Heippa, täällä kirjoittaa syntymäpäiväsankari, jonka mielestä syntyminen joitain vuosia sitten on varsin pätevä syy keskipisteeksi heittäytymiselle ja kunnon juhlimiselle. Olen nauttinut päivästä suuresti ja vielä olisi edessä ystäviä ja rauhallinen junamatka takaisin Helsinkiin. Sain valmiin aamupalan pöytään, syntymäpäivälaulun moniäänisenä appiperheen miesväeltä, Tampereen kaupunkikiertelyä, sushia ja vohvelia ja vuoden ensimmäisen joulutortun.

Perinteistä ikäkriisiä minulla ei ole, täytänhän vasta 23 vuotta, mutta nurinkurinen ikäkriisi kyllä. Olen lähiaikoina ollut niin paljon tilanteissa, joissa ikä olisi tuonut uskottavuutta, että täyttäisin jo mielelläni 27. Olen kyllästynyt kuulemaan, että parikymppisten pitäisi olla baareissa pyörimässä tai etsimässä elämää Aasiassa pilveä polttaen. Olen kyllästynyt kuulemaan, että alle 25-vuotiaat eivät voi tehdä tärkeitä päätöksiä elämässään tai että he ovat hukassa vielä jokaisen elämän osa-alueen kanssa. Oma kasvimaakin kannattaa perustaa vasta kun ikä alkaa kolmosella ja duuniinkin pääsisit kokemuksesi puolesta, mutta kun olet vasta niin nuori.
Olen tyytyväinen 23-vuotias, kuulostaahan se jo huomattavasti kakskakkosta paremmalta, haha.















