Terveisiä Suomen katolta!

Viiletämme juuri Norjassa, Suomen pohjoisrajan tietämillä.

Kuolen nauruun joka kerta, kun katson tuota ensimmäistä kuvaa, jossa pötkötämme Pohjoisen Napapiirin rajalla. Suoraan sanoen emme oikein ymmärtäneet, miksi siinä pitää räpsiä niin valtavasti kuvia. Päätimme kuitenkin liittyä aasialaisten kanssa ilonpitoon ja napsimme muistikortille kuvia reilun annoksen. Yritimme ottaa mallia toisista turisteista ja näyttää napapiirille rauhaa ja muita nuorison käsimerkkejä. Pötköttämiseen jouduimme kuitenkin ryhtyä ihan ominemme.

Alla oleva kuva on todistuaineistoksi kaikille, jotka luulivat ettei ukin Nissan kestä Lapin ja Pohjois-Norjan roadtrippia. Pötypuhetta! Harmaa kaunokki on kiitänyt katuja ylväästi kuin merikotka Jäämeren yllä.

Joulupukin pääpostista jäi kortit lähettämättä, mutta istuimme kyllä Joulupukin polvella. Kuinkas ollakaan, pukki työnsi meidät kuitenkin heti pois, kun olimme vasta pääsemässä vauhtiin. Puski kämmenillä selästä ja toivotti hyvää matkaa. Eikä kukaan edes jonottanut hänen puheilleen! Onneksi naapuritalossa oli heti toinen joulupukki odottamassa.

Pian menemme lounastamaan Vadsjøhön. Viimeiset kaksi yötä meni Nuorgamissa telttaillen ja Norjan kiekan jälkeen alkaa laskettelu takaisin kohti etelää. Mitä muistoja ja viikkoja! En ollut ennen käynyt Rovaniemeä korkeammalla ja nyt on valloitettu Ivalot, Inarit ja Utsjoet.

Loppuloma meneekin sitten kirjoittaessa matkajuttuja ja makustellessa lappilaista menoa. Lupaan palata normaaliin postaustahtiin, kun matkat on matkailtu.

Aurinkoa!

-Henriikka

Nyt niitä uusia kettureppuja saa: Fjällräven Re-Kånken

Yhteistyössä PartioaittaRe-Kanken_13 kopio

On elokuun ensimmäinen, ja uudet Re-Kånken-reput ovat saapuneet Partioaittoihin. Itse viiletän täällä seikkailuillani, matkalla kohti pohjoisinta Suomea, mutta Janne kävi hakemassa tulevan luottoreppuni Yrjönkadun liikkeestä. Kun riittävän nätisti pyysin, hän lähetti kärsimättömälle kuvatkin lankoja pitkin.

Vain yksi uskaltautui arvaamaan reppuni väriä ja hyvin arvasinkin: ensin ihastuin kovasti juuri vihreisiin Kånkeneihin. Lopulta valitsin kuitenkin harmaan, sillä tulen varmasti käyttämään reppua luonto-olosuhteita enemmän juuri kaupungissa, ja harmaa tuntuu istuvan urbaanimpaan kaupunkiympäristöön ketterästi. Harmaa näyttää ihanan betoniselta, ihanan raffilta. Re-Kånkenin uusi logo sopii sen kylkeen hyvin.

Re-Kanken_66 kopioRe-Kanken_40 kopio

Mukavaa, kun on taas tuttu kettureppu kuljetettavaksi. 13-tuumainen läppäri sujahtaa repun taakse ideaalisti ja sivutaskussa kulkee täydelliset mustekynät lennosta kirjoitettuja muistiinpanoja varten. Kånkenit ovat tilaihmeitä: pienet neliön voi tetriksen lailla pelata täyteen ja sisään mahtuu vaikka mitä.

Olisi mukava tietää, miten monessa maassa Kånkenia on kantanut. Varsinkin kymmenisen vuotta sitten pienille repuille naureskeltiin kovasti kaukomaissa. Tottumattoman silmiin ne näyttivät aivan lapsille tarkoitetuilta repuilta. Kånken-buumin pyyhältäessä läpi koko Pohjoismaiden ja jatkaessa voittokulkuaan muuallekin, eivät selkäreppumme enää olekaan olleet yhtä lailla huumoriarvoisia.

Re-Kanken_60 kopioRe-Kanken_57 kopio

Re-Kånkenit ovat tästä päivästä, 1.8., lähtien myynnissä Partioaitoissa. Kaikki kahden ensimmäisen viikon aikana repun ostavat saavat mukaan karhuheijastimen, joilla Partioaitta haluaa muistutella lempeästi kovaa vauhtia lähestyvästä syksystä ja koulujen alusta. Myöhemmin reput tulevat myyntiin myös muihin kauppoihin.

Haluisin kovasti päästä jo hypistelemään omaa harmaata reppuani. Hoidetaan nyt kuitenkin ensin roadtripit alta pois. Terveisiä iloisen, ilmastoimattoman ja uuden reppuni harmaan auton kyydistä!

-Henriikka

Yksin jäi

2 kopio

Kahdet auringonlaskukuvat peräkkäin, miksi ei?

Istun Vuokatissa, asunnossa, jossa kuluivat viimeiset kolme yötä. Nukuin sievästi sohvalla, joka oli niin lyhyt, että nilkat jäivät roikkumaan ulkopuolelle. Juuri äsken typeristä vitseistä ja paljosta puheesta ja naurusta täytetty kolmio onkin täynnä vain minun kamppeita ja läsnäoloani. Ja omaa syvissä vesissä uivaa meta-analyysiani.

Perjantaina nautittiin aamutreeneistä, kiivettiin Vuokatin vaaralle, ajettiin mäkiautoilla, tehtiin raakakakkuja ja maisteltiin vuokattilaisia viinejä. Lauantaina wake boardattiin, kiipeiltiin seikkailupuistossa ja nauttiin kuvien auringonlaskusta. Tällä hetkellä henkinen akkuni huutaa punaisella, ja energiaa on jäljellä muutama minimaalinen murunen. Olo on onnellinen.

4 kopio3 kopio

Miksi Vuokatissa? Porukka somehönöjä lähti ottamaan selvää monelle tuntemattoman Vuokatin tarjonnasta. Kirjoitan tästä teille lisää ensi viikolla, sillä koko hyvinvoinnin ja aktiviteettien täyttämä Vuokatti tuli itsellenikin aivan yllätyksenä. Olen kyllä tututustunut talvi-Vuokattiin, kun lumilauta on siteillä kiinni nilkoissa, ja kävinpä täällä joskus keilaamassakin, mutta kaikki muu on ollut tuikituntematonta.

Olen uinut kolmen päivän aikana vähintään viidesti. Eilisten vesisekoilujen lammen mittari näytti 24 astetta, enkä valita yhtään.

1 kopio

Mitä nyt? Ihan ensimmäisenä niiskutan hetken kaihoisasti mukavaa viikonloppua, sitten ryhdistäydyn ja otan suihkun ja 20 minuutin hiusnaamion. Viikkaan vaatteeni nätisti ja pakkaan kamat duffelikassiini. Aloitan henkisen valmistautumisen hyttysiin ja kylmempiin keleihin.

Iltapäivällä puen lappuhaalarit takaisin jalkaan ja hyrräytän hopeana hohtavan Nissan Sunnyn käyntiin. Illalla Kajaanin bussiasemalle saapuu rakas ystävä ja meitä odottaa Suomen Lappi.

Onnellista sunnuntaita.

-Henriikka

Kuvat: Joonas Ojala