26.5.2014

yksittäisiä ajatuksia  jotka yksinäisinä katkeilevat

–

UUTTA ALKUA

huomaatko nämä rauhattomat kasvoni
kuin olemassa olon väreilevä pinta
yksittäisiä ajatuksia
 jotka yksinäisinä katkeilevat

näillä järvillä joita suru verhoaa
rantakivet ovat öisin liukkaita
 täällä minuus piirtyy hetkittäin
 ja itsensä kadottaminen on uutta alkua

-Hermanni Turkki

Kesän saapuessa saapuu myös alakulo. Tiedän, ettei monille muille muuten iloisille käy samoin, mutta minut kesä vie melankolian maailmaan. Saatan istua parvekkeella kahvia juoden ja vuodattaa naurettavia krokotiilinkyyneleitä kahvikuppiin. Luulen, että tämä tunne valtaa monet elo-syyskuun vaihteessa, minä sen sijaan ryntään tuonneryöppyihin jo toukokuussa. Kyse ei ole siitä, etteikö kaikki olisi aivan hyvin. Jotenkin valoisat yöt, pitkät illat, kaunis luonto ja vanhan kaupungin sillat saavat minut niiskuttamaan. Moni kokee tarvetta lähteä duunipäivän jälkeen terassille. Minua kutsuu koti ja pellavalakanamaja. Sinne sitten suklaata ja sitä kesään kuuluvaa alakuloista sympatiaa.

Nyt alkaa kuulostaa siltä, että olisin epätoivoinen ja maan pintaa läheltelevän masentunut. Ei sentään, nautin kyllä kaikesta. Jotenkin tämä kesäaika on sellaista liukumaa, ettei tiedä koska mikäkin vuodenaika alkaa ja loppuu. Ja yhtäkkiä tajuaa, ettei ole hakenut vielä kesäkenkiä kanahäkistä ja talvitakit roikkuvat vielä henkareissaan. Ja niiskuttaa salaa puseronhelmaan vähän lisää, kun pienet, vilpittomän iloiset koululaiset hyppivät todistukset kädessä kevätjuhlasta kotiin.

Kesäkauden alku on uusi uusi vuosi. Sitä pohdiskelee kaikenlaista ja asioiden joka kantilta. Tulkaa ystävät hakemaan minut välillä pellavamajastani, että säilytän järkeni ja sydämeni.

– Henriikka

mekko, aurinkolasit, sortsit, kengät / second hand, laukku / Lumi (saatu)

25.5.2014

Ihonhoitokuurin tuloksia

–

kosmetiikka, yhteistyö

yhteistyössä Bella-blogit ja L300

Oi tätä autuutta, kun saa yksin datailla koko muun maailman ollessa television ja jääkiekon MM-finaalin äärellä. Olen surkean isänmaallinen, mitä lätkään tulee. En jaksa yhtään. Niinpä jäin yksin kotiin kököttämään kylpytakkissani ja lähetin paremman puoliskon paremman kisakatsomon sohvalle. Tämän jutun kirjoittamisen jälkeen valtaan viereisen katukoriskentän, kun kerrankin ammottavat tyhjyyttään, eikä ole 15-kesäisiä pojuja huutelemassa huonosta sihdistäni.

Tämä juttu pureutuu L300-ihonhoitosarjan testijaksoon ja sen tuloksiin. Olen käyttänyt nyt vajaa kuukauden seka-/normaali-ihon hoitotuotteita kyseiseltä sarjalta, joista kirjoitin jo aiemmin. Kosmetiikan kanssa saadaan tietysti aina parempia tuloksia, mitä pidempään tuotteita kokeillaan. Tässä vaiheessa voin kuitenkin jo kertoa jonkun verran vaikutuksista ja ensifiiliksistä. Loput voitte sitten selvittää itse.

Sarjan tuotteet ovat hyvällä tavalla arkisia. Ne hoitavat hommansa ja ovat pienen hintansa väärtejä. Mitään mieletöntä rakastumista en kokenut, enkä ole syrjäyttämässä parhaiksi todettuja ihonhoitotuotteita kosmetiikkakaapistani. Tuotteet jättävät kuitenkin jälkeensä puhtaan ihon ja toimivat moitteettomasti.

Puhdistusaine vaahtoaa reilusti ja hajusteettomuus häiritsee hivenen tuoksufiilistelijää. Tuubista tulee myös aikamoinen kasa kerrallaan. Iho kuitenkin puhdistuu, ja aine edustaa ”edullista, hyvää peruspuhdistajaa”. Silmämeikinpoistoaineen kanssa ystävystyin vähiten, sillä arille silmilleni sopivat paremmin vaahtomaiset tuotteet. Kasvovesi on kuningas! Kasvovesien ystävänä haluan vedeltä oikeasti kunnon tuntua ja toimivuutta. L300-vedessä riittää ytyä ja se tuntuu hyvältä iholla. Kasvovoiteen kanssa meistä voisi tulla myös kaverit, vaikka vähän mietin, olisko tuoksullisuus rasvankin kanssa plussaa.

Viimeinen kuva se vasta on koominen. Voi olla, että kuvasta huomaa totuuden: en pese todellisuudessa naamaani olohuoneessamme, valkoista seinää vasten. Lavastettu kuva, paras kuva. Tämän sarjan testikausi on nyt päättynyt ja yksimielinen raati laittaa jatkokaudelle kasvoveden ja antaa mahdollisuuden vielä kasvovoiteellekin.

Ja niin, Naisten Kymppi juostiin iloisissa ja tukalan helteisissä merkeissä tänään. Oma aikani oli maalissa 58 minuuttia, johon olin vallan tyytyväinen, vaikka olisin pystynyt parempaankin. Ilo oli ainoa tavoite ja se oli messissä koko kierroksen (vaikka välillä hetkellisesti piilossa).

En taida päästä pakoon jääkiekkoa. Äsken tuli olettaakseni Suomelle maali, sillä parvekkeen ovelta kantautui riemunkohaus koko kaupungin yli. Nyt sitä korista, kaikki kentät tyhjinä!

– Henriikka

25.5.2014

Rintasyövästä selviytyneet uimapukumallit: Who says you need two?

–

taide, valokuvat, vinkit

Jo toinen näyttelvinkki samaan viikonloppuun: kesän aikana kannattaa vierailla Suomen valokuvataiteen museossa Monokini 2.0-näyttelyssä. Monokini 2.0 on yhteisöllinen taideprojekti, jonka tarkoituksena on laajentaa vallitsevaa, kapekatseista ajattelua naisen ihannevartalosta. Asut on valmistanut joukko muotisuunnittelijoita, jotka kutsuttiin mukaan Tärähtäneiden ämmien, taiteilijaduo Katriina Haikalan ja Vilma Metterin projektiin. Tuloksena oli mallisto, joka on suunniteltu rinnanpoiston kokeneille naisille.

Oma ensireaktioni kuvat nähdessäni oli vain nopea läpiselaus. En tajunnut yhtään, että kuvissa poseeraavat yksirintaiset naiset. Ymmärsin koko projektin idean vasta uudemman kerran katsoessani. Upeita, rohkeita naisia.

Olen seurannut projektin ympärillä käytyä keskustelua. Monet mediat ovat nostaneet projektia ylistävässä valossa esille. Tänä aamuna huomasin Bored Panda -sivuston jakaneen kuvat 689 tuhannelle seuraajalleen. Eräs seuraajan kommentti nousi silmille tsemppihuutojen keskeltä:

”Interesting concept, but the suits are not at all attractive and not wearable. I’m also not sure I understand the need to expose the removed breast/scars.”

Ei ole kommentoija tainnut päästä ihan projektin tarkoitukseen kiinni. Harva meistä menisi uimaan palmu olkapäällä tai juhlamekon näköisessä gladiaattoriasussa. Mutta kuvat saavat ajattelemaan, ja yksirintaiset naiset ovat niissä kauniita ja huokuvat itsevarmuutta. Pystyisinkö itse samaan? En tiedä. Mutta tämän projektin nähdessäni toivon, että pystyisin.

Pukuja ovat suunnitelleet muun muassa Tyra Therman, Mert Otsamo ja Kaksitvå. Jään seuraamaan, lähteekö projekti kiertämään puskaradion ja netin kautta ja saako se kaiken ansaitsemansa huomion. Erityisablodit tietysti kuvan naisille. Kiitos ja kumarrus.

Mukavaa sunnuntaita kaikille. Lähden pian hilpaisemaan Naisten Kympin naisten kunniaksi. Olkoon juoksuaskeleeni erityisesti tälle projektille omistetut. Sen jälkeen paljon, paljon jäätelöä.

– Henriikka

Kuvat: Monokini 2.0

← edelliset 1 … 514 515 516 517 518 519 520 … 818 seuraavat →