22.7.2014

Vaatekaapin lomaversio

–

Asioihin havahtuu aina vähän myöhässä. Viime viikon lopussa tajusin, että olen käyttänyt melkein kaksi kolmesta lomaviikostani liian tasaisissa vaatteissa. Minähän rakastan Mikki Hiiri –collegeja, farkkuhaalareita, NHL-paitoja ja muita hullutuksia. Olen kuitenkin tietoisesti päättänyt pukeutua työpäivinä siistimmin ja asiallisemmin, vaikka pukukoodeja ei olekaan. Itselläänkin on varmempi olo, kun on palaverissa kauniissa kauluspaidassa reikäisen Turhapuro-hihattoman sijaan.

Mutta mutta, lomaviikothan on käytettävä hyväkseen ja kaivettava esiin nämä työhön kelpaamattomat riepuset. Chigago Blackhawks –paita ehkä menisi vielä siistien farkkujen tai hameen kanssa, mutta turkoosi Mikki-lötjäke on selkeää vapaa-ajan kamaa. Ovat erittäin rakkaita vaatekappaleita minulle molemmat, ihan pelkästään pinnallisista syistä. Myös kukkakuvioiset lappuhaalarisortsit, överibomberit ja mahtailevan oversize-malliset värikkäät takit kuuluvat vaatekaapin lomaversioon.

Lomaversio tietysti otetaan käyttöön myös iltaisin ja viikonloppuisin, mitään varastossa odottanutta pahvilaatikkoa en asuntoon loman alkaessa kanna.

Sitten on tietysti vielä ne mökkivaatteet. Vanhat, retrot Intersport-sandaalit, lökäpöksyt ja mummin vanha pyjama. Vaikka yritän ottaa mökille aina mukaan myös kivoja vaatteita. Muuten menee helposti löllöilyksi tietoisen rauhoittumisen, lepäämisen ja inspiroitumisen sijasta. Pari vetoa ripsiväriä mökkiviikon keskellä voi tehdä ihmeitä.

Mökistä puheen ollen olen turvallisesti isän kyydissä matkaamassa kohti Kainuuta ja Kuhmon mökkiä.
Vihdoin, oi vihdoin mökille.
Jos ehtisi nyt nukkua nuo silmäpussit vaikka pois.

– Henriikka

21.7.2014

Jazz-kissat Porissa

–

elämä, kaverit, musiikki, nostalgia, tapahtumatTags: festarit, festivaalit, pori, pori jazz

10552402_10152244739987308_60559026992989581_n

Eilen illalla palasin Porista takaisin Helsinkiin. Vähän siinä kesämielellä, ilosta pirskahdellen aloin käydä kuvia läpi. Valokuvissa on aina se sama hyvä puoli, että voi kerrata tapahtumia ja hetkiä ja palata niihin. Kikatutti ihan kamalasti, meillä oli niin mahtava Jazz-reissu. Neljän naisen porukka, keistä tunsin entuudestaan yhden. Lyötiin keinuvat lanteet ja hulluttelevat mielet yhteen ja pidettiin kunnolla hauskaa. Ei mitään räkäistä festarointia, vaan rentoa, kivaa ja kaunista.

Porista olen pitänyt aina. Siellä on asunut tärkeitä ystäviä, siellä on meri ja kaupunki vaikuttaa aktiiviselta. Jazzeilla en ollut ennen käynyt, mutta olen odottanut sopivaa hetkeä ja vapaata viikonloppua jo monta vuotta. Ja odotus palkittiin. Niin musiikki, ihmiset, sää kuin auringonlaskut menivät nappiin. Harvoin sattuu niin moni asia menemään prikulleen oikein samalla reissulla.

Varsinaisia festaripäiviä meillä olivat perjantai ja lauantai. Perjantaina laahustettiin verkkaisesti alueelle, mutta nautittiin sekä Hurtsista että Pet Shop Boyssista hyvissä rytmeissä. Hurtsien laulajalle kaikki karismapisteet, mutta PSB veti kyllä lavashowssa sen pidemmän korren. Mielenkiintoisista, psykedeelistä, nostalgista. Ei turhan överiä, mutta kuitenkin aikamoista hulluttelua.

Varsinaisten keikkojen jälkeen jatkettiin vielä alueen ulkopuolella olevalle Jazz-kadulla ja niiden laivaklubeille. Axl tanssitti ja oltiin noloja 15-kesäisiä tansseinemme. Paitsi ettemme ottaneet itseämme kovin vakavasti, sopiva irrottelu tekee ihmiselle hyvää. Ei sentään irroteltu telttamajaoitukseen saakka, vaan tyhjillään oleva asunto oli vuokrattu hyviä yöunia varten keskustasta.

Mutta perjantain pieksi mennen tullen lauantain konsertit. Kun samaan päivään saadaan mahtumaan Pariisin Kevät, Jamie Cullum, Patti Smith, James Blunt ja Kelis, ei voi mennä mönkään. Lisäksi itselleni uusin tuttava AlunaGeorge oli kivaa kuultavaa, vaikka siihen olen keskittynyt nyt myöhemmin Spotifystä enemmän kuin itse keikan aikana.

Korkeimmat pisteet tipahtaa minulta James Bluntille ja Kelikselle. Cullumiin oli kovat odotukset, mutta toinen J veti nyt niin intensiivisen keikan, että ei voinut kuin laittaa silmät kiinni ja tuntea festareiden ja elämän helppous. Uudet ja vanhat ystävät löysivät samaan porukkaan, ja pitkä rivi kivoja ihmisiä keinui musiikin tahtiin kuin viimeistä päivää. Ympärillä riitti festariromantiikkaa ja hymyä.

Kelis taas sheikkasi täysiä sitä mikä sillä on (joojoo, tämä oli siitä biisistä). Toimii sellaisen naisen toimesta. Aina.

Toivon, että ensi vuonna uudestaan. Että joka vuosi uudestaan.

Jazz-kissat kiittää ja palaavat ruotuunsa kotikissoina.

– Henriikka

19.7.2014

Amerikan mekko ja 3-vuotias blogi

–

random

Täällä vaan juhlitaan Porin Jazzeilla. Laitetaan jalalla koreasti ja vedetään kesää syvälle keuhkoihin. On mahtava kansankirjo: lapsiperheitä, nuoria, eläkeläisiä… Ja siitäkös minä tykkään. Ja piknik-vilteistä, metrilakusta ja jopa vähän niistä nuhjuisista makkaraperunoista.

Mutta arvatkaa mitä muuta! Eilen, 20. heinäkuuta täytti tämä blogi kolme vuotta. Edelleen mietin jaksaako näitä juttuja kukaan. Ilmeisesti muutama ainakin. Juhlan kunniaksi nämä kuningasotokset minusta ja veljistäni. Päälläni on prinsessamekko, jonka isä toi tuliaiseksi Amerikasta. Tiukkaa poseerausta, hyvin laadukas kolmikko.

Huomenna lisää festareista, kun olen ensin päässyt turvallisesti kotiin. Nyt niitä tanssiaskeleita.

-Henriikka

← edelliset 1 … 500 501 502 503 504 505 506 … 818 seuraavat →