Takaisin Lahteen ja kesäteatteriin. Teatteri on joka kesän must. Pitää olla kunnon eväät (mieluiten korissa), termarikahvia, kesäillan hämärä ja paksu viltti.
Onneksemme olemme saaneet lähes joka kesä nauttia kaiken lisäksi ystävien taidonnäytteistä, sillä sukuun on siunautunut lahjakasta teatterikansaa. Lauantain teatterishow oli Lahden Uuden Kesäteatterin ”Pieni lemmenleikki” Messilässä. Nelihenkiseen näyttelijäkaartiin mahtui kaksi sukulaista: Minun kikkarapäinen kälyni ja Jannen lankomies, helpommin sanottuna Jannen sisko miehineen. Voi mitä lahjoja lavalla. Pieni tallirakennus täyttyi euroviisubiiseistä, puhtaasta laulusta ja meidän kahden hekotuksesta.
Väsynyttä kesämenoa riitti pitkälle yöhön, kotiinpaluu-kuvat jo näittekin varaslähdöllä eilen. Kyllä kesäteatterissa on tunnelmaa. Sellaista suomalaista maalaisromantiikkaa: vieraat ovat puksuttaneet paikalla vanhoilla Nissaneillaan ja pihassa myydään grillimakkaraa ja pillimehua. Koko tilanteen voisi siirtää pari vuosikymmentä ajassa taakse päin, eikä kukaan huomaisi mitään.
Väsynyttä kesämenoa kaikille.
– Kesä-Henriikka
