Matkahurmiopukeutumisesta (ja georgialaisesta hatusta)

”Uskomaton villahattu! Mun on kyllä saatava tuollainen. Kelaa nyt, mikä katseenvangitsija, kun kävelen Helsingin katuja. Muuten simppeli tyyli, mutta tarinoita pursuava matkamuisto päähän painettuna…”

Kyllä. Ostin eilen georgialaisen villahatun, ja saatesanat ennen ostotilannetta kulkivat suunnilleen noin. Siitäkin huolimatta, että olimme jo useaan kertaan matkan aikana nauraneet matkahurmiopukeutumiselle.

Matkahurmiopukeutuminen

Hankkia reissuiltaan jotain täysin tavallisesta arkityylistään poikkeavaa. Hankittuja vaatteita ja asusteita näkee usein käytettynä reissumaassa ja niitä saattaa käyttää vielä onnellisesti matkan aikana. Hurmio raukeaa kuitenkin usein heti lentokentällä tai kotiin palattua, eikä ostokset adaptoidu ostajansa arkeen millään ilveellä: ”miksi ihmeessä hankin timanttikoristeisen Guccin feikkiverkka-asun, kissankorvin varustetun one-piecen, farkuista tehdyn olkalaukun, georgialaisen villahatun…

Huom! Kutsutaan myös nimellä matkamuotipsykoosi.

Matkatoverini Otto on sitä mieltä, että villahattuni on matkahurmio-ostos. Itse väitän vielä vastaan. Mutta on muistettava, että sekin on hurmioshoppailun olennainen ominaispiirre!

Entisiltä reissuiltani olen hankkinut myöhemmin arkityylini kelpaamattomaksi osasiksi ainakin parit haaremihousut, rimpulamekkoja ja marokkolaiset nahkatossut. Reissukokemus on tosin tuonut hommaan jotain järkeä; hutiostokset vähenevät reissu reissulta. Vaatteet ja asusteet hankin pääosin kotoa käsin.

Saa nähdä kuinka villahatun käy. Huomenna aamuneljältä starttaa kotimatka hostellin pihasta, ja taika raukeaa.

Mutta nyt janoaisin kuulla teidän reissujenne virhehankinnoista? Jos oikein oletan, matkahurmiopukeutuminen ja -shoppailu ei ole vain minun ikeeni kantaa.

-Henriikka

Haistaako husky maapähkinävoin?

Kaupallinen yhteistyö Urtekram & Asennemedia

Yksi Ylläksen koettuja elämyksiä oli huskyajelu. En ollut koskaan ennen ollut koiravaljakon kyydissä ja odotin aamupäivää isolla innolla. Intoni meinasi tosin vaihtua pelkoon, kun kuulin, että osan ajasta ajaja olenkin minä itse.

Onneksi käytäntö näytti, että olen uskomaton huskykelkankuljettaja – etenkin, kun joku muu on raivannut reitit ja kouluttanut koirat.

Mutta lähes koirien veroista oli kokea kelkassa haukatut eväät. Olin kantanut Lappiin tarkoituksella mukaani kaksi lasipurkkia, sillä minun oli määrä kirjoittaa niistä ja ajattelin niiden sisällön olevan omiaan myös retkiruokailussa. Toinen purkki oli Urtekramin Chia butter ja toinen Pumpkin seed butter. Molemmat tuotteet ovat Urtekramin uutuustuotteita ja vegaanisia, gluteenittomia sekä luomuja.

Valmistimme aamulla paperipusseihin Lapin lumon kanssa yksiin sopivat eväsleivät: Jannelle juuresleipää, jonka välissä kurpitsansiemenlevitettä juustoa ja vihanneksia. Minulle siemenleipää chia-maapähkinävoilla ja muilla herkuilla.

Kurpitsansiemenvoi on paahdetuista siemenistä ja himalajansuolasta valmistettu vihreä levite, jota olemme itse käyttäneet tähän mennessä vain leivän päällä, mutta se sopisi varmasti myös esimerkiksi salaatikastikkeeksi. Maukasta, helposti levittyvää, melko ohutta.

Ja mites tuo toinen levite sitten? Jos rakastat maapähkinävoita, rakastat varmasti tätäkin. Paljon makua, pehmeää suussa ja koostumukseltaan ihanan paksua. Chia tuo hauskan säväyksen hommaan ja lisää tahnan ravintoarvoa. Nyt laitoin levitettä selkeästi suolaisten ja rakkaiden leipien väliin, vaikka se sopisi varmasti myös makeampana tarjoiltuna: ohut kaurakeksi, sopivasti levitettä ja baanaaniviipaleita päälle. Tai sitten joku juustolautanen, suolakeksejä ja muita crackereita ja tätä levitteeksi.

Naurattaa ajatella sisareni rakkautta maapähkinävoihin. Pitää sinetöidä oma purkki ennen kuin hän tulee kylään.

Huskyfarmin työntekijää nauratti, kun ennakkoon sain esittää kysymyksiä ja oma kysymykseni kuului: ”Saako kelkassa syödä? Tulevatko huskyt kateellisiksi haistaessaan ruoan ja menettävän työmotivaationsa ja –moraalinsa?” Huomion saattaa kuulemma saada herkullisella lihanpalalla, mutta duuni ei kärsi, joten sain siunauksen herkuttelulleni.

Tämä onkin tällaista hyvää herkuttelua. Levitteissä ei ole käytetty kuin siemeniä ja pähkinöitä ja hieman suolaa. Irtokarkeille on aikansa, mutta voin kertoa, että tämän välipalan jälkeen oli paljon parempi olo.

Ja hei! Nämä olivat vasta teaser-kuvia huskeista. Tulossa on kuvia esimerkiksi ulvovista, tylsistyneistä ja hellyydenkipeistä kavereista.

Ihanaa sunnuntaita! Herkutelkaa hyvin ja ilolla.

-Henriikka

Löysin itseni Georgiasta

Heräsin juuri jostain aivan muualta kuin tutusta laivasängystämme. Olen Tbilisissä, Georgiassa. Kyseessä ei ole mikään Ville Haapasalon mysteerimatka, jossa sattumanvaraisesti päädytään uusiin paikkoihin, nukutaan kun ehditään ja annetaan elämän viedä, vaan kyllä tämä reissu oli ihan tiedossa.

En ole koskaan ennen ollut täällä, enkä oikeastaan tiedäkään paikasta paljoa. Georgialaisesta ruoasta puhuvat kaikki, mutta vaati melkoista googlettelua, että pääsi edes vähän kartalle paikasta kokonaisuudessaan. Jos turistisivustoihin on uskominen, tiedossa on paljon hyvää ruokaa, viiniä, mutta myös kulttuuria, taidetta, eri uskontojen rinnakkaiseloa ja historiallisia nähtävyyksiä. Jos Tbilisistä karkaisi muualle, löytäisi vuoriston ja mielettömiä luontokohteita. Ja tietysti olen ympäröity sillä kaikkein kiinnostavimmalla: paikallisella elämällä. Ikkunasta näkyy ihan uudenlainen taikamaailma.

Olen Ukraine International Airlinesin opintomatkalla ja ryhmässämme on 10 suomalaista matka-alan toimijaa: matkanjärjestäjiä, toimittajia jne. Blogimaailmaa edustaa kanssani Otto, jonka kanssa en olekaan päässyt matkustamaan sitten syksyn 2015 Turkin reissun. Uskon, että matkustustapamme ja –persoonamme sointuvat yhteen hyvin. Mutkattomien, paljon nauravien ihmisten kanssa on yleensä helppo ja viihdyttävä matkustaa.

Saavuimme aamuyöllä hotellillemme ja pian starttaa päivän ohjelma, joka kestääkin aamusta ihan iltaan saakka. Unta on takana vajaa viisi tuntia. Muu porukka lähtee takaisin Helsinkiin jo ensi yönä, mutta me venytimme Oton kanssa reissua parilla päivällä. Onhan Georgiaa nyt koettava edes hetken verran! Kuudelta tiistai-aamuna lähtee paluulento takaisin kotiin.

Mitä odotan eniten: haahuilua tbilisiläisten keskellä, päivän ensimmäistä kahvikupillista ja georgialaista illallista. Kaikkia niitä! Ja sitä, kuinka lämpötila kipuaa iltapäivällä lähelle 20 astetta, ja saan liuhutella uudessa trenssitakissani kuivat kadut pöllyten.

Rakkautta Tbilisistä! Luulen, että Georgia on ensi tai sitä seuraavan vuoden Jordania. Viime vuoden Marokko.

-Henriikka

Kuva: Georgia About