Terveisiä taivaasta

Muistaako kukaan lapsuudesta leikkiä nimeltä ”vettä kengässä”? Oli kaksi ryhmää, joista toinen toiselta tietämättä valitsi itselleen parit. Vuorotellen tultiin toisesta huoneesta kyselemään joltain ryhmän jäseneltä: ”Oletko ystäväni?” Jos arvaus ei osunut oikeaan, vastattiin ”vettä kengässä” ja kysyjän piti kinkata takaisin. Mutta jos arvattu tyyppi oli juuri se sovittu pari kysyjälle, niin vastaus kuului: ”pääset taivaaseen!”

Todella erikoinen leikki, kun näin jälkikäteen pohtii. Pääset taivaaseen? Mitä? Käytännössähän tämä tarkoitti, että pääsit pois kyselyjonosta ja vältit turhat kinkkailukierrokset, ei sen kummempaa. Taivasraja oli 90-luvulla kovin matala.

Tällä loivalla aasinsillalla pääsen kuitenkin oikeaan aiheeseen: olen juuri Ylläksellä ja tuntuu kuin tämä olisi taivas maan päällä. Tiedän, että on arveluttavaa verrata Suomen tunturia iankaikkiseen onneen ja autuuteen, mutta lumisten puiden keskellä vaeltaessa ei kaipaa mitään muuta.

Saavuimme yöjunalla keskiviikkoaamuna ja tähän mennessä olemme jo ehtineet lumikenkäillä Kuertunturissa, pyöräillä läskipyörillä, hiihtää ja lumilautailla. Ainiin! Ja saunoa ja syödä hyvin. Yövymme Kuerkievarissa, jonka vieraanvaraisuudesta avaudun myöhemmin lisää. Nyt täytyy alkaa valmistautua husky-retkeen ja illan ryllimiseen rinteissä.

On luksusta, kun meillä on paikallinen opas, joka ei hermostu, vaikka kaipaisimme valokuvastaitoja kolmen minuutin välein. Sitä paitsi onhan se nyt hienoa, kun perätysten lumikenkäilevät Aamukahvilla ja Kaakaolla.

Terveisiä taivaasta. Tai ainakin paikasta, joka on tuntunut hetkittäin kuvitelmilleni taivaasta.

-Henriikka

Kuvat: Eetu Leikas (@eetuleikas, Kaakaolla)

takki ja housut/Peak Performance (saatu), pipo/VAI-KØ

7 keinoa rakastua kotiseutuunsa

Kaupallinen yhteistyö: momondo

Rakastan kotikulmiani ja kotikaupunkiani Helsinkiä. Toisaalta rakkauteni ulottuu vahvasti myös Kainuun mökkimaisemiin ja kaikkiin luonnonkolkkiin, joilla retkilläni pääsen. Luontoonhan löytää onneksi helposti pääkaupunkiseudullakin. Löydän uusista asuinkaupungeista usein nopeasti suosikkipaikkani, vaikka se vaatiikin melkoisesti empiiristä tutkimusta.

Momondolla on käynnissä maailmanlaajuinen Welcome to My World -Instagram-kilpailu, jonka ideana on avata kaikille rakkauttaan omaan kotiseutuun. Voittajia tulee olemaan kaksi ja huikeinta kilpailussa ovat sen palkinnot: voittajat pääsevat ilmaisille matkoille toistensa kotiseuduille.

Olen itse momondon yhteistyökumppanina jäävi osallistumaan, mutta en malta silti olla hehkuttamatta vähän lähimatkailua. Matkustus, laajemmin sanottuna seikkailu, ei nimittäin rajoitu ulkomaihin, vaan sitä voi toteuttaa vaikka omalla kotikadullaan. Se on enemmänkin tapa katsoa maailmaa ja kokea sitä, kuin kulkea paikasta A paikkaan B ja viettää sitten aikaa B:ssä, palaten A:han.

Tässä tulisi seitsemän omaa vinkkiäni, kuinka kotikulmista voi saada enemmän irti…

1.Kotiseutu kameran läpi

Kameran kanssa saa helposti tuhrattua liikaa aikaa, mutta sen kanssa ympäröityyn maailmaan tulee kiinnitettyä myös enemmän huomiota. Usein kamera kulkee ihmisten mukana lomilla ja muissa spesiaalitilanteista, mutta arjen kuvaaminen saattaa nostaa lähitienoon tutut maisemat aivan uusiin sfääreihin.

2.Käytä karttaa

En ole lainkaan karttaorientoitunut ihminen, mutta erityisesti Helsingin karttaa tutkaillessani olen tajunnut monia unhoon jääneitä puistoja, rantoja, katuja ja luontospotteja. Erityisesti visuaalisella muistilla varustetut pystyvät käyttämään muistikuvaansa hyvin tulevilla lähiseikkailuilla.

3.Monipuolinen kulkuvälineiden käyttö

Mitä jos tarttuisitkin fillaria sarvista ja kokisit työmatkan ihan uudella tavalla? Tai jos yleensä poljet pyörällä, niin kokeilisitkin lähiliikennettä tai jalkapatikkaa? Isommissa kaupungeissa voit pyöriä raitiovaunulla ympäri kaupunkia ja löytää itsesi aivan uusista paikoista. Vapaapäivänä voit varautua eväillä, hypätä tuntemattomaan bussiin ja löytää sitten mystisiä reittejä takaisin kotiin.

Huom! Silmät auki, pää pyörii kuin pöllöllö, ja puhelin pysyy visusti taskussa.

4.Nosta katseesi

Kiinnostavimmat asiat tapahtuvat harvoin juuri nenäsi edessä tai jalkojesi juuressa. Oletko koskaan ihaillut esimerkiksi Helsingin Aleksanterinkadun arkkitehtuuria nostamalla leukaasi tavanomaista korkeammalle, suuntaamalla katseesi yläviistoon?

5.Lomalle omaan kotikaupunkiin

Tästä olen puhunut ennenkin: vaihda tuttua ajatuskaavaa. Kuvittele olevasi lomalla kotiseuduillasi. Jos kukkaro riittää, voit varata vaikka hotellihuoneen tai vaihtoehtoisesti sohvasurffata ilmaiseksi. Lomasi voi kestää muutaman tunnin tai koko viikonlopun. Kuvittele olevasi turisti. Hyppää hop-on-hop-off-bussiin, ihastele ympäristöä uusin silmin ja livahda paikkoihin, joihin sinulla on paikallisena ennakkoluuloja.

Jos mielikuvituksesi kanssa on kitkaa, voit myös lähteä oikean turistin matkaan. Hänen tapansa oppia seuduistasi saattaa opettaa sinullekin uutta.

6.Opaskirja

Onko tutusta miljööstäsi tehty opaskirjaa turisteille? Sellaisen hankkiminen saattaa kasvattaa kotiseuturakkauttasi roimasti. Olen itse kulkenut Helsinki-oppaan kanssa löytäen salaisia helmiä ja esimerkiksi uusia ruokapaikkoja. Merkitse kirjaan parhaat ja kehnoimmat löydöt ja päivitä muistiinpanosivuille tietoa ympärillä tapahtuvista muutoksista.

7.Paikalliset oppaat

Tuntuuko, että ystäväsi rakastaa yhteistä asuinkaupunkianne paljon sinua enemmän? Anna hänen johdattaa sinua. Jos rohkeutta riittää, voit myös hankkia tuntemattoman oppaan esittelemään sinulle hänen mielipaikkansa.

Kun tällaisia kierroksia kertyy useampi, avautuu kotiseutu monien erilaisten mieltymysten kautta paljon laajemmin kuin vain omien kokemuksiesi kautta. Ehkä haluat oppia kirjaystävän lempispotit tai ystäväpiirin muotikuninkaallisen kaupunkikierroksen?

Millaisena te näette kotipaikkanne? Mikä on kotikulmienne lempipaikka tai erikoisuus?   

Avaa maailmasi jollekulle toiselle, niin hänen maailmansa avautuu sinulle. Ikuista hetki paikallisessa suosikkipaikassasi ja voita unohtumaton matka.

Lataa Instagramiin kuva paikallisesta suosikkipaikastasi, lisää kuvaan sijaintisi ja kerro, miksi pidät kyseisestä paikasta. Muista liittää kuvaan tunnisteet #myworldmomondo ja @momondo. Kilpailu päättyy 30.4.2017.  Lisätietoa kilpailusta löydät täältä.

Osallistuisin itse aivan ehdottomasti, jos saisin. Luulen, että jakaisin kuvan Hietalahden nostureista tai Kuhmon mökin autuaan hiljaisesta soutuveneilystä. Tiedän, että sielläkin puolen ruutua löytyy varmasti kotikonnuistaan ylpeitä kuomia. Ainakin toivon niin.

-Henriikka

Ajatuksia unesta ja väsymyksestä

Heräisinpä joka aamu virkeänä ja innostuneena. Vaan en herää. Yleensä herään tosi väsyneenä ja useamman torkun jälkeen. Silmiä on vaikea saada auki ja mieltä orientoitua tulevaan päivään. Tänään oli pahin aamu pitkään aikaan. Makasin kuin lyöty lahna sydän sykkien, silmät ummessa.

Herättyäni ei mene koskaan montaa minuuttia, kun olen täydessä valmiudessa, uudesta päivästä innoissaan. Pari kertaa vuodessa on huonoja aamuja, jolloin kaikki tuntuu yksinkertaisen ikävältä, mutta noin 360 aamua vuodesta nautin alkaneesta päivästä.

Kuinka siis saisin skipattua tuon laahustavan, raastavan alun? Miksi herään väsyneenä lähes joka aamu? Miksi torkutan? Rauhallisesta aamusta en ole myöskään valmis tinkimään, joten herätyskelloni soi yleensä 06:30–07 välillä, jolloin aikaa jää niin matelehtimiselle kuin aamiaisellekin.

Aloitin torkuttamisen vasta yliopistoaikoina Jyväskylässä. Vielä lukiossa nousin aina tikkana, enkä voinut käsittää torkutusominaisuutta. Välivuotena pomppasin sängystä aina ensimmäisestä herätysäänestä – tosin välivuoteeni kuului myös kolmen kuukauden aika Ruotsissa, jolloin nukuin ilman herätyskelloa 12 tuntia joka yö! Ylösnouseminen on edelleen helppoa, jos tiedän että on pakko. Miksei se voi olla aina yhtä helppoa?

Väsyneet aamut ovat kuuluneet näin lyhyen päätelmäketjun mukaan aikaan, kun en ole herännyt yksin. Aamuväsymys on ollut suoraan verrannollista Jannen rooliin elämässäni. Olisikohan asialle joku psykologinen selitys? Keittiöpsykalla tosin voi jo päätellä, ettei vieressä hehkuvan patterin vierestä tee mieli nousta kylmään maailmaan.

Elämäntavoilla, ruokavaliolla, ateriarytmillä, urheilulla ja esimerkiksi erilaisilla puutostiloilla on varmasti myös vaikutusta, mutta en tunnista yhteyksiä. Onko kenelläkään vinkkejä parempiin aamuihin? Voisiko kaikessa olla kysymys kehnoista unista? Missä sellaista voi mitata ja tutkia?

Projektina parempi uni, virkeämmät aamut. Ajattelin ensialkuun pitää pari viikkoa unipäiväkirjaa, jos huomaisin sen kautta selkeitä syy-seuraussuhteita. Ehkä joku teistä lähtee samaan projektiin?

Tulevan yön nukun kuitenkin poikkeuksellisesti yöjunassa ja herään toivottavasti virkeänä Kolarista, ihanan kaukana kotoa.

-Henriikka