Kun miestä ei tarvitse pukea

IMG_0134 (kopio)

En voi väittää, että mieheni tyyli olisi minulle yhdentekevä seikka. En halua kuitenkaan olla yksi niistä naisista, jotka vaatettavat siippansa päästä varpaisiin. Minusta ei kertakaikkiaan ole valitsemaan Jannelle vaatteita aamuisin, saati edellisiltana. Pahinta on nähdä pariskuntia kulkemassa selkeästi huomaten, että mies ei viihdy vaatteissaan, jotka kauniimpi puolisko on hänelle valinnut.

Toki toisen pukeminen on kerrassaan fine, jos molempien mielestä se on hyvä juttu. Minua varten se ei kuitenkaan ole. Siksi arvostan kovasti Jannen tyylitajua ja vaatemakua. Persoonallinen, leikkisiä, rento. Veikeä, eikä missään nimessä liian vakava tai sliipattu. Nyt kun Janne on ollut duunissa second hand -liikkeessä, on tyyliin löytynyt lisää monia helmiä. Otan Jannesta harvoin kuvia, mutta tämä reppulöytö oli tallentamisen arvoinen.

IMG_0101 (kopio) IMG_0109 (kopio) IMG_0148 (kopio)IMG_0111 (kopio) IMG_0077 (kopio)

Tuossa repussa on niin paljon hyvää tuulta. Miellyttävä kuosi ja nahkayksityiskohdat ovat juuri eikä melkein. Onpahan lisää lainattavaa naapurivaatekaapista.

Miten teillä? Vaatetatteko kumppanin vai hän teidät? Vai yritättekö vaatettaa tuloksetta? Kuinka paljon toisen tyyliin saa vaikuttaa? Kuinka paljon toisen tyyliin kannattaa pyrkiä vaikuttamaan?

– Henriikka

Housut pois ja baanalle

IMG_0029 (kopio)

Kuka tarvitsisi kesällä housuja? Ei tämä muija ainakaan. Olen unohtunut pöksyt monena päivänä ja on ollut niin ihanan vilpoisaa. Tänäänkin viiletin luonnonlapsena sinisessä kukkamekossa. Pakarat vain iloisesti hymyilivät vilkkuessaan helman alta.

Ei sentään ei. Tajusin vain luomani illuusion tänään, kun ystäväni nähdessään minut hihkaisi: ”Nainen, missä ihmeessä on sun housut!” Mutta kyllä, alla piileksivät farkkusortsit, jotka eivät paljasta lähimainkaan kannikoita, mutta jotka kuitenkin piiloutuvat sopivasti lyhyen mekon alle.

IMG_0017 (kopio)IMG_0066 (kopio)

Mielestäni tämä asu ei ollut lainkaan hävytön. En siedä liian lyhyitä mekkoja tai vilattaumisen pelkoa. Typerintä on nähdä naisten kiskovan liian lyhyitä hameenhelmoja alaspäin jatkuvasti. Lyhyet farkkusortsit ovat monen hetken pelastajat. Voi vapaasti juoksennella ja hengittää rauhassa, vaikka tuuli nappaisikin mekon liepeestä.

Sopimattomuus tai soveliaisuus muodostuu myös usein ihan yleisilmeestä. Jos on hameessa kukkia, hiukset sotkuisesti nutturalla ja kyyhkyskorvikset korvassa, voi olla mielestäni aika rauhassa. Mekkokaan ei ollut kroppaan liimattu, vaan iloisesti tuulessa lepattava. Nahkareppu muistutti lyhyistä hippihetkistä teiniaikana ja nahkasandaalit taas siitä, että niistäkin ajoista on jo hetki kasvettu.

IMG_9938 (kopio) IMG_9973 (kopio)

Housut pysyvät jalassa, siitä pidän kiinni. Vähän vähemmän pysyvä instituutio näkyy viimeisessä kuvassa. Kuvaushetkellä viereiselle kentälle alkoi tulla pitkässä letkassa sirkusautoja. Voi, sirkus! Sinne on päästävä. Täytyy jo alkaa miettiä, ottaisiko katsomoevääksi vaaleanpunaisen hattaran vai pop cornia paperitötterössä.

– Henriikka

mekko, reppu / second hand, kengät / Bronx, korvikset / Kenkäpaja Pihka

Muista: Kesä filmille -kuvahaaste!

Vielä on kesää! Vielä on kesää!
Tuskaisen kuuma kämppä ja nälkä, mutta ainakin on jäätelöä ja tyhjää filmiä kameraa varten.

kesafilmille

On korkea aika muistuttaa minun ja Idan Kesä filmille -kuvahaasteesta, jonka laitoimme alulle toukokuussa. Tarkoitus on tämän kesän aikana kuvata mahdollisimman paljon kivoja kesämuistoja ihan oikealla filmikameralla ja kerätä syksyn alkaessa kaikkien kuvansa lähettäneiden otokset kollaasiksi. Jos tarkempia yksityiskohtia kaipaa, niin alkuperäisen jutun aiheesta löytää täältä ja Idan jutun täältä.

Tietysti toivon, että mahdollisimman moni on lähtenyt mukaan ja kuvannut jo muistojaan kameralle. Jos ei ole, voi mukaan lähteä vielä mieluusti. Skannatut kuvat tulee lähettää syyskuun loppuun mennessä mailitse ja osallistuneiden kesken arvotaan herttaisia palkintoja.

Itse olen saanut kameralle jo 30 kuvaa eri aihein: Yllätys, festareilla, kesän paras jätskihetki…
Oottehan messissä? Kuka myöntää jo napanneensa muutaman haastekuvan?

– Henriikka