Eilen oli parhaita koolla. Kutsuin rakkaimpia ystäviäni juhlistamaan syntymäpäiviäni kuohuvan ja kakun ääreen (sanoinhan, että otan juhlista aina kaiken ilon irti). Tarkoitus oli ilman minkäänlaisia paineita tulla nauttimaan maailman kivoimpien ihmisten seurasta ja tuoda Breakfast at Tiffany’s 2010-luvulle.
Lähetin etanapostilla kutsut edellisviikolla ja eilen puin mustan lainamekon päälle ja ripustin korvikset korvaan. Kerrankin juhlat, joissa jokainen kutsuttu on itselleen läheinen. Eläköön.

Lakattiin kynsiä, höpistiin tyttöjen naisten tyttöjen juttuja ja jaettiin maailmaa. Juotiin kahvia pikkusormet pystyssä somista posliinikupeista ja kerrattiin elämän viisauksia. Ja sitten oli tietysti kakut ja cupcaket, croissantit ja muut leivokset.
Ja tietenkin katsottiin se leffa, sitten illan kruunuksi. Pakahduin taas kerran ja koin myötähäpeää sen vihaisen naapurin roolisuorituksesta.



Pari tuntia puolen yön jälkeen oli jäljellä enää korut.














