TUPLAKUKKAPRINTTI.

Kahlaan netissä miltei päivittäin muutamia hetkiä kauniiden kuvien perässä. Tiettyjen ajanjaksojen jälkeen alkaa aina hahmottua, millaiset suuremmat teemat tällä hetkellä inspiroivat. Toisinaan klikkailen auki eläimiä, jääkarhuja, flamingoja ja tiikereitä, kun taas joskus herään hyrrääväni vain minimalististen kuvien kanssa.
Viime viikolla jäin kiinni tuplakukkaprinteistä. Onko kukaan ihmetellyt, kuinka joka sesongin aikana muotilehdissä hehkutetaan kukkaprinttejä? Totuus on, että tämäkin trendi on muodissa aina. Useat trendit vain peitellään ja muokkaillaan eri tavoin joka kaudelle. 

Oli miten oli, nyt haukon happea eri kukkakuosien yhdistelystä. Ja siksi sellaiseen miksiin verhouduin myös itse. Mitäs tykkäsitte, kaverit? Legolastukka ja ruusunkukka suussa, 
nice nice.
Ja hei, olen jämähtänyt kommenttien vastaamisessa tuohon elämän tarkoitus -juttuun. Sain sellaisen kasan mitä parhaimpia kommentteja, että menee muutama hetki häkellyksessä. Kiitos.
-Henriikka
kukkatakki ja -paita/second hand, farkut/Levi’s

Loreen ja tyyli.

Olen surkea bilettäjä. Tykkän kyllä tanssia ja käydä klubeilla, pienillä keikoilla istuskelemassa, mutta olen surkimus siinä toiminnassa, jota kutsutaan bilettämiseksi. Valitsen niin paljon mieluummin leffaillan kuin baari-illan ja ahdistun, jos ympärillä on ystävieni sijaan vain kosolti paljasta pintaa. Inhoan sitä, kuinka kengänpohjat tarttuvat tanssilattiaan, jonne on kaatunut litratolkulla juomaa, ja jos en kuule, mitä vieruskaverilla on sanottavana. Pahin ongelma on kuitenkin ne kellonajat, jolloin tällainen biletys usein tapahtuu. Nukahdan aina ennen h-hetkeä.
Musiikki saa pääni kuitenkin toisinaan kääntymään. Kun Pressalta kutsuttiin katsomaan Loreenia, menin. Loreen kun on ulkoisen habituksena vuoksi kiinnostanut jo pidempään. Hänellä vaikuttaa olevan tyyli ja karisma hyppysissään.
Loreen oli vaikuttava. Hän sai kontaktin yleisöön ja jäykimmätkin Euroviisu-fanit tanssahtelemaan. Hauskaa olikin huomata, että juuri näitä viisufanaatikkoja oli tupa täynnä. Itse keskityin lähinnä laulajan tyyliin ja olemukseen, musiikki kun ei ole sitä aivan ykköslemppariani. 
Mutta onko hänellä peruukki? En tiedä. Selasin aamusta Loreenin tyylikuvia ja löysin jopa fanin tekemät nettisivut artistin tyylistä. Aikamoista panostusta, sanon minä. 

Eikö ole ihan okei käydä keikoilla artistin tyylin takia? On, on, totta kai.
Vaikka vielä enemmän nautin, jos koko paketti on mieleen. Totta kai.
Esimerkiksi nyt mansikka-vuohenjuustosalaattia ja kajareista Au Revoir Simone. 
Kohta saunaan. Paketti koossa.
-Henriikka

SMG luomuna.

Pidän Scandinavian Music Groupista. Pidän vesilinnuista, romantisoinnista ja kekseliäistä sanavalinnoista. Pidän Terhin äänestä ja koko keissin runollisuudesta. Pidän siitä, vaikka se kuinka olisi main stream.

Pidän Jannesta. Jannella on muutaman muun kuoman kanssa yritys. Sen nimi on Luomustudio. Pidän Luomustudiosta. Luomustudio on musiikkimedia, joka julkaisee videoita artisteista soittamassa omaa musiikkiaan akustisesti.

Tärkeä osa konseptin ideaa on se, että esiintymiset kuvataan ja nauhoitetaan aina samanaikaisesti yhdellä kameralla ja yhdellä mikrofonilla, jotta videoihin saadaan mahdollisimman aito ja muokkaamaton tunnelma. Sovituksiin, soittimiin ja soittopaikkoihin liittyen käytännössä kaikki päätösvalta on annettu artisteille. Kappaleiden on kuitenkin tarkoitus olla luonteeltaan sellaisia, että niiden esittämiseen ei tarvita seinästä virtaa.

Luomustudio kiipesi Flow-festareista tuttuun kaasukelloon, roudasi pianon keskelle sen kaikua ja kuvasi SMG:n soittamassa julkaisemattoman kappaleensa ”Balladi 2”. Tästäkin minä pidän.

Näiden intiaanikesän kuvien ja ihon kylmille väreille saavan videon saattelemana toivotan kaikille hyvää uutta viikkoa. 
Keep on singing.
-Henriikka
Kuvat: Luomustudio/Janne Simojoki