Viiletin viikonlopun Tukholmassa. Niin kliseistä kuin se onkin, niin Ruotsissa paistoi aurinko täydeltä terältä, kun taas aamulla palatessamme Helsinkiin oli viluista ja pelkkää pilveä.
Äsken pyöräilin treeneistä kotiin ja sään herra ampui ilmakiväärillä pilviin reikiä niin, että vettä valui rei’istä putouksina päälleni. Optimistinen sisimpäni rallatti ja pyöräili iloisesti, todellinen luontoni märehti kiukuspäissään. Sujautin käteni taskuun ja näytin siellä salaa keskisormea taivaan valloille.

Lauantaina paistoi. Minulla oli päälläni ihana, joskin hippasen humoristinen asu. Keltavalkokuvioitu paita ja liehuvat, lyhyet sortsit samalla kuviolla. Kutsukaa vaikka kesäpyjamaksi, sillä asu oli mukavan vilpoisa Tukholman helteessä.
Olin unohtanut ottaa sukkia mukaan reissuun, ja kuvat on otettu ennen kuin olen ennättänyt kauppaan ostamaan sukkia, joiden varret eivät pilkottaisi rumasti kengistä. Toisaalta nykyään kaikkea voi selittää tyylivalinnaksi.

Asukokonaisuuteni oli hyväntuulinen ja hauska. Pukeudun nykyään liian vähän hauskasti. Paita eivätkä sortsit imarrelleet minua yhtään. Sopii tosin miettiä, miksi imartelevuus tarkoittaa lähes aina sitä, että näyttää mahdollisimman pitkältä ja laihalta. Näytin omasta mielestäni aika veikeältä, ja onhan siinä jo itseisarvoa.
Eräs minua puolta pidempi ja puolta laihempi kaupanmyyjä kehui vuolaasti vaatteitani. Sanoi rakastavansa keltaisen värin iloisuutta. Olimme molemmat yhtä mieltä siitä, että etenkin kesällä kannattaa pukeutua juuri niin kuin itseä lystää.
Aurinkoista viikkoa kaikille.
-Henriikka
sortsit ja paita / Samsoe & Samsoe (saatu), kengät / Vagabond, korvikset / kun tietäisin!









