Teen paljon raakasuklaata. Sotken kaakaovoita, raakakaakaojauhetta, lucumaa, riisinlesejauhetta, suolaa, macaa ja hunajaa ja yritän saada yhdistelmästä täydellisen. Raakasuklaa on yksi energian lähteistä, huippukivaa käsityötä.
Mutta nyt seuraa tämän nykyisen tehomaailman silmissä nolo fakta: en tiedä erityisen paljon hypetetyn raakasuklaan terveysvaikutuksista. En tiedä miten lucuma vaikuttaa verisuoniini tai kuinka kaakonipsit saavat poskeni hehkumaan. Tiedän perusasioita ja ehkä vähän enemmän, mutta seison täysin eri viivalla niiden kanssa, jotka pystyvät luettelemaan sata riisinlesejauheen hyvää ominaisuutta.
Sen sijaan raakasuklaa saa minut hyvälle tuulelle. Siitä tuntuu saavan lisää hymyä ja virtaa. Saan oikeasti tehdä käsilläni ja nähdä, kuinka suklaa valmistuu silmieni edessä. Ja kaiken lisäksi osaan vielä tehdä suklaata, jonka mausta oikeasti pidän. Mmm mmm.
Temperointia en usein jaksa tehdä (maku.fi: ”Temperointi tarkoittaa suklaan käyttämistä peräjälkeen kolmessa halutussa lämpötilassa. Temperointi tekee suklaasta kauniin kiiltävää. Temperoitu suklaa säilyy harmaantumatta ja sen maku korostuu.”), vaan hyväksyn suklaan sellaisenaan.
Jääkaapissa jähmettynyt suklaa on kauneinta, mutta joskus malttamattomana lykkään kaiken pakkaseen. Pakkanen huurustaa herkkuja ikävästi, joskin se on lähinnä visuaalinen haitta (kuvien harmahtavat legoukot ja robotit ovat pakkasvalikoimasta).
Yksi mukavimmista jutuista on kuitenkin suklaamuotit. Niin kuin kuvista huomaa, minulta löytyy kaapista pari kappaletta. On minulla sellaisia tylsän tavallisiakin muotteja, mutta kuka nyt haluaisi haukata neliökonvehtia, jos vaihtoehtona on nimikirjaimet tai robokobon pää.
Ja hei, jos ei raakamakeisten valmistus houkuta, saa valmiita tuotteita esimerkiksi Toiselta Linjalta, Silvopleestä. Kävin siellä tänään ensimmäistä kertaa (miten ihmeessä siinä onkin kestänyt näin kauan) ja raakana löytyi kakkuja ja suklaapalleroita ainakin.
Nyt, näkemiin.
– Henriikka
