KYSY MINULTA.

Kysy minulta. 
Jotain, mitä olet halunnut tietää, muttet ole koskaan kysynyt. 
Jotain mitä olet pienessä pääkopassasi pohtinut, mutta mikä ei ole tullut ilmi blogin kautta. 
Kysy tyylistä, koulusta, elämästä, mistä vain.
Mutta toivomukseni on, että pliis, älä ole tyhmä. Tämän jutun tarkoitus ei ole pilkkoa palapelinomaisesti elämääni julkiseksi, vaan antaa vastauksia askarruttaviin kysymyksiin blogin aihepiireihin liittyen. Pidätän oikeuden nuijia kaikki daijut kyselijät, vähintään henkisesti. En aio vastata kysymyksiin sosiaalipornon, mauttomuuden tai liian typeryyden rajojen sisäpuolella.
(tämän saarnan jälkeen kukaan ei kysy mitään…)
Eikun oikeasti, kysykää vain! Vastaan mielelläni. 
-Henriikka
Ps. Yritän joskus puhua brittiaksentilla, olen iloinen ja tällä hetkellä Galleria Gjutarsissa. Voit ehkä saada sukunimeni jotain hämärää, ovelaa kiertotietä. Taide on minulle enemmän kuin jotain. Ja eilen söin oliiveja ensi kertaa niin, että tiesin pitäväni niistä. Siedätyshoito on onnistunut.
Kuvat: X

Perjantaineilikoita!

Kiitos Pirkka Reilun Kaupan neilikoista. En tiedä montaakaan arjen pientä asiaa, joista iloitsen yhtä paljon kuin nipusta K-kaupan neilikoita. Kuinka luksusta onkaan, että kauppareissullaan kaiken päätteksi voi nostaa tuoreita leikkokukkia koriinsa (Minä käytän niitä rullaavia koreja. Olen aina kaupan ainoa, enkä ymmärrä miksi. Nehän ovat superkäteviä!).
Enkä valita siitäkään, ettei hinta ylety pilviin. Yhden kukkapuskan saa vitosella. Joku ehkä miettii, onko nämä sellaisia mallikelpoisia kukkia vieraille vietäväksi. Minun ystävilleni sellaista viestiä, että jos välttämättä joskus haluatte kotimme kukittaa, niin nämä ovat juuri täydellisiä. 

Neilikka on lempikukkani. Niitä meillä oli häissä sadoittain ja nykyisin myös usein kotona. Neilikat voi kestää maljakossa parikin viikkoa, kun muistaa vaihtaa veden riittävän usein ja uusii kukkien imupinnat.

Mutta nyt en enää höpötä kukista, sillä suurinta arjen luksusta on Janne. Emmekä ole nähneet tällä viikolla juuri yhtään. Aiomme viettää laatuaikaa perjantain kunniaksi. (Meinasin kirjoittaa, että aiomme mennä ostamaan Frozen Yoghurtia, mutta sitten tajusin että lopetan aina juttuni kertomalla, mitä aion pian syödä.)

Ihanaa perjantaita.
-Henriikka

Koitan lähettää teille näitä ajatuksia.

Sain tänään Aalolta viimeiset kuvat, joita kuvasimme viime kesän aikana. Onhan se aina haikeaa, kun jättää kesän taakse ja tuijottaa lämminsävyisiä kuvia, kun aurinko laskee jo luvattoman aikaisin. Kun on elänyt luulossa, ettei ole tehnyt kesällä mitään, ja kuvien kautta huomaa kaikki miljoonat muistot. Voin onneksi siirtää kesämuistoja myös talvikaudelle: Tuo Kirsi Nisosen samettiturbaani voi hyvin palvella pikkujoulukaudella. Aprikoosinvärinen turbaani on niin kaunis. Kangas on riittävän paksua kannattelemaan rusettia näyttävästi, muttei kuitenkaan yhtään liian tiptop, jotta vältytään täti-lookilta.

Kesämuistot on rakkaita. Niissä voi sopivissa määrin kieriskellä, jos on jo kasvanut yli syksyisistä kuralammikkoleikeistä. Tällä viikolla on tuntunut, että muistoissa vellominen riittää tyytyväisyyteen. Etenkin jos ajatusten kanssa tarjotaan kahvia.

Tule kahvihuoneeseen
minä istun täällä tauolla
tänään jo kolmatta tuntia
ja koitan lähettää sinulle näitä ajatuksia
(Regina)

Syksy osaa olla vaativa. Muistattehan olla itsellenne armollisia. 

Joskus riittää vähemmänkin kuin kaikki.
-Henriikka