Ensin päivitän bikiniuutisia: tänä aamuna tajusin, että olin unohtanut Sveitsin jäljiltä märät bikinit muovipussiin. Nyt ne taitavat olla homeessa. Milloin tämä kuolemanketju katkeaa?

Sitten itse aiheeseen, Sloveniaan. Slovenia on tuntunut olevan kovassa huudossa viime vuodet. Tai ainakin kasvavassa määrin. Tuntuu, että kaikki siellä käyneet hehkuttavat maata ja jokaista sen kaupunkia erikseen. Päätimme mennä selvittää, mikä saa aikaan nämä riemunkiljahdukset Slovenialle, mikä saa aikaan Ljubljana-hehkutuksen.

Tänään tahtoisin kertoa teille muutaman päivän takaisesta seikkailustamme alppitorvien ja linkkuveitsien maahan. Nimittäin, kun alppikuume iskee, siihen on vastattava. Siihen kaipuusen meille vastauksen tällä reissulla antoi Interlaken Sveitsin sydämessä.

Interlaken on kaunis, alppien ympäröimä kaupunki. Se on paikoin melkoinen turistirysä, mutta erityisen suosittu nimenomaan ulkoilma- ja extreme-lajien harrastajien keskuudessa. Saavuttuamme kaupunkiin säikähdimme itse ihmismäärää ja hintatasoa, mutta löysimme melko edullisen ja erittäin mukavan paikan majoittua Balmer’s -nimisen hostellin ylläpitämässä telttakylässä. Kun yölämpötila Sveitsissä on suht kolea, saattaa ajatus teltasta tuntua hieman vastenmieliseltä. Me emme olisi kuitenkaan voineet olla enemmän tyytyväisiä: kuuden hengen dormitelttojen sängyt olivat mukavat ja peittoja oli tarjolla tarpeeksi monta pitämään kylmän kaukana. Paikan työntekijät olivat äärimmäisen avuliaita ja tunnelma muutenkin laid back. Lisäksi keskellä pihaa oli pari riippumattoa ja poreallas, jotka sopivat hyvin kuumiin päiviin ja alppi-ilmaston iltoihin. Hintaa tälle lystille tuli per naama vain n. 22 euroa yö, mikä on kyllä Sveitsissä oikeasti hyvin edullista.

Lue loput jutusta reiliblogista.

Helou maailmanmatkaajat. Istumme juuri rättiväsyneinä Ljublianan hostellissamme, aamupalapöydässä. Yöjuna toi meidät Sveitsistä Itävallan kauta turvallisesti perille Sloveniaan klo 06.30, mutta valitettavasti yöunet jäivät aika katkonaisiksi. Raahustimme hostellille ja nukahdin aulaan. Heräsin äsken sopivasti, kun aamupala oli katettu.

Viime viikolla vietettiin muutama sateinen ja yksi ihanan aurinkoinen päivä Pariisissa. Tämä ei ollut ensikertamme Pariisissa, mutta siltä se melkein tuntui, sillä tällä kertaa keskittymisen sai kohdistaa tunnetuimpien nähtävyyksien sijaan ”todelliseen Pariisiin”: tunnelmaan, ihmisiin, maisemiin, kieleen, kulttuuriin… Onko todellista Pariisia edes olemassa? Onko Pariisia olemassa ilman turisteja? Väitän että on. Väitän kuitenkin myös, ettei todellista Pariisia voi löytää. Se koetaan pienissä paloissa, mutta koko kakkua ei saa kukaan.

Heräsimme ensimmäisenä yönä kaatosateeseen. Hymyilin hiljaa peittoni alla, sillä parempi tehdä romanttista siitä, mikä muuten saattaisi ärsyttää. ”Rainy days in Paris” kuulostaa oikeastaan aika täydelliseltä.

Lue loput jutusta reiliblogista.

JA HEI, täällä kotikentällä nyt kysäisisin, että joko alkaa riittää matkajutut ja perus-lifestylehömppää kaivattaisiin? Vai luetteko reissuhöpinöitä mieluusti? One week to go.