Yhteistyössä Asennemedia & Tallink Silja 
Ylläoleva kuva on yksi arkiston historian parhaimmistoa. Todellinen photobomb! Mikä ajoitus, mikä huomioinhakuinen syöksy!
Kuva on otettu laivan kannelta. Olimme Jannen kanssa viettämässä pitkän viikonlopun mittaista minilomaa Tukholmassa ja fiilistelimme menomatkalla taakse jäävää, kaunista Helsinkiä, kunnes lokki syöksyi kuvaan.
Lomamme oli ihana. Paljon, paljon rentoutumista ja sitä kauan kaivattua, kiireetöntä laatuaikaa yhdessä.
Tukholma on molemmille kymmenien vierailujen jälkeen jo melko tuttu paikka, mutta kummasti sieltä löytää aina jotain aivan uutta: ravintoloita, kulttuuria, urheilua, viihdettä, nähtävyyksiä…
Kuin myös risteilylaivat ja niiden palvelupaketit ovat ehtineet muuttua vuosien varrella. Promenadilla ei komeillut sushiravintolaa minun lapsuuteni aikana, ja esimerkiksi musikaaliristeilyt ovat olleet hieno lisä perinteisten risteilyjen sekaan. Niin muuttuva kaupunki kuin laivakin vastaa varmasti parhaansa mukaan muuttuneiden ihmisten toiveisiin.
Meillä oli minilomaa kohtaan muutama löyhä odotus: halusimme rentoutua, viettää aikaa yhdessä ja kokea jotain uutta Tukholmasta. Olin googletellut ennakkoon risteilylaivojen uudistuksia sekä tarjontaa ja tiesin mihin suunnata ensimmäisenä: kiireetön iso kahvikupillinen loman alkuun.
Käymme paljon Tukholman risteilyillä ja on huvittavaa huomata, että meille on muodostunut jopa risteilyrutiineja. Ho-ho-ho, mikä vanha pari!
Viiletämme juuri ajoissa laivaan, suuntaamme suuna päänä huoneeseen, kurkkaamme mahdollisen (meille harvinaisen) minibaarin sisällön, fiilistelemme reissua tohkeissamme, jonka jälkeen otamme puolen tunnin lepohetken. Kun työviikko on puhallettu ulos, lähdemme kiertämään laivaa. Käymme paikat systeemaattisesti läpi, piipahdamme kaupoissa ja istumme ehkä kahvilla. Käyn yleensä suihkuttamassa hajuvettä Tax freessä, sitä samaa tuttua Daisya. Shoppailut jätämme aina paluumatkaan.
Illansuussa menemme syömään. Menomatkalla Grande Buffettiin, paluumatkalla lomapäivistä rentoutuneena jonnekkin kokeilevampaan. Ruoan jälkeen vierimme hyttiin ja nukahdamme pian, vaikka olemme etukäteen uumoilleet kaikkea rajusta diskoilusta Mamban esittämiseen karaokessa.
Aurinko ei meinannut laskea lainkaan, mutta uni tuli viileään hyttiin nopeasti. Lauantain hääpäivä valkeni auringonpaisteeseen. Kaksi päivää hellettä! Mikä säkä.
Tukholma on vanha tuttu, mutta kuitenkin jälleen kerraan seikkailtavan etäinen ja uusi. Majoituimme keskustassa, Kungsgatanin Scandic Grand Centralissa. Fiilistelin toden teolla, kun huoneessa odotti valtavankokoinen kukkakimppu toivottamassa ihanaa hääpäivää.
Ja jos minä fiilistelin, niin fiilisteli armas miehenikin. Hyöri ja pyöri ja toisteli, miten mukava on olla Ruotsissa.
Minun piti päästä ostoksille alennusmyynteihin, mutta toisin kävi: en löytänyt juuri mitään. Janne sen sijaan tyhjensi hyllyjä ja rekkejä, kun minä istuin kauppojen women parkissa odottamassa. Mokomakin.
Lauantaina kiersimme lähinnä Öster- ja Södermalmia. Ulkoilma riitti itsessään elämykseksi, kun sää oli niin kaunis. Meinasimme hypätä vesibussiin, mutta kävely houkutteli enemmän.
Lounas tai rentona illallisvinkkinä Södermalmin Chutney. Kasvisruokaravintolassa ja baarissa tarjoillaan hyvää, kohtuuhintaista kasvisruokaa, jossa on ihanasti maustetta ja mukavasti tunnetta pelissä.
Gelaton ystävien kannattaa piipahtaa StikkiNikissä, jonka tarkoituksena on tehdä maailmasta parempi paikka jätskin avulla. Jäätelöbaareja on kuudessa eri paikkaa Tukhomassa ja pistaasigelato oli taivaallista.
Sunnuntaiaamuna heräsimme ajoissa, sillä meidän oli tarkoitus lähteä ikuiseen suosikkiimme, Fotografiskaan, valokuvamuseoon. Kuinka kävi? Jäimme köllimään ja katsomaan Downton Abbeyta. Totesimme, että ehtiihän tässä elämässä, ja että olisi hyvä, jos kerrankin emme reissullamme ryntäilisi. Täten istuimme hartaasti pitkään aamiaisen ääressä ja valokuvien sijaan pohdimme, millaiseksi tiimiksi ja millaisiksi ihmisiksi yhteiselo on meidät koulinut.
Puolenpäivän jälkeen ehdimme vielä hyvin toteuttaa ohjelmallisen haaveemme: kattokierroksen Tukholman kattojen yllä. Tästä kirjoitan myöhemmin oman kirjoituksensa, joten ainoa mitä tässä vaiheessa tarvitsee tietää on, että muina Kattokassisina vaapuimme erään vanhan rakennuksen katolla reilun tunnin verran oppien lisää Tukholman historiasta.
Kun viettää yhden yön maissa, voi mennä eri laivalla Tukholmaan ja palata toisella takaisin. Menomatkaa kyyditti Silja Serenade ja takaisintulomatkaa Silja Symphony.
Rauhallisen rennosti meni paluumatkakin. Suuntasimme syömään Bon Vivantiin, jossa en ollut ennen käynyt. Tarjolla oli skandinaavisia, selkeitä, tuttuja makuja. Culinary Team Finlandin menukokonaisuus olisi varmasti ollut kymppi, mutta en kyennyt lohkaisemaan budjetistani enkä ruoan täyttämästäni lomavatsastani riittävän suurta palasta sellaiselle setille.
Söin elämäni ensimmäistä kertaa ruijanpallasta, kun valitsin sen alkuruoaksi raparperivinegreten seurana. Pääruoka-kuha kanttarelleilla ja parsalla oli yhtä lailla herkkua. Jannen lampaat ja lohet katosivat lautasilta vikkelään. Alkuruoat olivat noin 15 euroa, pääruoat noin 25. Lämpimät suosittelut!
Lomapäivien rentouttamana kävimme kurkkaamassa myös Harri Hylkeen koko perheen diskon yhdeksältä illalla. Surrealistinen nykytanssikokonaisuus vilkkuvaloineen ja mustekalakäsineen oli niin liikuttavaa katseltavaa, että pyyhimme molemmat silmiämme. Muutama äiti tosin alkoi näyttää jo kärsimättömältä: kädet kauhoivat ilmaa siihen tahtiin, että alkoi ilmeisesti jo omaa bilevarvasta kivistää.
Viimeisenä laivavinkkinä vaihtoehto perinteiselle meriaamiaiselle: Ravintola Tavolatan erikoisaamiainen maksaa muutaman euron enemmän, mutta tarjoillaan kaukana kaikesta hälystä. Aamiaisen rinnalle saa lasin kuohuvaa ja kahvi tarjoillaan pöytiin. Pieniä juttuja, jotka tuntuvat etenkin aamutuimaan isoilta.
Kilometrikirjoitushan tästä sitten tuli. Vastailen taas mielelläni kommentteihin, jos joku asia askaruttaa Tukholmassa, laivoissa tai miksei jossain aivan asiaan kuulumattomassa asiassakin.
Me suuntaamme Tukholmaan mahdollisesti taas loppuvuonna, ehkä jouluostoksille?
-Henriikka
