Onhan se klisee: punaviini, patonki, lempeä auringonpaiste ja viileä nurmi yhdessä Pariisin kymmenistä puistoista. Ei sille voi mitään, että tämä klisee on hyvin todenmukainen. Elämästä nauttiminen puistoissa on todella, niin kuin vinkkinnekin kertoi, yksi parhaista tavoista kokea Pariisi.

Me emme luonnollisestikaan muutaman päivän vierailullamme Ranskan pääkaupunkiin halunneet käyttää kaikkea aikaamme puistoissa. Se olisi tuntunut ajan tuhlaamiselta Pariisin kaltaisessa suurkaupungissa. Ajattelen kuitenkin, että ajanhukkaa on myös puistojen jättäminen väliin, jotain aitoa niissä todella on. Lisäksi olemme siinä mielessä etuoikeutettuja Pariisinkävijöitä, että olimme nähneet ”tärkeimmät” nähtävyydet jo viime vierailullamme, Eiffelin, Riemukaaren ja Moulin Rougen ynnä muut ja saatoimme keskittyä etsimään muutakin tekemistä.

Totuus oli, että Belgiaan saavuttuamme olimme väsyneitä. Emme ainoastaan alkureilistä, sitähän nyt oli kulunut vasta muutama hassu päivä, vaan myös matkaa edeltäneestä duuniputkesta ja kaikesta kesähäsästä. Bryssel vaikutti kiinnostavalta, mutta sen verran vaikeasti hahmotettavalta, ettei siitä saisi kaikkea irti kahdessa päivässä. Niinpä päätimme suosiolla jättää osan näkemättä ja tehdä päiväretken myös toisaalle, Belgian sisällä.

Kokoaikaisen reililipun hyötypuolena on ehdottomasti se, että pieniä päiväretkiä pystyy taittamaan helposti eri maiden sisällä. Viime reilillä olimme matkassa lipuilla, joissa 22 päivän sisään sai käyttää 10 matkustuspäivää. Se oli enemmän kuin riittävä kaikkiin pitkiin siirtymisiin, mutta päiväretket jäi tekemättä, ettei matkustuspäiviä ”kuluisi”. Nyt meillä on 30 päivän liput, jotka toimivat non-stoppina ensimmäisestä päivästä viimeiseen. Oli siis yksinkertaista ja helppoa hypätä Brysselistä Antwerpeniin kuljettavaan Intercityyn. Matkakin taittui vain tunnissa.

Lue loput jutusta reiliblogista (ja tsekkaa myös uusin fiilisvideo).