24.1.2015

#ihanaelämä / Haastattelu Elle-lehdessä

–

Uusimmasta Elle-lehdestä löytyy artikkeli otsikolla ”#ihanaelämä”. Minua haastateltiin siihen hetkeä ennen joulua ja sain vastailla kiperiin kysymyksiin sosiaalisen median paineista ja koukuttavuudesta ja siitä, kuinka ja kuinka paljon somessa tulisi oleskella.

Mielenkiintoista on, että useat ihmiset olettavat, että otan somen suhteellisen rennosti, ja koska julkaisen itsestäni myös vähemmän siloiteltuja ja epäonnistuneita kuvia, en juuri harkitse mitä laitan yleiseen jakoon. Tämä ei pidä kuitenkaan lainkaan paikkansa. Voin jopa väittää harkitsevani tuplasti enemmän kuin moni muu. Pohdin useiden aiheiden äärellä ”onko tämä liikaa”, ja blogin linjanvetona onkin ollut alusta lähtien kiinnostuksenkohteet ja elämäntyyli, en niinkään minä itse.

Mitä daatamismäärään tulee, haluaisin ehdottomasti vähentää sitä ihan reilulla kädellä. Olen päivät toimistotyössä, sormet näppiksillä, päätteen ääressä. Toki vaihtelevuuttakin löytyy, mutta tietokonetöiden kanssa menee suurin osa työajasta. Töiden jälkeen kotiin tai esimerkiksi kahvilaan päästessäni avaan läppärin ja alan päivittää blogia. Onhan se määrällisesti aivan älytöntä. Kuljen tietokoneen rinnalla yli tuplasti enemmän kuin esimerkiksi oman aviomieheni.

Ratkaisua en ole vielä asiaan keksinyt, sillä haluan jatkaa sekä päivätöitä että blogia. Toivon kuitenkin että näiden ohella mobiililaitteiden ja tietokoneen äärellä viettämäni aika olisi minimissä, mielellään nollassa. Tasapainottamaan toivon paljon ulkoilmaa ja urheilua sekä täysillä rentoutumista ja läsnäoloa läheisten kanssa. Vastaan whatsuppeihin ja tekstareihin verrattain kehnosti, sillä en jaksa roikkua puhelin kädessä, haluan olla läsnä. Perheeseeni ja ystäviini pidän yhteyttä mieluiten puhelimella, jos live-näkeminen on mahdotonta.

Lisää aiheesta voi lukea Ellestä. Kyllähän tämä aihe puhuttaa. Jos jollain on nasevia vinkkejä tai kommentteja, saa jakaa.

Sosiaalisen median tuottamista paineista haluan vielä loppuun sanoa sen verran, että toivon sydämeni pohjasta, ettei tämä blogi tuo kenellekään minkäänlaisia paineita. En oikein tiedä, miksi toisi. Tänne saitille kerätään kermaa ja kirsikoita, ei arjen sontakasoja ja kärpäsiä. Täällä eletään ihan tavallista elämää, joka joskus kantaa kevyesti, joskus raahaa perässään.

#ihanaaelämää elän, sen tiedän.
Mutta leivän päälle levitämme usein ihan kaupan marmeladia.

– Henriikka

22.1.2015

Lapsuuden haaveammatti: Pauligin Paula

–

kahvilla, yhteistyö

yhteistyössä Paulig

Minulla oli lapsuudessa ja nuoruudessa aika liuta unelma-ammatteja: liikunnanopettaja, astronautti, Lissun karkkikiskan myyjä, veturinkuljettaja, bussikuski ja balettitanssija. Yksi erityisimmistä muistiinjääneistä haaveista oli kuitenkin tulla Pauligin Paulaksi.

En tarkemmin muista, mistä olin edes saanut tietää koko Paulasta. Kai hänet tietävät kaikki, ilman sen kummempia tietolähteitäkään? Surin lapsena kuitenkin sitä, että Paulalla tulee olla tumma tukka ja tyydyin kohdistamaan realistiset suunnitelmat maitotytön uraan. Vasta myöhemmin tajusin, että onhan historiassa ollut blondeja Paulojakin ja siitäkös riemastuin. Unelmalippu takaisin salkoon!

Mutta tiedättekö mitä? Uuden Paulan rekrytointi on käynnissä ja siihen liittyy myös tämä kirjoitus. Pääsin Helsingin Vuosaareen, Pauligin Paahtimoon tutustumaan Paulan työhön ja kahvin matkaan pensaista kuumiin kuppeihin. Tarkoitus oli nähdä ja kuulla konkreettisesti Paulan työpäivää ja arkea.

Kiersimme ensin paahtimoa ja tehdasaluetta, ja jos en Paulaksi ole vielä päässyt, niin ainakin toinen lapsuudenhaave toteutui, kun näin miten kahvi paahdetaan ja pakataan. Tehtaat ovat aina kiehtoneet minua kaikessa järjestelmällisyydessään. Paras ohjelma Pikku Kakkosessa oli tehtaita käsittelevä reality-sarja, jossa näytettiin videopätkiä ja kerrottiin eri tehtaista ja tuotantolinjoista. Pauligin robotit tekivät työtään, ja tuijotin haltioissani, kun kahvipaketit kulkivat pitkillä hihnoillaan kuin pieni kaupunki metroineen.

Päivän päätteeksi tapasimme vielä Pauligin päämaistajan, joka opetti meille kahvin maistamisen saloja. Hörpin ja analysoin aromeja kuin vanha tekijä.

Pääsin kurkistamaan myös Pauligin yksityiseen museoon, johon oli kerätty tuotteita ja tarinoita koko Pauligin historian ajalta. Kuka olisi tiennyt, että ”pakaste”-sana on tullut käyttöön Pauligin kuluttajakilpailun myötä, kun ”syväjäädytetyt tuotteet” kuulostivat kansan korvaan kehnolta? Tai että Paulig on aikoinaan tehnyt myös jäätelöä ja vaikka mitä muuta? Tai että Gustav Pauligin vaimo oli edelläkävijä naisjohtajan pestissään?

Paljon mahtuu niin tutun merkin historiaan, vaikka luulee tietävänsä paljonkin. Ja mitä Paulan työhön tulee, siitä sain tietää muutaman tunnin aikana enemmän kuin koskaan aiemmin. Työhön kuuluu paljon enemmän sosiaalisen median päivittämistä kuin olisin osannut arvata, myös matkustus on olennainen osa pestiä. Loppuvuodesta tehdyn Paulan tyyliuudistuksen myötä Paulalle on tehty kansallispuvun rinnalle myös arkivaatetus, joka miellyttää ainakin omaa visuaalista silmääni aika lailla.

Hommahan kuulostaa oikeasti sellaiselta, jota hakisin, jos en olisi nykyisessä työssäni. Salaisuutena kerron, että oikeasti meinasin hakea Paulaksi jo viime hakurundilla, mutta jätin kuitenkin välistä kansallispukukammon vuoksi. Nykyinen tyyli kumoaisi tämänkin vieroksumisen, vaikka kansallispuku jääkin arkityylin rinnalle. Matkustusta, sometusta, kahvia, presentoimista, pr:ää, kahvia, kahvia, kahvia ja innostusta ja ilmapiirin luomista. Kuulostaa kivalta paketilta.

50% diginatiivi, 15% innostaja ja ilmapiirin luoja, 15 % kahvidiggaaja ja 20% tyylilyyli?
Omistatko ajokortin? Onko sinulla koulutusta tai kokemusta markkinoinnista tai viestinnästä, entä sosiaalisesta ja digitaalisesta mediasta?

Kuulostiko sinulta? Kiinnostaisiko Paulailu?
Eikun lapsuudenhaavettani toteuttamaan ja laittamaan hakemusta Pauligille.

Kahvia saa ainakin juoda niin paljon kuin napa kestää, mikäs sen parempaa.

– Henriikka

21.1.2015

Treenaa popisti

–

muoti

Wo-ho-hohou! Törmäsin juuri sporttimallistoon, joka vei jalat alta. Kerrankin ”muoti-sportti-yhteistyö”, jonka vaatteet oikeasti vaikuttavat treenivaatteilta, eivätkä koostu trikookankaasta tehdyistä iltamekoista ja kangaspaloja ja glitternauhoja roikkuvista huppareista.

Adidas ja Stella McCartney lanseeraavat tammikuussa uuden naisten malliston, joka kantaa nimeä adidas StellaSport. Mukana on klassisia, käytännöllisiä treenivaatteita, mutta minut tyrmäsivät pop-henkisyys, kuosit ja värit. Mallistossa ei ole ainoastaan sporttia vaan muotia yhtä lailla. Mukana on vaatteita, kenkiä ja asusteita yllättävillä värikomboilla, ja koko homman viimeistelevät lippikset, polvisukat ja reput.

Mallisto tulee myyntiin perjantaista alkaen ja sitä saa valikoiduista Stadiumin liikkeistä Suomesta ja Ruotsista sekä Stadiumin nettikaupasta. En ehkä haalareissa uskaltaisi treenata, saati pelkissä pikkupöksyissä, mutta näistä vaatekappaleista saa kyllä koottua aika kivoja yhdistelmiä. Sellaisia kevyitä ja toimivia: en ole tyyppi, joka pystyy tekemään salitreeniä kovin raskaasti kerrospukeutuneena. Ihmettelen aina heitä, jotka tulevat salille pipot päässä, huppareissa ja kahdeksan kerrosta paitoja päällekäin, eivätkä vaikuta hikoilevan yhtään. Minä olen se punertavan sävyinen vinkuva vissynaama nurkassa, jonka hikipyyhe on käytössä jo alkulämmittelyssä.

Treenivaateinnostusta tuskin laimentaa, että ilmoittauduin tänään maalis-toukokuun intensiivikurssille TFW Helsingille maalis-toukokuuksi (Ei ei, ei ole blogiyhteistyö, ihan omaa virtuaalista kuvetta kaivoin). Olen saamassa balanssia tähän arkiliikkumiseen (okei, puhutaan ehkä enemmän motivaatiosta kuin tasapainosta), ja kevääksi kaipaisin kunnon boom boom woop woop -meininkiä. Luulen, että tässä on juuri sellainen haaste. Sali on sijainniltaan aivan meitä lähellä ja sain vielä kaverinkin houkuteltua mukaan.

Urheilujuttuja myöhemmin lisää. Kävin joulun jälkeen kirjoittamani jutun ja sitä kautta tulleiden kommenttien ja keskustelun pohjalta aikamoista itsetutkiskelua liikunta-asian parissa, ja voisin kirjoittaa ajatuksia yhteen tässä lähiviikkojen aikana. Suunta ja tasainen linja häämöttää jossain horisontissa, mutta jojotellaan siihen saakka, innostutaan sekunnissa nollasta sataan ja kyllästytään ensimetreillä.

– Henriikka

Kuvat: adidas StellaSport

← edelliset 1 … 452 453 454 455 456 457 458 … 818 seuraavat →