3.1.2016

Korvamatojen mysteeri

–

Koko päivän on pyörinyt päässä Anssi Kelan Nummela. Biisi ei ole huonoimmasta päästä mutta korvamatona sietämätön. Jannen mielen rasitteena on ollut Destiny’s Childin Survivor, joten näistä kahdesta valitsisin kuitenkin tämän kotiseutuhimmailun viidakkoasuissa peuhaavien bikiniartistien sijaan.

On outoa, millaiset asiat mielessä voi pyöriä. Eilen luupilla pyöri ystäväni Instagram-statuksen infoteksti: ”I only want to live in peace and plant potatoes and dream”. Usean tunnin toistelin tätä mielessäni. Kaiken lisäksi en edes muistanut tarkalleen, miten tämä lause meni. Kiero mieleni mutisi kuitenkin epäselvät sanat haluamallaan tavalla ja aloitti luupin uudestaan.

Talvi tuli Turkkiin Suomea aiemmin. Palmut peittyivät lumesta. Onneksi nyt sunnuntaina olemme saaneet valkoista lunta Helsinkiinkin. Pyöräilin juuri Rautatientorille ja pyörät sutivat alla. Aina yhtä ärsyttävää ja ihanaa, kun pyörä heittelehtii pehmeän lumen mukana eikä etene etanavauhtia kovempaa.

Olen unohtanut kiinnittää pyörälampun ja sekös vasta hävetti. Talutin suuren osan matkasta eikä päässäni pyörinyt mitään, vaikka kerrankin olisi ollut hyvä hetki antaa soida vaan.

Rautatientorilla näin tuntematonta henkilöä, jolta ostin kauniin kuviollisen clutchin. Neljä euroa. Kallio kierrättää -facebook-ryhmän kautta löytynyt ja niin niin niin kaunis. Laitoin laukun tarakan metallipidikkeen alle ja sotkin kotiin. Tarkistin aina välillä kädelläni, että clutch on tallella.

Yritin löytää uusia pyöräteitä kotiin palatessani, mutta huonostihan siinä kävi. Ajelehdin lumisia teitä aivan liian kauas. Sen siitä saa, kun hortoilee ilman lamppua.

Toivon, ettei minua sakoteta tämän kirjoituksen perusteella lamputtomuudesta. Jos sakotetaan, olen sen ansainnut.

-Henriikka

2.1.2016

Vihreän katon alla

–

elämä, sisustus

Täällä sitä ollaan ja ihmetellään. Kuumeessa, päänsäryssä ja kurkku kipeänä, mutta kuitenkin. Vihreäkattoinen koti on pahvilaatikoiden saartama, mutta kyllä me otamme niistä ajallaan ylivoiman. Pienin askelin, pienin askelin.

Kolmipäiväinen viikonloppu tuli juuri oikeaan aikaan. Tällaisen sairas-väänssin työtahdilla purkutyöhön tarvitaan todella aikaa. Keskiviikon loppiainen on varattu kirjanpitoon ja kuittisotaan, joten huominen on vielä aikaa näyttää muuttomiehen kyntensä. Ja sen jälkeen on tietysti koko elämä. Onneksi.

”Jos nyt saatais tehtyä edes jotain”, on ollut viime päivien sanoma.

Tänään ystävä kävi aamulla kylässä, kun laitoin eilen viestiä:

”Rakas Jagge. Eihän sulla oo huomenna aikaa tulla keskustaan noin 30 minuutiksi auttelee? Pitäis roudaa vinttiin kamaa, ja Jannella on jalka tulehtunut, se ei pysty juuri kävelee.”

”Joo kerkiin! Tuun vaik vähä ennen kybää.”

Tuollainen ystävä minäkin tahtoisin olla. Ajattelin, etten paljasta miten kipeä itse olen, mutta räkää yskivä, nuhanenäinen mimmi taisi toimia kuntonsa rehellisenä mainoksena. Kiivetessämme vintille tavaraa silmät valuivat ja sydän hyppi. Hissitön talo on hissitön talo.

Lopetimme onneksi homman lyhyeen, puolikuntoisen ei kannata liikaa rehkiä. Istuimme kolmisin aamukahvit lähikuppilassa ja listasin paikan tulevien kantapaikkojen listaan.

Voi kuulkaa, miten innoissani olen! Järjetön päänsärky takaraivossani jaksan iloita silti. Iloitsen uudesta kodista ja myös siitä, että voin vihdoin laajentaa kirjoituksiani myös vahvemmin sisustuksen puoleen.

Vielä ei ole vaatekaappia. Ei ole eteiseen naulakkoa eikä säilytystilaa. Vielä ei ole sänkyä eikä sängyn mentävää tilaakaan. Mutta isossa lätkäkassissa säilytettävät patjat ja petivaatteet on helppo levittää joka ilta sinne missä tilaa on.

Ui jui jui.

-Henriikka

Ps. Vinkkejä kaivataan! Tarvitsisimme vaatekaappeja/-komeroita. Luultavasti mattavalkoisia, mielellään ilman vetimiä. Monipuolisia: rekillisiä, mutta myös hyllyllisiä. Leveys 1,5–2 m. Syvyys maksimissaan 58cm. Korkeutta voi olla reilusti. Saranalliset ovet: ei peiliä, ei liukuovia.

Mistä, oi mistä? Ikean tavalliset Paxitkin ovat syvyydeltään 60cm. Kolme-neljä kaappia esimerkiksi, tähän tyyliin ilman nuppeja.

1.1.2016

Kansa kaipaa selfieitä, reissuja ja rakkautta

–

elämäTags: 2015, instagram

Naurattaa tämä uusi vuosi ja kun ihmiset laittavat vuodenvaihteessa elämiään uuteen uskoon. Sitä paketoidaan mennyttä vuotta, unohdetaan harmihetket ja hehkutetaan onnistumisia. Tulevaan ladataan kovia odotuksia, luetellaan lupauksia ja toivotaan parasta. Eikä ainoastaan toivota, vaan uskotaan parasta.

Olen itsekin ihan samanlainen. Jotkut kokevat kesän päätöksen sellaisena mentaalisena puhdistushetkenä, minulle se saletin varmasti uskollinen uusi vuosi. Aloitan jo ennen joulua kuluneen vuoden rullailun mielessäni. Tuntuu, että 365 päivää pitää paketoida mielessä jonkunlaiseksi käsiteltäväksi paketiksi, jotta voi siirtyä uuteen ympyrään. Tai jonoon, riviin, soikioon, liukuhihnaan. Tiedän, että ihmiset hahmottavat viikot, kuukaudet ja vuodet visuaalisesti kukin omalla tavallaan.

Tässä kollaasissa on yhdeksän vuoden 2015 suosituinta Instagram-kuvaani. Vaikka on vähän koomista, että olen itse kaikissa, niin myös ympärillä olevan tilanteet olivat unohtumattomia:

”Valmis kulttuurituottaja. Onnen viikonloppu. Kuva: @muutakinkuintanssia”
– Valmistujaispäivä toukokuussa. Anni Porrasmäki ikuisti onnellisen hymyn vesisateessa.

”Happy Happy Christmas ! :*”
– Jouluaatto. Perheen syleilyssä joulukuusen edessä. Koko riemuvuosi jo melkein selätetty.

”Se olisi kotimatka. Kolmen viikon Transsiperian reissu päättyi Pekingiin, jossa Instagram kuului sensuurin piiriin. Huomenna alkaa matkakuvien selaus ja blogitykitys, mutta ennen sitä kiitos paras matkaseura @mahtijanne @alinatsehov ja Juuso-Jesperi. Olipa elämän reissu! Maailma on sitten hieno.”
– Kesäkuinen Transsiperian reissu kulki Helsingistä Moskovaan ja Siperian halki Mongoliaan ja Kiinaan. Kolmen viikon reissu on unohtumaton.

”Lake Baikal.”
– Baikal-järvi oli henkeäsalpaava.

”Onnellinen tyyppi hakusessa? Täältä löytyisi.”
– Pääsin kovan odotuksen jälkeen joulukuussa luistelemaan punaisilla luistimillani kera ystävien.

”Sillä junat, jannet ja naiset on luotuja kulkemaan. Matka jatkuu Mongoliaan.”
– Love. Just love.

”Damdidam. Dam.”
– Kahden hengen pikkujoulut Idan kanssa. Yövyimme Lilla Robertsissa, jonka ikkunalaudalta aamutuiman kuva on.

”Järjetön ikävä kesäkuun seikkailuja.”
– Muistelin kertakaikkisen uskomatonta seikkailukesää.

”Lempeää lauantaita tyypeille.”
– Selfie neljänneltä hääpäivältä. Hymy kertoo paljon, jos ei kaikkea.

Millaisia johtopäätöksiä voi näiden tykätyimpien kuvien perusteella tehdä? Selfiet, matkustus ja rakkaus on pop. Näihin pitää panostaa siis tulevana vuonnakin. Sitä paitsi nämä taitavat olla niitä harvoja kuvia, joissa useassa minulla on kivasti laitetut hiukset. Olkoon se sitten neljäs.

Minusta on ihanaa, että vuoden vaihteessa uskotaan niin kirkasilmäisesti parasta. Sillä usein tuntuu, ettei sellaista toivoa ja valoa ole enää ihmissieluissa jäljellä.

-Henriikka

Ps. Haluan tehdä vielä tällaisen tilinpäätöksenkin! Ja koota kollaasiksi vuoden vaatteet. Mutta nyt en ehdi, sillä laturipiuha on vielä kadoksissa muuttolaatikoissa ja akku loppuu än-yy-tee..

← edelliset 1 … 362 363 364 365 366 367 368 … 818 seuraavat →