Makeita unia, kettukarkkien kuvia

IMG_5184 kopio

Olen suuri kettukarkkien ystävä. Rakastan sitä sokerin rahinaa hampaissa, pehmeää marmeladia ja pihlajanmarjan makua. Kaiken lisäksi paperien kuosi on niin kaunis, että voisin ostaa makeisia vain niiden visuaalisuuden vuoksi (oi, mattapaperi!).

Kirjoitin rakkaudestani joku aika sitten ja eräs lukija vinkkasi Kettukarkkilakanoista (hitsi vie, mä pidän vinkeistä!). Ajattelin ensin, että karkit riittävät. Olin nähnyt Vallilan karkkikuoseja aiemminkin ja ihastellut, mutta tyytynyt aina hymyilemään vierestä. Pari viikkoa sitten tajusin kuitenkin Bellapuodissa myytävän, päiväpeittoja tekevän Beditin mallistoissa olevan kettukarkkikuosista Zipit-päiväpeittoa. Bellapuoti on tehnyt paljon yhteistyötä Bella-blogien kanssa ja minullakin oli kyseiseen nettikauppaan lahjakortti. Päätin käyttää sen kuvissa näkyvään päiväpeitteeseen, joka on kaiken lisäksi juuri alessa.

IMG_5162 kopioIMG_5143 kopio

Voi, kuinka somalta meidän sänky näyttääkään! Jotenkin kotoisalta ja hellyyttävältä. Kuosi saa sen näyttämään entistä pikkuruisemmalta, me kun olemme olleet tyytyväisiä 120 senttiä leveään malliin. Valkoinen pellava-makkari kaipasikin vähän väriä luokseen, suurista kuvioista tulee juuri sopivasti iloa, mutta kokonaisuudesta ei kuitenkaan tule rauhaton.

Bedit on joensuulainen pienyritys. Zipit-päiväpeittojen idea on vetoketjuilla irrotettava ”kansikangas”. Peiton reunukset pysyvät paikoillaan koko ajan (ihanaa, ruma harmaa sänkymme on alati piilossa), mutta kannen voi ottaa yöksi pois kokonaan tai vaihtoehtoisesti irrottaa sivuista ja rullata jalkopäätyyn. Olen joskus asetellut kolme eri huopaa päiväpeitteeksi jokaisen nukutun yön jälkeen. Voin kertoa, että tämä on aika lailla yksinkertaisempaa.

IMG_5177 kopio

Käytetäänkö päiväpeittoja ylipäänsä enää? Luulen, että vähenevässä määrin. Itse tykkään heittää lakanoiden päälle jotain, vaikka laiskojakin aamuja toki on. En kuitenkaan hahmota peiton hankkimista vain käytännön syistä, pakko sen on näyttääkin hyvältä. Joskus tuntuu, että päiväpeittojen ja talvitakkien kanssa mietitään vain käytäntöä, vaikka todellisuudessa ne näkyvät suurimman osan ajasta muille. Ainakin tässä peitteessä yhdistyy molemmat.

Kauniita, makeita unia. Kettukarkkien kuvia.

– Henriikka

Rakkautta juhlimassa

IMG_4863 (kopio)

Tänä viikonloppuna on juhlittu rakkautta rankalla kädellä ja taidetaan juhlia vieläkin. Otsikon perusteella moni olettaa näkevänsä kulkue-kuvia, mutta Priden sijaan olin kuitenkin ihan ”tavallisissa häissä”. Ihan mielettömän kivoissa häissä Kulosaaren kirkossa ja Casinolla. Hääpari oli upein, sulhasen henkselit viimeistä huutoa ja morsian kuin nostalginen filmitähti.

Totesin olevani usein häissä. Ystäväpiirini tiputtelee hääuutisia vähän väliä ja joskus tuntuu siltä, että häitä on niin paljon, että olisin välillä kuokkimassa, rakkautta juhlimassa. Häissä on hyvä olla, joten en pistä pahakseni. Häissä vallitsee aina myös yleinen rakkauden fiilistelyn ilmapiiri ja sitä muistaa olla itsekin kiitollinen läheisistään. Itkeskelen aina ja muistan vedenpitävän ripsivärin.

IMG_4759 (kopio)IMG_4837 (kopio)IMG_4812 (kopio)IMG_4715 (kopio)

Näistä kuvista ei välity häiden tunnelma, korkeintaan kaunis ilma ja aurinko, joka kaikista suunnitelmistaan huolimatta tuli kuitenkin. Tuli todella, ja taivas pysyi pilvettömänä koko päivän. Kuvissa on taas yksi mekko, vaatehuoneen ylähyllyltä löytynyt. Ostin sen siskon yo-juhliin kaksi vuotta sitten ja vasta nyt puin sen uudestaan ylleni. Voi olla, että traumatisoiduin, kun yo-juhlissa sain vastata useita kertoja kysymykseen koskien mahdollista raskauttani.

Ja jos totta puhutaan, niin jaloissa olleet vaaleanruskeat remmisandaalit hankittiin silloin samoihin kemuihin. Kun on häiden ruuhkavuodet, ei voi aina laittaa rahaa uuteen. Ei sillä, että kannattaisikaan. Hiukset laitoin nutturalle, juhlan kunniaksi siirsin sen tavallista taaemmas heh. Tuuperasin juurta ja kiepautin nutturan mahdollisimman löyhästi ja sopivan sotkuisesti. Helppoa, kuitenkin juhlavaa.

IMG_4855 (kopio)IMG_4817 (kopio)IMG_4892 (kopio)

Menen häistä aina vähän sekaisin. Lauantaihäiden jälkeen sunnuntai menee ihan vötkiessä, miettien juhlapäivää. Voin kertoa, että kellon lähestyessä kolmea tänä sateisena sunnuntaipäivänä, olen edelleen vaaleanpunaisissa satiiniyöhousuissa. Huudatan Viitasen Piiaa ja Isac Elliottia vuorotellen, enkä keksi päivään muutenkaan minkäänlaista logiikkaa. Piti mennä pelamaan koripalloa, mutta eihän sateella ole tunnelmaa eikä järkeä. Toisaalta, tunnelmaton ja järjetön olisi sopinut hyvin tähän päivään.

Täytyy lopettaa ajatuksenjuoksu tai tulen paljastaneeksi liikaa itsestäni.

– Henriikka

Kamera ei vieläkään rakasta

IMG_3521 kopio

Vuosi sitten aiheutin suuria tunteita ja etenkin pitkiä nauruja kirjoituksellani ”Kun kun kamera ei rakasta”. Myös moni muu intoutui jakamaan omia rumia hetkiään. Eiköhän jatketa tänäkin kesänä samalla aiheella, sillä kovasta treenistä ja tsempistä huolimatta kamera on pysynyt yhtä kaukaisena kaverina itselleni. Linssin läpi näkyvät ja tallentuvat samat pontevat hiustenlaittosessiot, asennon kohentamisesta johtuva ähellys ja silmien hetkittäinen ummistuminen. Kovaksi hitiksi nousivat talven aikana myös kieli ulkona suusta -kuvat, kun yritin pelastaa rohtuneiden huulien tilannetta.

Ilmeitä riittää. Tekemällä tehtyjä ilmeitä paljon, mutta vahingossa syntyneitä sitäkin enemmän. Ja sitäkin rumempia. Ensin hävettää, mutta kaikkeen tottuu. Omaan naamansa ja sen väkinäisiin maneereihin ehtii kyllästyä todella pahasti. Tietyn kyllästymisrajan jälkeen huomaa alkavansa nauttia vähän rumemmista yllätyksistä.

Nauttikaa, oi nauttikaa! Ensimmäinen kuva oli mielestäni jo aika suoritus. Mikä on tuo kurttu nenänpielessä?

IMG_2260 kopio IMG_7075 kopio IMG_7174 kopio IMG_7957 kopio IMG_8358 kopio IMG_8470 kopio IMG_1164 kopio IMG_1402 kopioIMG_5513 kopio IMG_5522 kopio DSC_0177 kopio IMG_6008 kopio IMG_6431 kopio IMG_7007 kopio IMG_7374_2 kopio IMG_9828 kopio IMG_9934 kopio IMG_0822 kopioIMG_5797 kopio

Tähän maaniseen hyökkäykseen on hyvä lopettaa.
Juuri sellainen psykopaatti-eukko, joka säntäilee pienten lasten painajaisissa.

Noniin, ylsinkö riittävän rumaan? Naurattiko tippaakaan?

Lopetin edellisen ”Kun kamera ei rakasta”-jutun lupaamalla kumoavani kesällä väitteen: ”Sä näytät kaikissa vaatteissa niin hyvältä!! Sulle sopii kaikki!”. Tätä ei ole vielä tapahtunut. En kuitenkaan puhunut mistä kesästä puhutaan, joten pysykää kanavalla. Tahattoman rumuuden kesä 2015 voi olla vastaus kaikkiin tarpeisiin.

– Henriikka