Halusin tälle kesälle festarit. Edes yhdet. Sellaiset, joita voisin fiilistellä talven pimeinä iltoina ja joissa oikeasti soitettaisiin hyvää musiikkia. En ole mikään ahkera festarikulkija. Usein valitsen pienemmät ja sievemmät tapahtumat suurien massafestivaalien yli. Toisaalta rakastan sitä tunnelmaa, mikä festareilla vallitsee, kun kihisevä kansa kulkee tapahtuma-alueen porteista sisään ja siitä hetkestä saakka luulevat, että elämä on jotenkin helpompaa ja kepeämpää.
Ylläolevaan kuvaan kiteytyy unelmieni festarit. Värikästä porukkaa vaeltaa nurmelle köllimään ja löllimään, vähän tanssimaan ja erityisesti kuulemaan hyvää musiikkia. Joka puolella on piknik-vilttejä ja iloista väkeä. Ei räkäilyä, ei kyräilyä, vaan hyvää meininkiä ja sitä hetkellisesti helpompaa elämää. En tiedä pitääkö tämä paikkaansa, mutta moni on kuvaillut Pori Jazzeja juuri tällaisiksi. Siksi päätin tämän vuoden festarimatkani suuntaavan sinne. Piknik-kori täyteen kirsikoita, kukkaseppele päähän ja Jamie Cullumia kuuntelemaan, Keliksen tahtiin tanssimaan. James Bluntin lammas-äänikin kiinnostaa.
En malta odottaa ensi viikonloppuun. Mulla on hyvää (ja hivenen tuntematonta) seuraa ja se tuttu kesäkihinä.
U-u-u-uu ensi viikkoon! Tulkaa moikkaamaan. Sormet ristissä toivon, että odotukseni palkitaan.
– Henriikka
Ps. Blogikirppis on ahdettu täyteen vaatetta!
Käypä kurkkaamassa, jos sullekin löytyisi jotain.
Kuva: Breakfasttoast.com
