29.9.2017

Se keltainen nahkatakki – palkinto paljosta työstä

–

muoti, oma tyyliTags: keltainen nahkatakki

Kirjoitin kesäkuussa juosseeni maratonin itselleni maaliinpääsystä lupaamani nahkatakin kuvat silmissäni. Pidin ihan oikeasti keltaisen nahkatakin tiiviisti ajatuksissani, kun kipittelin eteenpäin Tukholman katuja.

Juoksu oli saman päivän aikana juostu (Luojan kiitos!), vaan takin hankinta kesti. Tänään, neljän kuukauden jälkeen, pidin palkintotakkiani ensi kertaa.

Voi tajuton, mikä takki. Paksua, mutta mukautuvaa nahkaa, joka taatusti vain paranee ajan myötä. Pinta on mukavan eläväinen, hihat saa suppuun vetskareilla. Liepeessä on suloinen pikkutasku.

(Hetken ihmettelin, että enkös ole juuri luetellut takkiominaisuuksia, kunnes tajusin eilisenkin kirjoituksen koskeneen unelmatakkia.)

Ja kyllä se paras asia vain on tarina hankinnan taustalla. Muistan hyvin juoksulenkit marraskuussa, kun mietin, mikä olisi juoksuprojektin arvoinen palkinto itselleni. Ja erityisesti viimeiset treenikuukaudet, kun tiesin sen olevan juuri tämä takki.

Ei kovin järkevä ja käytännöllinen ostos, mutta tunnetta aliarvioidaankin argumenttina aivan liikaa. Minä en ole ihmisenäkään aina kovin järkevä ja käytännöllinen, mutta hyvin on pärjätty. Ei ensimmäisenä maalissa, mutta maalissa kuitenkin.

We can do it.

-Henriikka

takki/Samsoe&Samsoe, t-paita/Nanso, farkut/Levi’s

28.9.2017

Mun takin sisällä on aina kesä

–

matkustus, muoti, oma tyyli, yhteistyöTags: berjast down parka, talvitakki, zo-on iceland

Kaupallinen yhteistyö: ZO•ON Iceland

Get out there – whatever the weather.

Rakastan islantilaisen ulkovaatebrändi ZO•ON:n slogania. Haluaisin itsellenikin sellaista sinnikkyyttä ja asennetta, että lause toteutuisi omalla kohdallani.

Ihminen on aina pärjännyt hulluimmissakin olosuhteissa; katsoin joskus dokumenttia, jossa kerrottiin ihmisistä, jotka ovat sopeutuneet elämään luonnon ehdoilla. Meren äärellä asuneet ihmiset kävelivät meren pohjassa harppuunakalastaen ja pidättivät hengitystään käsittämättömän pitkiä aikoja. Jäätiköllä asustavat eivät riisuneet valtavia vaatteitaan moniin viikkoihin.

Kyllähän minun siis pitäisi Suomen pikkupakkasista ja sateista selvitä. Vieläpä onnellisena.

Totta tietysti on, että usein periksiantamattomuuttakin tärkeämpää ovat varusteet.

Nämä kuvat ovat Islannista, paikka on Londrangar Basalt Cliffs. Paikka on aivan mieletön. Kuvista välittyy varmasti pieni osa tunnelmaa, mutta tuolla kallioilla turkoosin meren äärellä seistessään tunsi kyllä luonnon voimat ja oman pienuutensa hätkähdyttävällä tavalla. Mustia kallioita olisi voinut katsella ikuisuuden, vaikka tuuli oli raju ja tuntui vatsanpohjassa saakka.

Päälläni minulla on ZO•ON:n musta Berjast Down -parkatakki, jonka tekoturkkihupun sisällä lymyilen lämpimässä.

Olin tilannut takin jo aiemmin kotiini, mutta se ei aivan ehtinyt perille ennen lähtöäni. Mikä onni siis, että matkustin juuri Reykjavikiin. Islantilaisella brändillähän on tietysti siellä toimistot ja lippulaivat, ja takki odotteli maissa käyttöönottoaan.

Kuvailin juuri ystävälleni, miltä uusi takki tuntui: ”tuntuu, että sen sisällä on aina kesä!” Hänen mielestään se kuulosti liikaa itsensäpaljastelijalle, joka odottaa esittelevänsä takin alla odottavan alastoman ruhonsa maailmalle. Täytynee keksiä uusi tapa kuvailla ultimaattista lämpöä ja hyvää oloa.

Ei mutta tosissaan – takki on muhkea, mutta napakka. Lämpö tulee teknisestä sisäeristeestä. Kangas on melko pitkälle vedenkestävää, ja takin malli on mukavan pitkä, mutta ei liian pitkä ollakseen tiellä. Hupussa, olkapäässä ja taskussa on heijastavat, siirreltävät/irrotettavat kangaspalat ja takin sisällä on lämmin puhelintasku.

Aion käyttää parkaa niin kaupungissa kuin metsikössäkin.