Hyvinvointia hakemassa: lounas tammimetsässä

4
–
outdoor, ruoka ja juoma, yhteistyöTags:

Kaupallinen yhteistyö: Lejos & Asennemedia

Olimme juuri ennen Islannin matkaa viettämässä sunnuntaipäivää ja pitämässä lounashetkeä tammipuiden varjossa. Janne pakkasi reppuun valmiiksi tehdyn salaatin (huom! taattu resepti alempana) ja termarin ja huristi bussilla Helsingistä Tammiston luonnonsuojelualueen portille. Olin itse ollut parin kilometrin päässä ystävän vauvajuhlissa, joten odottelin jo paikan päällä.

Sain kesällä ja alkusyksystä aimoannoksen yön-yli-retkiä ja telttailua, minkä takia olen ollut nyt varsin tyytyväinen päiväretkiin ja lyhyempiinkin hetkiin luonnossa. Tuntui ihanalta, kun aurinko paistoi tammien ja vaahteroiden lehtien lävitse ja pelkässä villapaidassa pärjäsi hyvin. Puut olivat vielä nykyistä vihreämpiä, mutta talven tulon aisti hyvin.

Rakastan tuota yllä olevaa kuvaa! Keräsin syksyn aarteita luonnonsuojelualueelta: syksyisen mustikanvarvun, vauvatammenterhon, koivurungonpalan ja jo kellastuneen ja tippuneen lehden.

Juuri tuollaisten aarteiden takia luonto on paras. Nuo tuliaiset näyttävät upeilta ja hoitavat sielua ympäristössään, mutta menettävät lumonsa kotiin kannettuina. Tiedättehän ilmiön ”lomamatkalta kerätyt rantakivet?” Näyttävät meren äärellä timanteilta, kotona purkissa täysin mitättömiltä, turhilta lentolaukkukiloilta.

Hetken haahuilun jälkeen pysähdyimme lounaalle. Alue ei ole iso, mutta siellä ei ollut juuri ketään, joten saimme olla aivan rauhassa.

Lounaaksi oli pakattu tämänhetkistä lempisalaattiamme. Sopii eri tavoin tarjoiltuina hyvin niin hienompaan illallispöytään kuin retkellekin.

Kvinoa-rusinasalaatti

valmista kvinoaa
Sun-Maid luomurusinat
kirsikkatomaatteja
viinirypäleitä
tuoretta minttua
fetajuustoa
(tuoretta sitruunaa)
(punasipulia)

Valmista kvinoa. Halkaise kirsikkatomaatit ja viinirypäleet. Sekoita ainekset ja murusta feta joukkoon. Kääntele, jotta kaikki sekoittuvat keskenään, mutta älä sotke liikaa, ettei mene mössöksi. Ripottele pinnalle vielä lisää rusinoita ja asettele mintunlehtiä.

Huom! Kotiolosuhteissa sekoitamme usein salaatin joukkoon myös salaattia tai pinaattia, mutta retkiolosuhteisiin kannattaa minimoida tuoreet ainekset, jotka voivat helposti kostua ja lössähtää.

Pinnalle voi puristaa tuoreen sitruunan mehua. Joukkoon sopii hyvin myös raaka, viipaloitu punasipuli.

(Janne huutaa juuri tällä hetkellä toisesta huoneesta: kehu sitä salaattia! sehän on oikeesti parasta. Kehu sitä ihan sikana.)

Salaatti maistui, samoin kahvi. Istuimme aikamme ja vaihdoimme kuulumisia. Mietin miten harvoin sitä on rauhassa, katsoo toista silmiin ja kuuntelee ihan oikeasti. Pitäisi paljon enemmän. Luonnossa sen muistaa automaattisesti, vaan arjessa siitä pitää muistuttaa itseään.

Popsimme pakkauksesta rusinoita jälkiruoaksikin, ihailimme vielä hetken tammipuita ja -terhoja ja hyppäsimme bussiin kotimatkalle.

Tiistaina kirjoitin syksyn tuoneesta alakulosta. Moni ystävä reagoi siihen vahvasti huolissaan. (Ihanaa, minulla on ystäviä!) Tarkoitus ei ollut säikäytellä, minulla on kaikki tosi hyvin, vaan rehellisesti kertoa viime aikojen ajatuksista.

Kun taas katson näitä kuvia, tekisi taas mieli sukeltaa metsän siimekseen keltainen villapaita päällä, termari kainalossa ja ottaa syksystä se kaikkien paras irti: se värikäs, uniikki ja runonomainen tunnelma.

-Henriikka

7 tietokirjavinkkiä syksyyn

3
–
kirjat

Tietokirjallisuus – siinäpä vasta kuiva termi kiinnostavalle asialle. Kun kaunokirjallisuus-sana puhkuu hattaraa ja onnellisuutta, töksähtää tieto aika kovasti. Termistä viis, minulla olisi nyt seitsemän tietokirjasuositusta päälle vyöryvään syksyyn.

Olen parin viime vuoden aikana tajunnut eläväni kuplassa, jossa kaikki kirjoittavat kirjoja. Tai jos eivät kirjoita, niin kuvittavat tai taittavat. Ehkä kustantavat. Se on tietysti ihana kupla, vaan välillä sitä luulee harhaisesti itseään luuseriksi, kun ei ole julkaissut yhtä ainutta tieto- tai kaunokirjaa.

Näidenkin suositusten takana ovat ystävät ja tutut ihmiset, joiden tiedän nähneen hirveän vaivan kirjojensa eteen. Sitäkin isommalla ilolla esittelen seuraavat seitsemän:

1. Hyvin eletty (Karita Sainio)

”Jokaisen nykynaisen must-have-käsikirja kestävään elämäntapaan.

Vastuullisuus on chic. Yhä useampi haluaa kosmetiikkansa puhtaana, muotinsa eettisenä ja ruokansa vegaanisena. Hyvin eletty opastaa kattavasti kauniiseen vastuulliseen elämään.”

Suora, muttei paasaava opus, joka käsittelee isoja asioita esteettisesti ja rehellisesti. Pienelle ihmiselle ymmärrettävästi. Psst! Kirjan on valokuvannut ihana ystäväni Ida.

2. Kasvis ruokakirja (Hanna Hurtta)

”Kasvis tarjoilee monipuolisen kattauksen maukkaita ja täysipainoisia kasvisruokia päivän jokaiseen hetkeen arjen nopeista tarpeista viikonlopun brunssille. Kirjan ohjeilla innostut ja onnistut, olit sitten kasviskokkailun vasta-alkaja tai pitkän linjan vegaani. Kirjan kaikki reseptit ovat helposti muunnettavissa vegaaniseen ruokavalioon, eivätkä ne sisällä gluteenia tai valkoista sokeria.”

Tämä on ehdottomasti se tietokirja, jota olen odottanut kaikkein eniten. Tajutan määrä Hannan herkkureseptejä, jotka eivät ole liian kimurantteja, mutta joissa on kuitenkin itua. Ihanaa.

3. Puuron uusi aika – maidottomia ja gluteenittomia puuroja, vanukkaita ja jogurtteja (Tuulia Järvinen & Tiina Strandberg)

”Täyteläisen pehmeitä unelmapuuroja, pirteän energisiä tuorepuuroja ja pikaruokaa pikkunälkään. Uuden ajan puurot ja vanukkaat tehdään laadukkaista raaka-aineista ilman gluteenia, valkaistua sokeria, maitotuotteita tai muita eläinperäisiä tuotteita.”

Rakastan puuroa! Ai että. Kirja on täynnä värikkäitä, ihania laatupuuroja, joita jopa minä osaan valmistaa.

4. Suuria unelmia (Anu & Anthony Ubaud)

”Kymmenen tarinaa siitä, miten omat unelmat toteutuvat. Anu ja Anthony Ubaudin kirjassa julkisuudesta tutut henkilöt puhuvat nuorille haaveiden saavuttamisesta.”

Ystäväni Anun ja hänen miehensä upeasti taitettu, kuvitettu ja kirjoitettu kirja isoista pilvilinnoista, joista tuli todellisia.

5. Eat Cake! – herkullisesti vegaaninen / deliciously vegan (Viena Jurvelin, Kaisu Jouppi)

”Opus ei ole vain vegaanisten herkkujen reseptipankki, vaan myös visuaalinen matka levollisiin leivontatuokioihin ja henkäyksen kevyiden marenkikakkujen leikkaamiseen ystävien kesken.”

On taatunvarmaa, että jos Vienan reseptit ja Kaisun valokuvat yhdistää, syntyy aivan upea kakkukirja. Kirja on lumoava paperivalintaa myöten.

—

Lisäksi aion pokalla suositella kahta kirjaa, joita en ole edes vielä lukenut. Kaiken lukemani ja olettamani perusteella uskoisin näistäkin kahdesta silkkaa hyvää:

6. 12 tarinaa kirjoittamisesta (Mikko Toiviainen, Ronja Salmi)

”Ronja Salmi ja Mikko Toiviainen ovat haastatelleet omien alojensa huippuja ja kirjoittaneet kirjan innostuksesta, työstä ja unelmista. Kirja yllyttää lukijaansa tarttumaan omaan työvälineensä sekä tarjoaa myös käytännön vinkkejä ja harjoituksia oman kirjoittamisen tueksi.”

Kun kirjoittaa paljon, ja usein melko nopeasti, saattaa kela jäädä helposti pyörimään. Toivon saavani kirjasta uutta draivia ja ajateltavaa. Haluan muistutella myös omasta rakkaudestani puhtaasti kirjoittamista kohtaan.

7. Unelmahommissa – tee itsellesi työ siitä mistä pidät (Hanne Valtari, Satu Rämö)

”Haaveiletko jättävästi palkkatyön ja alkavasi tehdä työksesi sitä mistä pidät? Mietitkö miten yhdistää intohimo ja elannon hankkiminen? Haittaako, jos yhden intohimon sijasta onkin monta kiinnostuksen kohdetta?”

Yleensä tällaiset ajatukset ja lauseet saavat kuplatutkani huutamaan, karvani pystyyn ja pakenemaan. Mutta tästä kirjasta olen kuullut niin paljon kehuja, että pakkohan se on lukea. Enkä epäile, etten saisi myös paljon irti.

—

Nonniin! Joko minun olisi aika kirjoittaa oma kirja? Ehei, ei vielä. Hyvin mahdollista, ettei koskaan.

-Henriikka

Ps. Nyt vain jään valmiiksi nolona odottamaan, minkä ystävän laatukirjan unohdin listalta…

Alakuloinen alkusyksy

14
–
elämä

Minulla on vahva aavistus: tuleva kaamos tulee olemaan itselleni alakuloista aikaa. Jottei tämä ennustus kävisi toteen, teen kyllä kaikkeni, mutta jostain syystä syksy tuntuu kiipeävän jollain ei-riemukkaalla tavalla sisuksiini.

Syksy on suosikkiaikaana, mutten ole saanut siitä tänä vuonna vielä otetta. Menen minne kengät kävelevät, teen asioita. Työtarjoukset menevät läpi, kalenteri täyttyy ja teen töitä innokkaasti. Vaan en ehkä ajattele riittävästi. Pysähdy tarpeeksi usein.

Kirjoitin heinäkuun tuntuneen kolmelta päivältä, mutta juuri ohi kiitänyt syyskuu oli kyllä nopein kuukausi, jonka minä olen koskaan elänyt. Nytkö se aika alkaa todenteolla juosta, niin kuin aikuiset aina sanovat?

Olen hyvin hämmentynyt siitä, ettei minulle ole syksylle minkäänlaista vapaa-ajan haastetta. Viime vuodet käynnissä on aina ollut joku polkujuoksu- tai trampoliinikoulu, piirroskurssi tai muu temmellys. Vaan nyt asiat ovat yhdessä isossa elämänläjässä ilman maratonin kaltaisia, konkreettisia tehtäviä.

Olin ilmoittautunut venäjän alkeiskurssille, mutta tajusin yhtäkkiä kalenteria katsoessani, etten pääsisi reissujen vuoksi kolmelle ensimmäiselle kerralle. Onneksi eräs osallistumishalukkuudestaan huikannut lukija sai paikkani kurssilta.

Sitten piti aloittaa akrobatiakurssi, mutta sekin jäi epäsäännöllisten menojen jalkoihin. Sehän siinä kai onkin, että jos hakeutuu epäsäännöllisten menojen elämänpiiriin, niin pitää tottua, että rutiineita on vaikeampi rakentaa. Erityisesti sellaisia rutiineita, jotka ovat jostain järjestäjästä kiinni.

Rakastan matkustaa, mutta pitäisin kyllä säännöllisestä harrastuksesta ja harjoittelemisestakin. Ja olen nyt ainakin joksikin aikaa päättänyt valita ensimmäisen. Ja se päätös on kyllä vakaa.

Viime syyskuussa opettelin keräämään sieniä. Sienet olivat itselleni jotain täysin uutta ja mullistavaa. Silmäni olivat lautasenkokoiset, kun löysin ensimmäiset suppikseni ja lappasin ilmaista luksusruokaa koriini. Marraskuussa hain ja pääsin maratonkouluun, joka veikin seuraavat kuukauteni. Kävin kaiken lisäksi kerran viikossa joogaamassa.

Viime syksylle oli To do -lista ja ylipursuilevaa intoa värikkäistä vaahteranlehdistä. Lähetin kamalasti kortteja ja iloitsin alkaneesta nelipäiväisestä työviikostani. Jollain ilveellä onnistuin käymään töissä ja tekemään töitä yrittäjänä päälletysten. Jollain ilveellä olin silti energinen.

Missä mehut?

Ei pidä antaa alkusyksyn alakulon viedä mukanaan. Se, etten tänä aamuna (kuuden tunnin yöunien jälkeen) herännyt virkeimmilläni, ei tarkoita etteikö olo voisi vielä kohentua. Sitä paitsi satoi kaatamalla heti, kun avasin silmäni, ja sitä on jatkunut aina iltaan saakka.

On hyvä tunnistaa ja regoida asioita itsessään ja ympärillä. Ja olen melko varma, että tärkeämpää olisi se lepo ja pysähtyminen, ei uusi vuorenvalloitusprojekti.

Olisko ruudun sillä puolen joku, jonka syysveri virtaa vaisusti?

-Henriikka

1 … 192 193 194 195 196 197 198 … 818