Kyllä hymyilyttää katsoa matkakuvia, vaikka itse matkasta olisikin vain muutama päivä aikaa. Kööpenhaminassa sai sopivasti kesän hännästä kiinni. Tuntui, että siellä eletään pari viikkoa Helsinkiä jäljessä. Sain vielä nauttia takittomista päivistä ja ilman sukkahousuja olisi voinut viilettää, jos olisi ollut raju muija.
Oli ihana kulkea kaikki päivät tennarit tai lenkkarit jalassa. Tuntui niin hyvältä, kun missään vaiheessa ei pakottanut jalkoja. Sunnuntaina tossut tosin kastuivat läpimäriksi, mutta onneksi lentokenttävessan käsienkuivaajat hoitivat puhalluksellaan senkin miinuksen pois päiväjärjestyksestä.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä satoi mielettömästi. Tajusin sen herättesäni keskellä yötä ukkoseen. Pistorasiasta oli kadonnut sähkö, ja katto tärähteli rankkasateesta. Nukahdin onnellisesti. Aamulla autuaan tietämättömänä yön tulvista kävelimme keskustaan ja kymmenien kauppojen ovessa oli lappu. Putiikit kertoivat olevansa suljettuja vesivahinkojen vuoksi. Äitiltä tuli viesti, ollaanko kunnossa. Joskus ulkomaailma tietää paremmin kuin itse paikalla asustaja.
Ja mitä ostoksiin tulee, kannoinhan minä niitäkin kotiin. Muutaman Hayn sisustustuotteen, collegepaidan, takin ja uudet sniikkerit. Tanskalaista toffeeta ja suklaapalleroita tuliaiseksi. Kööpenhamina on erittäin hyvä shoppailu-kaupunki. Kannattaa siis jättää viikkorahoista jotain jäljelle, jos on aikeissa visiteerata ja ostosten teko kiinnostaa.
Pääteiltä kannattaa poiketa pienemmille sivuteille ja ydinkeskustasta myös vähemmän ruuhkaisiin kaupunginosiin. Kauppojen anti on monipuolista myös muutaman askeleen päässä Strogetista, ja pienempien kivijalkaliikkeiden tarjonta sulattaa ainakin itseni nopeammin kuin perinteiset jättiliikkeet.
Näille kuville nauroin niin paljon. Mikäs pikkupossu se siinä repeilee?
En valitettavasti muista, mikä aiheutti moisen sekoamisen, mutta luultavasti siskoni laatu-läpändeerus. Design Museon edessä ollaan, mutta ainakaan tuoli-näyttely ei kutkuttanut nauruhermoja noin railakkaasti vaikka eri hieno olikin.
Naurua aiheutti myös Kuninkaanlinnan vartijat, jotka sivusilmällä selkeästi tsekkailivat pikkusisarta. Roosaliina kehotti valitsemaan hänet tai hatun.
Sunnuntain sadepäivän brunssi kului Cafe 22:ssa, joka sai hyvät pisteet laajasta annista ja värikkäästä kansankirjosta. Myös hintataso oli maan yleiseen korkeaan tasoon nähden vallan hyvä. Buffetbrunssi kustansi 13,5€ (ei sis. kahvi ja muut juomat). Mikään ihmeellinen tai visuaalisesti innovatiivinen paikka ei sinänsä ollut, mutta tavallisen laadukas ja suosituksensa ansainnut. Menisin toistekin.
Mitä vielä? Aina saa kysyä. On vaikea hahmottaa, mitä kannattaisi kirjoittaa. Tanska on suloinen ja Köpis liikuttava. Graffitit hyppivät joskus silmille liikaakin, mutta asiakaspalvelun taso on erinomaista ja enemmän, ja sillä saa muutamat töhryt anteeksi. Rahaa saa palamaan niin paljon kuin haluaa, mutta suht vähälläkin tulee toimeen. Pensasmustikoitakin saa puolet kotimaata halvemmalla. Se tärkein mainittava tuote.
Jään odottamaan mahdollista syksyistä Ruotsin risteilyä ja edessä päin häämöttävää Berliinin reissua. Ja sitten taas jotain uutta ja kaukaista.
Yksi parhaista jutuista reissussa oli, että Ruotsista tilattu kello oli vihdoin oikeassa ajassa. Kaksi vuotta käytössä ollut kello on aina näyttänyt Ruotsin aikaa, enkä ole jaksanut kääntää. Sillekin oli syynsä.
– Henriikka
