Jotkut asiat vaan yhtäkkiä rantautuvat ja jäävät katukuvaan. Tässä tapauksessa todella rantautuvat, eivätkä oikeastaan ole kaduilla vaan vesireiteillä. Yhtäkkiä tuli SUP, suppaus, supping, supittelu ja villitsi kansan. Tiedättehän lajin, jossa porukka on vastoin kaikkia sääntöjä kääntynyt surffilaudalle seisomaan katse eteenpäin? Ja kaiken lisäksi mukana on mela. Se on SUP ja se on nyt POP, joten täytyihän sitä vihdoin itsekin nousta laudalle.
Muistan hyvin, kun ensi kerran näin suppaajan. Tyylikäs herra puku päällä lipui jokea pitkin ohitseni, kun istuin rauhassa rantakahvilassa. Puku päällä! Tekihän se vaikutuksen, vaikka näyttikin niin älyttömältä.
En oikeastaan ollut ajattelut kokeilla lajia. Viime viikolla sydänystäväni Bea kuitenkin sanoi, että on tahtonut kokeilla suppausta tänä kesänä. Hehkulamppu syttyi pääni viereen, kun muistin että minulla oli kahden tunnin sup-lahjakortti käyttämättä Arctic Surf Shopille. Ja niin ajauduin mukaan ja löysin itseni Hakaniemen rannasta, jossa palvelee tämän kesän Cafe Köketin konttikahvila. Köketin ohessa toimii myös tämä Arctic Surf Shopin vuokraus- ja myyntipiste.
Amatööreinä kun olimme liikkeellä, otimme kiitollisena vastaan tiiviin info- ja opetuspaketin heti alkuun. Loppujen lopuksi saimmekin personal trainerin pariksi tunniksi matkaan, mahtava palvelu.
Hurahdimme heti (hurahdamme aina kaikkeen sata lasissa, etenkin jos olemme kaksin liikkeellä). Tai minä viimeistään sen jälkeen, kun sain polvieni tutinan loppumaan. Jännitti kamalasti ja meinasin jopa kahlita itseni pelastusliiveihin kaiken varalta, hyvästä uimataidosta huolimatta. Mutta alun kankeuksista mestariksi, myöhemmin jo kisattiin ja puljattiin kunnolla.
Näin jälkeen päin kuvista katsottuna tekniikka on vielä aika sukka. Töpötän melalla menemään kädet koukussa ja pylly pystyssä. Ei saavuteta lajin SM-kultaa tuollaisella menolla. Tulkoon intiaanikesä, niin pääsen taas suikkimaan.
Lopuksi helle pehmitti päämme: hypimme laudalta uimaan innoissamme kuin pienet kakarat. Ja sitten tuli pakolliset temput, päälläseisontaa ja kärrynpyörää. Emme saaneet kuitenkaan personal trainerilta ja Arctic Surf Shopilta porttikieltoa, joten kaikki hyvin.
Saa nähdä, jääkö laji arkeen. Toivon kovasti niin. Olen innoissani siitä, että olen kevään ja kesän aikana muistanut, että jossain sisälläni kasvaa sinnikäs urheilija. Tai ainakin liikkuja.
Kun on rento meno, tehokas laji ja kova yritys, niin I’m all in.
Pidempiä suppausretkiä ja sup-joogaa odotellessa.
Pää kylmänä.
– Henriikka
