Saavuimme Tanskan pääkaupunkiin kauniina torstai-iltapäivänä muutaman tunnin junamatkan jälkeen. Ensireaktio oli jonkinmoinen shokki: kaupunki, jota useat olivat meille kehuneet Pohjoismaiden parhaana pääkaupunkina ei näyttänyt mielikuviemme vastineelta. Henriikka sanoi kokeneensa saman noustessaan ensimmäistä kertaa New Yorkin metroverkostosta katutasolle. Ei katujen kuulu olla näin ruuhkaisia ja tunnelman näin meluinen. Göteborg oli ehkä lähempänä aivoissamme vellonutta mielikuvaa Kööpenhaminasta.

Huvipuistoissa on tunnelmaa, sitä ei käy kieltäminen. Meistä kumpikaan ei ole mikään suurin pyörittelyn ja vetkutuksen ystävä (tai ainakaan niiden hintojen), mutta niissä vieraileminen on usein piristävää: ilmassa leijuu innostunut tunnelma ja lapset hyppivät jo pelkästä paikalla olemisen riemusta. Göteborgissa sijaitsee pohjoismaiden suurin huvipuisto, perinteikäs Liseberg.

Liseberg ei ole huvipuistoksi mikään maailman kallein (ranneke 320 kruunua), mutta kun tarkoituksena ei ole hurvitella laitteissa, tuntuu 90 kruunun, eli noin 9 euron sisäänpääsymaksu pikkuisen suolaiselta. Meillä oli kuitenkin nyt kaksi hyvää syytä maksaa tuo rahasumma. Ensimmäinen syy oli se, että satuimme täysin arpapelillä kaupunkiin juuri kun puiston pienemmällä lavalla oli Anna Järvisen konsertti. Lavalla on esiintyjiä kesän jokaisena päivänä, mutta koko listan ainoat tuntemani artistit olivat M.A. Numminen ja Anna Järvinen, joista mieluiten olisinkin valinnut jälkimmäisen (!!). Olin nähnyt Annan viimeksi Ilosaarirockissa 2009 ja oli jo korkea aika kuulla naista uudestaan. Otimme kaikki biisien jälkeiset ”tackien” lomasta kuuluvat suomalaiset kiitokset henkilökohtaisesti itsellemme hykerrellen.