset pyykinpesukirjoitukseni (alan pikkuhiljaa olla guru):
Kuinka pestä urheiluvaatteita oikein?
Naisen ja miehen pyykinpesutaidot

Ärsyttämisen jalo taito

Tiedättekö sellaisia ihmisiä, jotka eivät koskaan tahallaan ärsytä ketään? Sellaisia, jotka eivät edes osaa härnätä toisia ihmisiä. Minä tiedän, mutta… no, minä en ole sellainen.

Tuntuu, että sisälläni on sellainen ärsyttämisen kiintiö, joka on pakko täyttää. Lapsena rakastin härnätä isoveljiäni, myöhemmin pikkusiskoani. Tungin mukaan veljien leikkeihin, vaikka tiesin etten saanut, tökin sormella kylkeen ja tökin verbaalisesti siihen saakka, että veli kimpaantui. Pikkusisareen ei ollut aluksi mukava kohdistaa omaa ärsyttävyyttään, sillä hän ei ihan pikkuisena itse ymmärtänyt sitä. Eikä kiintiö tule täyteen, ellei vastapuoli ärsyynny. Teininä äitini sai täyden lastillisen jaloa ärsyttämisen erikoistaitoani.

Luulin toden totta, että olisin kasvanut ja kypsynyt. Vaan tällä viikolla huomasin, että kiintiö on edelleen olemassa. Pieni shokki huomata ärsyttävänsä omaa aviomiestään ihan huvikseen, omaksi viihteekseen.

Bea tuli nopeasti käymään meillä keskiviikkona, kun olimme lähdössä kahville. Oven kiinni painettuani totesin rappukäytävässä silmät ihmetyksestä pyöreinä: ”Huomasitko ton? Härnäsin vaan silkasta omasta ilostani. Mikä ihmeen järki tuossakin oli?”

Tänään valokuvasimme Jannen kanssa kotona koko aamun. Jossain vaiheessa huomasin olevani yksinkertaisesti ihan sairaan ärsyttävä.

Janne: ”Mikä sua oikein risoo? Miks oot noin hermona?”
Minä: (hiljaisuus) ”Tuskin mikään, mikä liittyy suhun. Ilmeisesti puran suhun vaan jotain omaa stressiäni. Tai ihan huvin vuoksi vaan olen rasittavalla päällä. Joka tapauksessa mulla ei taida olla nyt mitään hyvää syytä käyttäytyä näin.”
Janne: ”Hyvin vastattu. Sä oot kyllä kiva tyyppi.. 97 prosenttia ajasta. Tai ehkä sä ootkin kiva 100 prosenttia ajasta, mutta 3 prosenttia ajasta käyttäydyt vain huonosti.”

Uskomattoman ääliömäistä. Taas yksi asia, jossa voin mielihyvin kehittää itseäni.

-Henriikka