Kuhmo, oi Kuhmo. Neljän päivä mökkiloma jäi taakse, ja juna kuljettaa kohti etelää ja kotia.
Vanhempani huvittuneesti väittävät minua citykaniksi aina, kun astelen Vogue kainalossa, puiset aurinkolasit nenällä mökkitontillemme. Mutta ihan ihka oikeasti voin sanoa, että on minussa kunnon metsäjänistäkin. Se on jonnekkin sisään iskostettu lapsuuden metsälomilla, kanoottiretkillä ja vaelluksilla. Suo tuntuu tutulta ja karussa mäntymetsikössä katse lepää. Karhuun en ole vielä törmännyt, mutta virveli pysyy kädessä ja tikkupulla on kaveri.
Tuntuu, että elämä ylipäänsä on sellaista tasapainottelua. Ollako kaupunkilainen korkkarit jalassa vai reipas metsäntallaaja, eräpirkko? Luojan kiitos ei tarvitse valita toista.
Lakkakausi on ihmisten parasta aikaa. Lähisuolta sai helposti kerättyä litran jos toisenkin. Tropiikin vuoksi kala ei syönyt, mutta savustettuja ahvenia saatiin onneksi edes kerran. Rakennushommaa olisi riittänyt, mutta itse keskityin lähinnä uiskentelemaan kumipatjalla. Kun kiinnittää narun toisen pään rantaan ja toisen pään kumipatjaan, pystyy helposti kampeamaan itsensä laiturille kylmän juoman luo. (Voi olla, että se citykani kuitenkin vie voiton.)
Olin varannut mukaan miljoona kirjaa, lehtiä, tekemistä ja hirveän määrän vaatteita. Taisin käyttää paria paitaa ja mekkoa, muuten hiihtelin pellavahousuissa ja muissa hiutuloissa. Pieni turistikierros Kuhmon kamarimusiikki -festivaaleille pakotti pistämään päälle muutakin kuin bikinit.
On se onnellista. Saa veneillä puhtailla vesillä ja kiskoa metsästä marjoja niin paljon kuin jaksaa. Nauratti, kun matkalla näkyi erään metsän reunassa kyltti: ”Yksityisalue, marjastaminen kielletty”. Koin suurta voitonriemua tietäessäni, ettei moinen kirjoittaja voi marjastamistani kieltää. Siitäkin huolimatta, ettei minulla ollut hänen tärkeille tiluksilleen tarvetta mennä.
Vahvin tunne mökkeillessä on se, että kumpa kaikki maailmankansalaiset saisivat kokea tämän rauhan ja nämä maisemat. Voi olla, että ryhdyn tulevaisuudessa kulttuurimatkailu-yrittäjäksi.
Kiitos mökkielämä, tervetuloa stadi.
– Henriikka
