Tässä näet kaksi kuvaa perjantailta valmistumisjuhlan jälkeisistä tunnelmista. En osaa sanoa, kumman kuvan fiilis sopii paremmin tähän hetkeen.
Takana on tiukka pakkaamisrundi, valmistelu ja asioiden armoton järjestely. Olen kirjoittanut 17 blogijuttua ajastetuiksi matkan ajalle ja siivonnut juhlatunnelmien jälkeiset sotkut pois taloudesta. Laskut on maksettu, läheiset informoitu ja kotiavaimet luovutettu sijaiselle. Erityiskiitos etenkin pikkusiskolle, joka pitää huolta siskostaan enkeli-henkivartija-sisäkkö-terapeutin lailla.
Edessä on kolmen viikon seikkailu. Tänään lähdemme yöjunalla Moskovaan, jossa vietämme muutaman päivän. Sieltä juna kuljettaa Irkutskiin, sieltä Ulan Udden kautta bussilla Mongoliaan, Ulan Batoriin. Ulan Batorista toivottamasti päädymme Pekingiin, ehkä jeepillä, ehkä junalla. Ehkä näemme Kiinan muurinkin. Lentokone viskaa meidät juhannuslauantaiksi takaisin kotiin. Huikkaan silloin itsestäni viimeistään ja kerron valmistujaisista ja kaikesta. Luultavasti instagramista löydätte matkakuvia aiemminkin.
Ajattelin ottaa Sinuhen haasteeksi, varoitteluista huolimatta. Mutta vain, jos löydän sen rautatieaseman läheisestä kirjakaupasta pokkariversiona. Jos sitä ei löydy, en ota matkaan ehkä kuin iloista, odottavaa ja lievästi jännittynyttä mieltä. Ja niin minä vain viheltelen matkallani. Tuijottelen kaikkea uutta ja kakkaan kiskoille.
Kevät on ollut vauhdikas. Kommentteihin on vastattu täällä blogin puolella aikamoisella viiveellä, mutta on sentään vastattu. En aio ottaa reissulle läppäriä mukaan lainkaan, pidän lomaa vähän kaikesta. Olen kuitenkin ajastanut artikkeleita lähes jokaiselle päivälle. Luvassa on myös juttuja Jannelta ja siskoltani, ei siis mitään maanantai-sisältöä. Jos en paljastaisi, niin ette edes huomaisi että olen kaukana poissa.
Mutta nyt on loma ja aikamoinen loma onkin. Riemupaniikki päällä. Mitähän tästäkin seuraa? Vähintään jotain uutta. Nauttikaa kesästä!
– Henriikka
