Uuden kodin ostoslista

sisustuskuva

Sisustussuunnitelmat kannattaa aina aloittaa mieluummin roihuavalla liekillä kuin vakan alle kätketyllä kynttilällä. Parhaat tulokset syntyy, kun antaa aivojen ensin käydä omat unelmakierroksensa. Sen jälkeen voi palata ruotuun, muistaa oman kotinsa vajavaisuudet ja perustaa suunnitelmat käytäntöön.

Pinterest on mieletön paikka juuri tällaiseen hurjasteluun. On tietenkin oltava valmiina ottamaan se riski, että eri inspiraatiokansioissa oleskelu saa haluamaan suurempaa asuntoa, johon voisi yhdistää kaikki universumin tyylit barokista skandinaaviseen minimalismiin. Joskus sitä on vain niin lukkiutunut omiin huonekaluihinsa, omiin pinttyneisiin tapoihin käyttää esineitä ja ratkaista tilaongelmia, että pieni tirkistely tekee hyvää.

sisustuskuva2

Olen viimeisen viikon aikana haaveillut valmiista sisustuksesta, mutta suurinta päänvaivaa tuottavat puuttuvat huonekalut. Emme halua ostaa hätäratkaisuja, joten etsintäkin kestää luonnollisesti kauemmin. Erittäin vahvasti vallitseva valintakriteeri on tilan koko: 43-neliöiseen asuntoon ei hevillä mahduteta 24 hengen ruokapöytää. Etenkään jos haluaa sinne yhtään mitään muuta. Fyffendaalia aka fyrkkaa ei myöskään asunnonoston jälkeen ole heitellä jokaiselle katusoittajalle, vaikka toki haluamme panostaa mahdollisimman paljon laatuun ja vastuullisuuteen.

Ostoslista näyttää tällä hetkellä tältä:

1. Sänky

Edellinen sänkymme oli surkea, käytettynä vuonna 2010 ostettu 120-senttinen jenkkisänky. Valuimme kuoppaan pakkolusikkaan sängyn keskelle. Voitte arvata, ettemme ottaneet tätä mukaan uuteen kotiin.

Nukumme tällä hetkellä kahdella vieraspatjalla makuuhuoneemme lattialla. Se on oikein välttävä ratkaisu, mutta uusi sänky on etsinnässä. Patjan leveys voisi olla 140 cm, mutta 120 cm riittää myös oikein hyvin, jos sänky on kaunis ja käytännöllinen. 140-senttisen patjan kanssa tilasta saattaa koitua ongelma: Luulen, että makuuhuoneeseen mahtuisi kauniisti maksimissaan 150-senttinen sänky (patja + sängyn reunat).

Tärkeä kriteeri on säilytystila: joko laatikollinen tai vuodesohvamaisesti nouseva sänky olisi passeli. Laatikot ei kuitenkaan saa olla rullattavat, koska en haluaisi jyystää kauniita lattioitamme pyörillä.

sisustuskuva3

2. Vaatekaapit

Tästä kirjoitin jo aiemmin. Tarvitsisimme vaatekaappeja/-komeroita. Luultavasti mattavalkoisia, mielellään ilman vetimiä. Monipuolisia: rekillisiä, mutta myös hyllyllisiä. Leveys 1,5–2 m. Syvyys maksimissaan 58cm. Korkeutta voi olla reilusti. Saranalliset ovet: ei peiliä, ei liukuovia. Haluaisin henkariputken olevan ”sivuttain”, niin että kaikki vaatteet näkee ovet avatessaan. Kolme-neljä kaappia esimerkiksi, tähän tyyliin ilman nuppeja.

Uskon, että tässä asiassa täytyy turvautua mittatilauksesta valmistettuihin kaappeihin.

3. Ruokapöytä

Sydämessämme olemme pyöreän pöydän väkeä, sillä rakastamme yhdenvertaista sosiaalista istumisasetelmaa ja pyöreän muodon luomaa tuntua. Nykyiseen keittiö-/olohuone-yhdistelmäämme sopii kuitenkin huomattavan paljon paremmin suorakulmiopöytä.

Jotain yksinkertaista, jotain selkeää. Ei liian tummaa, muttei välttämättä kokovalkoistakaan. Tuolipaikkoja 4–6. Ja haluaisin suorat pöydän jalat, sillä jostain syystä en välitä lainkaan pyödän keskeltä vinottain sivulle levittyvistä pöydänjaloista.

4. Nojatuoli

Entisessä kodissa meillä oli kaksi nojatuolia: retrokeltainen ja kukkakuvioinen, joka oli parillä kympillä hankittua hetken mummolahuumaa (vein sen työpaikalleni, hihi). Toinen on uuteen kotiin kuljetettu, valtava viininpunainen löhötuoli, jonka ostin 17-vuotiaana kirpputorilta Lahdesta. Tuoli on rakas, muistorikas ja ensimmäinen huonekaluni, mutta auttamattomasti liian suuri tähän lukaaliin. Vien sen mökille ja sijalle kaivataan jotain vähän kevyempää.

Intuitiona mielessä on kevytrakenteinen, konjakinvärinen nahkanojatuoli.

5. Kirjoituspöytä

Myimme juuri vanhan kirjoituspöytämme. Se oli liian raskasrakenteinen pieneen makuuhuoneeseemme. Uusi omistaja on uudesta pöydästä aivan innoissaan: paljon säilytystilaa taiteilijalle! Meni ainakin oikeaan osoitteeseen.

Tilalle toivoisimme jotain kevyempää (yllätys yllätys). Oikeastaan tämän suhteen on kaikki vielä auki ja unelmat löytämättä.

—-

Tässä olivat suurimmat hankintahaaveet. Eikun onhan niitä vielä muutama: sohvapöytä ja tv-taso. Ja yksi String-hylly sängynpäätyyn. Edellisellä omistajalla oli samassa kohtaa samanlainen, mikä helpottaa asentamista mukavasti.

Näiden lisäksi kaipaisimme nykyisen 40-tuumaisen telkkarin sijasta vaihtoa 32-tuumaiseen (anyone?), mattoja ja paria huonekasvia. Kuka tietää, mitä kaikkea vielä. Jos pitäisi paljastaa ääneen suurin sisustusunelma, niin se olisi uusi taidehankinta ensiasunnon kunniaksi. Vaikka taiteesta puhuttaessa ei voi mielestäni enää puhua sisustuksesta. Taide on jotain sisustusta suurempaa.

Mikäs tässä on kiire valmiissa maailmassa? Jos sinulla on kuitenkin vinkki hankintaan jos toiseen liittyen, niin en voi muuta kuin arvostaa. Ihanaa sunnuntai-iltaa!

-Henriikka

Kuvat: Lilyfield LifeNora Nordland & Remodelista

Why am I living where the air hurts my face?

_MG_0393 kopio

Se on vain vaatetuskysymys”, toistelee kaverini, joka on luuhannut kuluneen viikon jossain Levin tietämillä nenäkarvat jäätyneinä 40 asteen pakkasessa. Etelän kakskytviis tuntuu varmasti sen jälkeen kesältä.

Luin juuri nettiartikkelin, jossa kerrottiin maailman kylmimmästä kylästä. Silmälaseja ei kannata pihalla käyttää, kun ne jäätyvät -70 asteessa naamaan kiinni eivätkä puhelimet toimi kodin ulkopuolella. Siltikin kyläläisten harrastuksiin kuuluu uittaa itseään kylmässä joessa ihan huvin vuoksi.

Vaatetuskysymys varmasti mutta myös asennekysymys, paljastaa tuore tutkimuskin. Olen yrittänyt pitää mieleni palmujen katveessa, tuhannen auringon paisteessa. Kun ajatukset ovat lämpöiset, sulavat varpaatkin umpiroudasta.

_MG_0368 kopio _MG_0395 kopio

Naurattaa nämä pakkasen asukuvat. Kaikki näyttävät aika samalta. Kirsikan ”-20 OOTD” muistutti huvittavan läheisesti omia niskatukikuviani.

Jos tavallisessa kaulahuivissa paleltaa, kannattaa kääriä matto kaulaan. Kun ostin oman jättihuivini Mongoliasta kesällä parinkymmenen asteen lämmössä, toivoin tulevalle talvelle pakkasia. Ja niitähän saatiin. Onneksi.

_MG_0373 kopio

Kaverini jakoi Facebookissa kuvan seuraavalla tekstillä:
The air hurts my face. Why am I living where the air hurts my face?

Vastakysymykseni on, missä muualla pelkkä pakkasesta sisälle pääseminen tuottaa yhtä syvän onnen tunteen?

-Henriikka

  huivi/tuliainen Mongoliasta, pipo/Samsoe & Samsoe, takki/joutsen, rukkaset/Stadium, kassi/Vallila

Iglun lämmössä

_MG_0318 kopio

Olen hiippaillut uudessa kodissa nyt paria päivää yli viikon. Olen tehnyt huomion, että tavaraa on edelleen paljon, vaikka ollaan myyty ja lahjoitettu pois kolmasosa.

Olen myös huomannut, että onneksi Punavuori- ja Kamppi kierrättää -Facebook-ryhmät ovat yhtä aktiivisia kuin Arabianrannan vastaava. On myös ilo, että Punavuoreen perustettiin juuri ryhmä lainaamiselle ja vuokraamiselle. Aina ei tarvitse ostaa. Lainattavaksi on asetettu jo esimerkiksi nokkakärryt, retkipatja ja lautapelejä peli-iltoja varten.

Huomio on väkisinkin kohdistunut myös talon ikään. 1800-luvun lopussa rakennetussa talossa on sopivan vanhat ikkunat, jotka sopivasti vetävät. Ilma on sopivan kuivaa ja koleahkoa ja lattia sopivan viileä. Villapaidoista, -huiveista, -housuista eikä etenkään -sukista ei ole lainkaan haittaa.

_MG_0327 kopio _MG_0347 kopio

Älkää nyt ymmärtäkö väärin, ei kotimme mikään iglu ole. Eräs ystäväni haki jo paikkaa kavereittensa nurkista punkkaamasta, kun oma koti on kylmentynyt äärirajoille saakka. Tällaisesta extremestä ei onneksi tarvitse kärsiä. Mutta olen luonnostani kovin ”lämmin” ja tottunut hippaloimaan milloin missäkin mikrosortseissa ja paidan jämässä. Nyt olen oikeasti tutustunut villasukkiin ja uskokaa tai älkää: jopa teehen!

Hyvä kahvi on fiilisjuoma, tee on omiaan flunssan nujertajana. Ei tulisi mieleenkään juoda kahvia, kun kurkku on kipeä. Mutta oikeastaan teen maailmaan on ollut ihan mukava sukeltaa: Ginger-kickiä, viinimarjaa, omenaa ja chiliä.

_MG_0364 kopio

Flunssan lopulliseksi nujertamiseksi saavuin kuitenkin juuri vanhempien luokse Kouvolaan. Tietää olevansa Kymenlaaksossa, kun kuuntelee juuri käytävää keskustelua äitin ja postimiehen välillä:

”Tuunko mie vai saatko sie sen paketin yksin?”
”Kyllä mie saan!”

Isän vanhassa fleecessä keittiönpöydän ääressä. Kahvi tippuu, sillä on tunnelmajuoman aika. Illan kivutessa sitten sitä teetä.

-Henriikka