Ulkona tulee taivaan täydeltä valkoista puuteria räntää, mutta päivällä asian laita oli vielä toisin. Istuin tyytyväisenä kuivalla hiekalla ja mietin, kuinka syksyistä voi olla joulukuun puolessa välissä. Ilmeisesti ajatukseni kantautuivat lumen luojalle, ja kuiva maa vaihtui valkoiseen.
Valitsin tänään vaatehuoneesta villapaitapinon ja siitä paidan, joka herättää eniten keskustelua tuntemattomissa ihmisissä. Moni vuonna 1978 järjissään ollut muistaa kyseisen Lahden maailmanmestaruushiihtojen kisapaidan, jonka etumuksesa komeilee Yhdyspankin mainos. Toisilla oli samanteemainen pipokin. Itsehän olin sinä vuonna vielä aika paljon miinuksella, mutta vaarin paidassa saan silti edustaa.


Kyseiseen asuun on taas sattumalta valikoitunut pelkkää second hand -vaatetta sukkahousuja lukuun ottamatta. Harteikas kamelitakki oli suojani, räntäkilpeni, kun pyöräilin äsken koulusta kotiin.
Ja mitäs nyt sitten. Pian taas kylmään maailmaan ja iltaglögejä sun muuta. Rännässä on se hyvä puoli, ettei unohda, kuinka ihana on olla kotona lämmössä.
Yritin laittaa tänään jouluvaloja, mutta peijoonin peijooni, parvekkeen sähköpistoke on rikki.
Tulkoon pimeys. Ja pimeys tuli.
-Henriikka








