Synttärikakkua ja sen sellaista.

Minulla oli eilen synttärisankari kylässä. Onnea Bea! Synttäreitä pitää aina juhlistaa naurettavan suuresti ja ihanan lapsenomaisesti. Koko päivä saa olla yhtä juhlaa. Ja kakkuja saa syödä niin monta kuin jaksaa, ja niin monta kuin itse tai ystävät jaksavat leipoa.

Minäkin leivoin kakun Bean kunniaksi. Mutta ensin muka kypsästi söimme salaattia.

Olen salaattien kanssa vähän sellainen, etten ymmärrä sitä liikaa analysointia, mikä sopii minkäkin kanssa. Olen huomannut, että jos tykkää kaikista raaka-aineista, on lopputuloskin yleensä hyvä. Tämäkin kokeilusalaatti oli täydellistä. 
– jäävuorisalaattia
– rucolaa
– avokadoa
– mangoa
– vuohenjuustoa (pannulla paistettuna)
– päälle öljyä ja balsamiviinietikkaa
Suurin oivallukseni salaattien kanssa parin lähivuoden sisään on, ettei salaatin tarvitse aina sisältää salaattia, kurkkua ja tomaattia. Toinen oivallus on se, että huonosta pohjasalaatista on vaikea tehdä hyvää salaattia.

 (tämä viimeinen kuva näyttää ihan aidolla filmikameralla otetulta, hassua.)
Salaatin jälkeen päästiin kuitenkin asiaan. Kakkukahveihin. Pääsiäisestä asti on pitänyt tehdä Kinder-juustokakkua, mutta aina se on jäänyt. Nyt oli hyvä hetki kokeilla. Ja mums, miten oli hyvää, miltei kokonainen suklaalevy joka lusikallisella. Siitäkin hyvä kakku, että makeudesta johtuen pienikin pala riittää (tai no, varmaan jollekin riittää).
Loput kiikutin tänään töihin. Nyt odotan palkankorotusta.
Mutta hei, tänäänhän on jo keskiviikko. 
Torstaina voi jo ajatella viikonlopun alkavan, eikö joo?
-Henriikka

Kissamekko.

Minulla on uusi syksymekko. Siinä on kissoja. Toisilla on naama, toisilla ei. En omista kissaa, enkä aiokaan, mutta tässä mekossa tulee hyvä mieli. Siitäkin huolimatta, että mekon kissat ovat aika tuimia. Ehkä ne ovat pettyneitä minuun, kun ostin mekon, vaikken sellaista tarvitse.
Olen aina ollut farkkutyttöjä, mutta viime kuut ovat kyllä menneet pitkälti koltuissa. Nyt kuvioon ovat marssineet sukkahousut (vaikka yritän kapinoida), mutta mekot ja hameet jatkavat voittokulkuaan. Etenkin nyt, kun kuvioissa on kissamekko.
Tässä asussa olin perjantaina Pressan avajaisissa ja kuuntelemassa Loreenia (uskomattoman tyylikäs nainen, on pitänyt jo niin kauan kirjoittaa hänestä). Jälkeen päin mietin, onkohan kissamekko sittenkään sopivin kutsuvierastilaisuuksiin. 
Oli miten oli, kissoilla mentiin. Ja saahan pinkillä huulipunalla yleensä aika paljon anteeksi.

 Joskos huomenna jatkaisin Loreenista? Tai lonkkarista, johon olen vihdoinkin saanut pyörät? Tai synttärikakusta, jonka leivoin ikääntyneelle ystävälleni? Tai voisin vihdoin julkaista asukuvia päivältä, jolloin rakas kälyni sai uuden sukunimen.
Peace,
Henriikka

Matkaan 9/13

HUH, miten paljon kysymyksiä viime juttuun! Kaikki varmaan on jo aivan jännityksen partaalla kuulemassa, tykkäänkö delfiineistä vai en. Ja minkäväristä tiskiharjaa käytän. Kysymyksiä on tullut niin hurjasti, että vastaan useammassa osassa, enkä vielä tänään. Täytyy hengittää teidän nerokkaiden ja ilahduttavien, kiperien kysymysten äärellä ja rehellisesti sanottuna miettiä monta asiaa, mitä en ole koskaan ennen ajatellut. Tulee oikein syväluotaavaa itsetutkiskelua.

Mutta huomasinhan minä, ketä teillä on eniten ollut ikävä. Tietysti Jannea. Varmaan puolet kysymyksistä koski ”häntä ja meitä”. Senkin romantikot, vaalenpunaiset sydänleivokset. Kaipuuseenne kuitenkin vastataan rautatieasemilla, joissa on tarjolla VR:n omaa Matkaan-lehteä. VR oli tyytyväinen reiliblogiimme ja nostikin blogivinkkimme pieneksi uutiseksi lehteensä.

Sieltä voitte sitten saksia nips naps kuvamme lompakkoonne.
Seuraavaksi voisimme suunnitella sellaisen paperinukkesarjan.
Mukavaa viikkoa kaikille. Pahoittelut liian hyvästä huumorista.
-Henriikka
Ps. Hurja määrä vaatetta lisätty blogikirppikselle. Alan juuri päivittää tuotteiden materiaalitietoja. Nopeat syövät hitaat, kierrättäminen on kovista.