Terveisiä taivaan valloille!

4 kopio

Viiletin viikonlopun Tukholmassa. Niin kliseistä kuin se onkin, niin Ruotsissa paistoi aurinko täydeltä terältä, kun taas aamulla palatessamme Helsinkiin oli viluista ja pelkkää pilveä.

Äsken pyöräilin treeneistä kotiin ja sään herra ampui ilmakiväärillä pilviin reikiä niin, että vettä valui rei’istä putouksina päälleni. Optimistinen sisimpäni rallatti ja pyöräili iloisesti, todellinen luontoni märehti kiukuspäissään. Sujautin käteni taskuun ja näytin siellä salaa keskisormea taivaan valloille.

5 kopio2 kopio

Lauantaina paistoi. Minulla oli päälläni ihana, joskin hippasen humoristinen asu. Keltavalkokuvioitu paita ja liehuvat, lyhyet sortsit samalla kuviolla. Kutsukaa vaikka kesäpyjamaksi, sillä asu oli mukavan vilpoisa Tukholman helteessä.

Olin unohtanut ottaa sukkia mukaan reissuun, ja kuvat on otettu ennen kuin olen ennättänyt kauppaan ostamaan sukkia, joiden varret eivät pilkottaisi rumasti kengistä. Toisaalta nykyään kaikkea voi selittää tyylivalinnaksi.

1 kopio3 kopio

Asukokonaisuuteni oli hyväntuulinen ja hauska. Pukeudun nykyään liian vähän hauskasti. Paita eivätkä sortsit imarrelleet minua yhtään. Sopii tosin miettiä, miksi imartelevuus tarkoittaa lähes aina sitä, että näyttää mahdollisimman pitkältä ja laihalta. Näytin omasta mielestäni aika veikeältä, ja onhan siinä jo itseisarvoa.

Eräs minua puolta pidempi ja puolta laihempi kaupanmyyjä kehui vuolaasti vaatteitani. Sanoi rakastavansa keltaisen värin iloisuutta. Olimme molemmat yhtä mieltä siitä, että etenkin kesällä kannattaa pukeutua juuri niin kuin itseä lystää.

Aurinkoista viikkoa kaikille.

-Henriikka

sortsit ja paita / Samsoe & Samsoe (saatu), kengät / Vagabond, korvikset / kun tietäisin!

Samoissa kuteissa metsään ja kaupungille

Yhteistyössä Sasta_04A2164 kopio

Miten onnellinen olenkaan kesästä, kesäsateesta, tästä kaikesta valosta. Dorit onnistui ottamaan minusta ylläolevan kuvan, josta välittyy juuri se tunne, mikä minulla on sisälläni.

En usko, että Sasta on teiltä parissa viikossa mihinkään unohtunut. Kirjoitin kotimaisesta yrityksestä viimeksi, kun kuvina oli otoksia metsästä, järveltä ja nuotion ääreltä. Ettei Sastan vaatteet kuitenkaan jäisi mieleenne vain luonto-olosuhteista, halusin ottaa toiset aivan erilaiset kuvat: urbaanimpaa kaupunkiympäristöä, liikenteen hälyä ja muita ihmisiä.

Niin kuin ensimmäisestä kuvasta huomaa, Dorit osaa vangita tunnetilat ja tilanteet. Kiipesimme Tuomiokirkon portaille vaihtamaan kuulumisia ja ottamaan muutamia kuvia siinä sivussa.

_04A2276 kopio_04A2229 kopio_04A2111 kopio _04A2316 kopio

Olen käyttänyt Sastan vaatteitani niin ulkoilmaretkillä kuin ihan tavallisessa työarjessani. Tällaisena epämääräisten säätilojen kesänä ei ole haitannut yhtään kulkea non-stoppina takissa, joka pitää vettä.

Erityisesti sininen Natura W -parka on ollut päällä tosi useasti. Sastalla on reilut mitoitukset, ja takki ei ole mikään ihoamyötäilevä. Tuntuu kuin pääsisi turvasatamaan, kun heittää harmaansinisen takin päälleen. Metsässä kuljen napit ylös saakka kiinni, hihat alhaalla. Kaupungissa rullaan hihat ylös ja huitelen takki auki.

Niin Naturan kuin mustan Rossa-takinkin huput ovat takkien paras yksityiskohta. Huputtomat takit herättävät usein itsessäni ajatuksen: ”Tämä olisi niin hyvä takki, mutta missä huppu?”

Norjassa käytin takkia joka ilta ja aamuisin kun oli viileää. Jannellakin oli mukanaan Naturan miesten malli, joka passasi hänelle niin hyvin, etten edes muistanut sen olevan uusi.

_04A2156 kopio_04A2093 kopio _04A2175 kopio _04A2238 kopio _04A2112 kopio_04A2094 kopio

Joskus sitä vain kiintyy yrityksiin. Niiden tarinoihin, arvoihin, eettisyyteen, toimintatapoihin ja sitä kautta usein myös paljon vahvemmin tuotteisiin. Pelkkä tuote ei kanna pitkälle, vaikka erinomainen lähtökohta olisikin.

Sastaan tutustumisen myötä olen lukenut heidän blogikirjoituksiaan, katsonut yrityksestä ja tuotteista kertovia videoita ja seurannut Sastan 64Wild-erämaavaellusta somen kautta. Kaikki tarinat tuotteiden takana ovat tulleet iholle, jonka rinnalla tuotteet ovat oikeasti palvelleet arjessa. Tutustun harvoin yrityksiin näin syvästi. Haluaisin ensi vuonna vaelluksellekin mukaan.

_04A2119 kopio _04A2134 kopio _04A2136 kopio_04A2308 kopio

Ja moni teistä miettii varmasti, että helppohan sitä olisi tutustua yrityksiin, jos saisi ilmaiseksi vaatteita käyttöön. Ja se on myös usein itselle sellainen kinkkinen paikka: Kuinka välitän viestini niin, että minuun luotetaan yritysyhteistyöstä huolimatta? Pitäisiköhän jälkikäteen ostaa itselle sama tuote, jotta kertomani menisi paremmin perille?

Toivon, että olette oppineet lukemaan minua ja tunnistamaan todelliset ajatukset. Aina saa kysyä! Ja voin kertoa, että myös yhteistyökumppanien valintavaiheessa teen myös kartoitustyötä. Blogissa eivät näy yritykset, joiden kanssa en ole halunnut toimia.

Sastalle täydet pisteet. Syksyn uutuuksia odottaen.

-Henriikka

Ps. Melkein unohdin! Sasta-arvontaan osallistui lähes 400, joista voittajaksi arvottiin Mia, Milla ja Joliel. Laitan teille viestiä.

Kuvat: Dorit Salutskij / Paikka Auringossa

Mikä oli Norjassa parasta?

_MG_0651 kopio

Parasta oli kaikki kauniit laivat, jotka tööttäsivät lähtiessään satamasta.

Parasta oli, kun kömpi telttaan nukkumaan, eikä tarvinnut laittaa herätyskelloa päälle. Ja kun sade hakkasi täysillä teltan kattoon, mutta ei kastellut yhtään.

Parasta oli, kun pitkän ajomatkan jälkeen oli vihdoin edessä valmis illallinen ja kaikki ruoka tuntui maistuvan taivaalliselta.

_MG_2688 kopio _MG_1098 kopio _MG_0822 kopio_MG_0041 kopio_MG_0167 kopio _MG_0632 kopio _MG_0616 kopio

Parasta oli, kun laitoimme skumppapullon mereen viilenemään, emmekä tajunneet, miten nopeasti vuorovesi nousee. Palasimme puolen tunnin päästä noutamaan pulloa ja kahlasimme rantavedessä toiset puolituntia pulloa etsien. Ei löytynyt. Nauratti, itketti. Hyvästi kympin skumppa.

Parasta oli, kun seuraavana aamuna aamulenkillä kävin varmuudeksi tarkistamassa rannan. Vesi oli laskenut, ja siellä se pullo pötkötti.

_MG_0612 kopio_MG_0571 kopio_MG_2588 kopio _MG_0453 kopio _MG_0420 kopio

Parasta oli, kun ei voinut koskaan tarkalleen aavistaa, millaiset maisemat seuraavan mutkan takaa aukeaa.

Parasta oli, kun autossa oli aikaa ajatella niin pohjamutia myöten, ettei kotona koskaan uskaltaisi.

Parasta oli kaikki lukemattomat jäätelöt, kymmenet popsitut karkkipussit.

_MG_0387 kopio _MG_0373 kopio _MG_0357 kopio _MG_0352 kopio

Parasta oli, kun huoltoasemilla oli kaikkea uutta ja jännää, mitä ei Suomesta löydä. Ja kun huoltoasemat olivat niin siistejä ja huoltoasemakahvi hyvää.

Parasta oli pärjätä mahdollisimman pitkälle ruotsalaisena. Ja jäädä jossain vaiheessa kiinni, kun sekaan tuli liian vaikeita sanoja, liian nopeita lauseita.

_MG_0294 kopio _MG_0280 kopio _MG_0268 kopio

Parasta oli, kun aurinko laski ja oli silti aivan valoisaa. Sitä nukahti valossa ja heräsi valossa. Teltan näki pystyttää kevyesti ja hampaita harjatessa oli kauniin harmaansinistä.

Parasta oli kaivaa jatsinopat taskusta ja pelata. ”Ykkösillä heitetty jatsi on jatsien jatsi”, väittivät.

_MG_0228 kopio _MG_0226 kopio _MG_0205 kopio _MG_0187 kopio

Parasta oli, kun kotiintulomatkalla menimme  laivan saaristolaisbuffettiin, joka maksoi yli 2o euroa, vaikka piti elää vähällä. Söimme mätiä, äyriäisiä, kakkuja ja salaatteja niin paljon, että napa pompahti paikaltaan.

Parasta oli hyvänyönsuukko makuupussissa, kun koko vuono peittyi pilviin, ja kun mukana oli keltainen sadetakki kaiken pahan varalta.

-Henriikka